Browsing by Subject "hard rock"

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen naiskuva on 1980-luvun hard rock -musiikissa. Tutkimus toteutettiin laulujen sanoituksia analysoimalla ja sanoituksia käsiteltiin fiktiivisinä puheakteina. Tutkimuskysymykset olivat: millainen on sanoitusten naiskuva, miten stereotyyppisiä sanoitukset ovat ja eroavatko miesten ja naisten laatimat sanoitukset toisistaan. Lisäksi tutkittiin, kuvattiinko naiset itsenä (self) vai esineellistettynä toisena (other) eli luokiteltiinko naiset itsenäisiksi toimijoiksi vai miehelle alisteisiksi objekteiksi. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota myös siihen, oliko naiset kuvattu suoralla vai epäsuoralla sanallisella ilmaisulla. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin feminististä kirjallisuudentutkimusta ja erityisesti Josephine Donovanin kehittämää stereotypia-mallia. Tutkimusaineistona oli 17 hard rock -laulun sanoitukset. Sanoitukset luokiteltiin laadullisen aineistonkäsittelyn perusteella kolmeen luokkaan: huonosti käyttäytyvät naiset, esineellistetyt naiset ja traagiset naiset. Miesten laatimia sanoituksia oli 14 kappaletta ja loput kolme olivat naisten tekemiä. Kuvaus naisesta on hyvin samankaltainen kaikissa analysoiduissa sanoituksissa. Sanoitusten naiskuva on varsin suppea ja rajoittunut. Naiset on kuvattu usein pinnallisesti ja yksipuolisesti. Naiset nähdään useimmiten esineellistettynä toisena ja miltei poikkeuksetta ainoastaan suhteessa miehiin. Lähes kaikissa sanoituksissa kuvataan miehen ja naisen välistä voimasuhdetta. Melkein aina joko miehellä tai naisella on enemmän valtaa suhteessa toiseen eli ihmiskuvaa luonnehtii alisteinen suhteessa oleminen. Suurimmassa osassa miesten kirjoittamista sanoituksista nainen on kuvattu suoralla sanallisella ilmaisulla. Naiskirjoittajat puolestaan kuvaavat sanoituksissaan naisen - yhtä sanoitusta lukuun ottamatta - epäsuoralla sanallisella ilmaisulla. Laulujen sanoitukset ovat erittäin stereotyyppisiä. Lähes aina nainen kuvataan huonosti käyttäytyväksi, pahaksi ja vain neljässä sanoituksessa nainen kuvataan myönteisesti. Kahdessa sanoituksessa myönteisyys ilmenee idealisoivin kuvauksin, mikä voidaan luokitella antifeministiseksi. Sanoituksissa ilmenee myös naiskuvia, joissa nainen esiintyy viettelijänä tai seksiobjektina. Miesten ja naisten laatimien sanoitusten välillä ei ole juurikaan eroa naiskuvassa. Naisten kirjoittamissa sanoituksissa nainen näyttäytyy kuitenkin useammin inspiroivana. Tulosten mukaan Josephine Donovanin kehittämä stereotypia-malli osoittautui toimivaksi teoreettiseksi lähestymistavaksi. Naiskuva ilmenee stereotyyppisenä sekä varsin negatiivisena. Mielenkiintoista on, ettei miesten ja naisten laatimien sanoitusten välillä ole juurikaan eroa naiskuvassa. Tulos kuvannee yleisemmin hard rock -sanoitusten maailmankuvaa sekä 1980-luvun yleistä kulttuuritaustaa, mutta tähän kysymykseen ei voi vastata luotettavasti, koska vertailuaineistoa toiselta vuosikymmeneltä ei ollut analysoitavana.