Browsing by Subject "haiku"

Tarkastelen maisterintutkielmassani, millainen on ihmisen suhde luontoon kahdessa Arto Lapin runoteoksessa. Teokset ovat Veden ääret (2018) ja Pohjoiset tuulenpesät (2020). Analysoin ja tulkitsen teosten runoja haikun ja tankan lajien sekä ekokritiikin näkökulmasta. Arto Lapin runot kuvaavat lyhyitä kohtaamisia ihmisen ja luonnon välillä. Ihminen tarkkailee runoissa usein luontoa. Runoissa kritisoidaan ihmisen toimintaa, mutta samalla luonto tarjoaa hengellisiä kokemuksia ihmiselle. Luontorunojen henkisyys ilmenee Lapin runoissa esimerkiksi sanatason viittauksina jumaliin, kirkkoon ja pyhiin paikkoihin. Hyödynnän Lapin runojen tarkastelussa Karoliina Lummaan (2010) luonnonrunouden ja ympäristörunouden termejä. Luonnonrunous pohjautuu 1970-luvun niukkasanaiseen runouteen, jossa luonto ei saa symbolisia merkityksiä. Ympäristörunous on laveampisanaista runoutta, jossa kritisoidaan muun muassa ympäristöä tuhoavaa ihmistä. Henkisyys ei kuulu osaksi kumpaakaan kategoriaa. Lapin runot haastavat Lummaan jaottelua, sillä Lapin luonnonrunot vuotavat usein ympäristörunouden suuntaan. Lapin runot haastavat mitallisuutensa, henkisyytensä ja valumisensa avulla käsitystä siitä, millaista suomalainen luontoaiheinen nykyrunous voi olla. Tutkielmani osoittaa, että Lapin teokset uudistavat haikua ja tankaa lajeina. Haiku ja tanka eivät perinteisesti ole käsitelleet poliittisesti kiistanalaisia ongelmia, vaan ne ovat keskittyneet luonnon kuvailemiseen. Lappi kuitenkin hyödyntää näitä lajeja runoissaan, joissa kritisoidaan ihmisen toimintaa. Lapin kieli on lajeille tyypillisesti vihjailevaa, mutta osassa runoista hän kritisoi suorasanaisesti ihmistä, joka tuhoaa luontoa. Tutkielmani osoittaa, että japanilaisten lajien hyödyntäminen vahvistaa runojen ympäristöeettistä sanomaa.