Browsing by Subject "hyperpop"

Ironia on oleellinen osa nuorten ja nuorten aikuisten ylläpitämien ja marginaalissa toimivien, internet-pohjaisten mikrogenrejen musiikkia ja estetiikkaa, mutta musiikin sisältämät ironiset merkitykset eivät aina kuitenkaan aukea kaikille sen kuuntelijoille. Tässä tutkimuksessa selvitän minkälaista ironiaa näissä mikrogenrejen kappaleissa on löydettävissä ja millä tavoin se ilmenee, sekä analysoin millaisia affekteja ironialla voidaan saada aikaan kuuntelijoissa. Lisäksi pohdin, mitä kaikkea nämä ironiset merkitykset ja nostalgiset elementit mikrogenrejen musiikissa voivat kertoa nuorten tekijöiden ja kuuntelijoiden ajatusmaailmasta. Analysoin tutkimuksessani kahden eri mikrogenren, hyperpopin ja vaporwaven ironisia ulottuvuuksia lähilukemalla kahta eri kappaletta, jotka pitävät molemmat sisällään intertekstuaalisen referenssin 1980-luvun populaarimusiikkiin. Tapausesimerkkeinä toimivat hyperpop-artisti SOPHIE kappaleella ”Immaterial”, sekä vaporwave-mikrogenreä edustava artisti Macintosh Plus kappaleella ”ブート”. Erittelen kappaleiden sisältämiä ironisia signaaleja ja klassisia ironian tyyppejä, sekä analysoin millaisia affektiivisen ironian tasoja kappaleet pitävät sisällään. Tutkimuksessani kävi ilmi, että nostalgiset viittaukset ja lainaukset mikrogenrejen musiikissa toimivat usein ironian välineinä, ja nuoret voivat oikeuttaa heitä edeltäviin aikakausiin tuntemansa nostalgian eli ”hauntologiset tunnerakenteet” menneen aikakauden populaarimusiikin uudelleenkäsittelyn, -tulkinnan ja kuuntelemisen kautta. Laajemmassa mittakaavassa ironian ja vilpittömyyden, sekä nostalgian ja utopioiden välinen oskillointi voi vihjata suuremmasta ajanhengen muutoksesta postmodernista metamodernistiseen.