Browsing by Subject "hybridi"

Tutkielmassani olen tarkastellut kuvataiteilija Outi Heiskasen kuvitteellista kuvateos- ja roolipelimaailmaa rakentavaa korttitaloa ja pensastuulikansaa kirjallisuustieteilijä Hanna-Riikka Roineen teorian keinoin. Roine tavoittaa spekulatiivisen maailmanrakennuksen analyyttisenä kategoriana: maailmanrakennus on kuvittelun muoto ja se kuuluu spekulatiivisen fiktion keskeisimpiin retorisiin ja kommunikatiivisiin keinoihin. Se on itsessään keino ymmärtää todellisuutta uudella tavalla. Analyyttiseen peruskäsitteeseen sisältyvän kaksoisperspektiivin avulla voi tutkia, kuinka fiktiivinen teosmaailma sekä rakentuu että näyttäytyy yhtä aikaa. Heiskasen fiktiivisyyttä luovasta maailmanrakennusprosessista olen jäljittänyt niitä tapoja ja keinoja, joilla hän rakentaa teosmaailmaansa maailmanrakennuksen perusideoidensa – kokonaisvaltaisen kokemuksellisuutensa tutkimisen sekä retoriskommunikatiivisten keinojen muun muassa dekonstruktion – välityksellä. Kokemuksellisuuden tematiikkaa olen tutkinut fenomenologian, enaktiivisen teorian ja syvyyspsykologian näkökulmista. Olen keskittynyt teosmaailman immersiivisyyteen, siihen miten sen kuvitteelliset hybridit sekä transmediaalisesti – piirtämisen, grafiikka-, installaatiotaiteen keinoin – rakentuva maailma voi herättää sen katsojan ja siihen osallistujan fantasia- ja maailmanrakennuskyvyt. Tutkielmani osoitti, että Heiskasen fiktiivistä teosmaailmaa ja sen rakennustapoja voidaan lähestyä Roineen teorian avulla, sen kuvitteellisuuden, immersiiivisyyden ja interaktiivisuuden käsittein. Heiskanen on rakentanut teosmaailmaansa aikansa visuaalisen ja digitaalisen kulttuurin sekä postmodernin taiteen ja siihen vaikuttaneiden vuorovaikutteisuutta korostavien suuntausten esimerkiksi käsitetaiteen ja jälkistrukturalistisen ajattelun keskiössä. Muun muassa installaatioteoksensa hän on luonut moniulotteisina käsitteellisinä ja fenomenologisina hankkeina, jotka avautuvat katsojalle vuorovaikutteisesti kuvitteellisina maailmoina. Hänen on tavoittanut teosmaailmansa virtuaalisena roolipelinä. Tutkielmani osoitti, että Heiskanen vaikuttaisi olleen tietoinen digitaalisen teknologian virtuaalisuuden ja niiden fiktiivisyyden mallintamisen keinoista soveltaessaan antiikin ja renessanssin illuusion luomisen tapoja teosmaailmaansa: kyseiset rakennusmenetelmät ja perspektiivin luomisen tavat ovat edelleen keskeisiä digitaalisessa kuvakulttuurissa. Kyseisen kulttuurin vakiintuminen on haastanut eri tieteenaloja, muun muassa taidehistoriaa, formuloimaan immersiivisyyden ja interaktiivisuuden tematiikkaa uudella tavalla. Luonnollisesti olen pyrkinyt avaamaan tätä keskustelua. Roineen mukaan immersiivisyys syntyy maailmassa olemisen kautta (worldness). Se syntyy vuorovaikutteisesti teos- ja pelimaailmojen kanssa interaktiivisesti reflektoimalla. Heiskasen teosmaailman immersiivisyyttä ja sen synnyttämää interaktiivisuutta voidaan lähestyä ja avata Roineen mallin, mutta myös kuvataiteen immersiota tarkastelevien teorioiden keinoin. Tutkielmani edetessä olen voinut todeta, että ei vain Heiskanen transmediaalinen tapa rakentaa maailmoja ja niiden immersiivisyyttä asetu luontaiseen vuoropuheluun Roineen teorian kanssa, vaan myös ne kuvataiteen erilaiset taiteen luomisen muodot, joita Heiskanen on soveltanut teosmaailmaansa rakentaessaan, voivat tehdä samoin. Muun muassa Roineen kaksoisperspektiivin soveltaminen grafiikan työstämisprosessiin tai vuorovaikutteisen tilateoksen luomiseen osoittivat, että kyseiset taidemuodot ja niiden analysoiva tutkimus on synnyttänyt samansuuntaisesti itseymmärrystä ja erilaisia teoriakonteksteja. Digitaalinen kulttuuri ja sen monitahoinen kuvamaailma ovat avanneet myös taidehistorian tutkimukseen uusia näköaloja ja haasteita. Esimerkiksi virtuaalisten pelien tavoittaminen taideteoksina on ajankohtainen keskusteluaihe, jonka ytimessä on luonnollisesti myös Heiskasen korttitaloväen ja pensastuulikansalaisten maailma.