Browsing by Subject "huumeet"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä Pro gradu -työssä tarkastellaan toisen maailmansodan aikana vuosien 1939–1946 henkirikollisuustilanteen muutosta. Päälähteinä toimivat Helsingin Sanomat ja Suomen tilastolliset vuosikirjat. Henkirikollisuus kasvaa toisen maailmansodan jälkeen Suomessa, kun rintamalla palvelleet sotilaat palaavat siviiliin. Helsingin Sanomat kuvaa henkirikollisuuden kasvua aikaisten silmin. Tutkielmassa käytän Suomen tilastollisia vuosikirjoja nimensä mukaisesti kuvaamaan kyseistä ajan jakoa tallennetun tiedon avulla. Tutkimuskysymyksinä toimivat: Miten henkirikollisuus tilanteen muutos näkyy Helsingin Sanomien ja Tilastollisten vuosikirjojen kautta? Minkälainen muutos on havaittavissa? Miksi henkirikollisuus kasvaa sodan päätyttyä? Henkirikoksia tarkasteltaessa ei päihteiden käyttöä voida sivuttaa keskustelussa. Tutkielmassa tehdään katsaus suomalaiseen päihdekulttuurin ja sen muutoksen toisen maailmansodan aikana. Tutkielmassa pyritään vastaamaan päihdekulttuurin osalta: Miten päihdekulttuuri muuttuu? Näkyykö huumeiden käyttö osana henkirikoksia. Tutkielmassa käytetään apuna laajasti löytyvää tutkimuskirjallisuutta alkuperäislähteistöä. Henkirikollisuus vähentyy toisen maailmansodan alkaessa, mutta kasvaa jatkosodan asemasotavaiheen aikana 1941–1943, kun sotilailla vapaat alkavat ja vapaa-aikaa on enemmän käytettävissä kuin konfliktin alussa. Sodan pitkittyminen näkyy runsastuvalla alkoholin käytöllä ja rikollisuuden kasvuna. Väkivalta- ja henkirikokset kasvavat rintamalla ja jatkosodan päättyessä vuonna 1944 henkirikokset näkyvät tilastoissa. Uutena yhteiskuntaa leikkaavana ilmiönä huumeet, kuten esimerkiksi amfetamiini, heroiini ja morfiini tulevat osaksi suomalaista päihdekulttuuria. Haavoittuneille annetaan kipulääkkeeksi morfiinia ja heroiinia, minkä takia sotilaat jäävät koukkuun näille huumausaineille ja käyttö siirtyy siviiliin sodan päättymisen myötä. Suomessa syntyy sodan jälkeen ensimmäistä kertaa maan historiassa niin sanottu huume-epidemia. Lähteiden perusteella piirtyy kuva, että alkoholi on suomalaisessa henkirikoksessa tärkeässä osassa. Tyypillinen suomalainen henkirikos on sellainen, jossa vahvan humalatilan seurauksena syntyy tappelu ja joku saa surmansa. Huumeista osana henkirikosta ei löydy tässä vaiheessa näyttöjä lähdeaineiston perusteella. 1940-luvun Suomessa on käytössä niin sanottu tanssikielto, jolla pyritään ehkäisemään ihmisten kokoontumista, mutta ennen kaikkea sillä pyritään vaikuttamaan alkoholin kulutukseen ja siveelliseen käytökseen. Lähdeaineistojen kautta tulee ilmi, että laittomissa niin kutsutuissa nurkkatansseissa tapahtuu henkirikoksia runsaan alkoholin käytön seurauksena. Sodan jälkeen sotilaat kärsivät traumaattisista kokemuksista, joka näyttäytyy rikollisuuden kautta. Väkivaltainen käytös siirtyy sotilaiden mukana siviiliin. Henkirikollisuuden kasvu kertoo raaistuneesta yhteiskunnasta ja siitä, miten lopulta ihmiset alkavat ajatella enemmän itsekeskeisemmin kuin aiempina vuosia. Henkirikollisuuden kasvu kertoo sitä, miten valtion kontrolliin ja kuriin ollaan lopulta kyllästyneitä. Rikollisuus on toisaalta kapinaa tätä vastaan.

Tutkielma käsittelee vuonna 1967 avattua Kontulan ostoskeskusta ja sen näkymistä 1960–1980-lukujen suomalaisissa sanomalehdissä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi Kontulan ostarille on muodostunut populaarikulttuurissa ja kansalaisten keskuudessa negatiivissävytteinen maine. Pääaineistona tutkielmassa on käytetty Kansalliskirjaston digitoituja sanomalehtiä, joiden avulla on muodostettu kuvaa siitä, miten Kontulan ostoskeskusta käsiteltiin 1960–1980-luvuilla ja millaisia mielikuvia lähiöostarista syntyi uutisten perusteella. Tutkittujen sanomalehtien Kontula-aiheinen kirjoittelu painottuu uutisartikkeleihin, mielipidekirjoituksiin ja kolumneihin. Tutkimuksella pyritään selvittämään, miten vuosikymmeniä sitten tapahtunut uutisointi vaikuttaa nykyäänkin vallitseviin mielikuviin ja mielipiteisiin Kontulan ostoskeskuksesta. Kontulan ostoskeskukseen liittynyt uutisointi oli ennen ostoskeskuksen avaamista ja heti avajaisten jälkeen hyvin positiivista ja odottavaista. Ostoskeskusta oli odotettu jo pidemmän aikaa ja sen tuomat palvelut nopeasti kasvaneelle, väestöltään suurelle lähiölle olivat enemmän kuin toivottuja. Uutisointi muuttui kuitenkin varsin nopeasti 1970-luvulle tultaessa. 1970-luvulta lähtien pitkälle 1980-lukua uutisointi oli huomattavan negatiivista ja keskittyi lähinnä kritisoimaan koko aluetta ja sen asiakkaita. Paljoakaan kehuttavaa lähiöostarista ei tuntunut löytyvän. Uutisoinnissa on nähtävissä selkeät, toistuvat aiheet, jotka voidaan kategorisoida kolmeen kategoriaan: a) alkoholiin, b) nuorison käyttäytymiseen sekä c) yleiseen rauhattomuuteen. Alkoholiin keskittynyt kirjoittelu koski Alkon myymälän ja sieltä saatavien nautintoaineiden aiheuttamaa lisääntynyttä häiriökäyttäytymistä ostarin alueella. Nuorison turhautuminen heille suunnattujen palvelujen puutteeseen näkyi häiriökäyttäytymisenä ja siihen liittyvä uutisointi oli poikkeuksetta negatiivista. Kontulan nuoriso, ja heidän aiheuttamansa turvattomuus ostarin alueella värittävät vahvasti 1960–1970-lukujen uutisointia. Yleisellä rauhattomuudella tarkoitetaan ostarilla tapahtuneita murtoja, näpistyksiä, ilkivaltaa, pahoinpitelyjä, ahdistelutapauksia ja henkirikoksia. Uutisointi on vaikuttanut mielipiteisiin ostarista, ja kontulalaisten ja muualla asuvien näkemykset poikkesivat merkittävästi toisistaan.