Browsing by Subject "hysteria"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2016)Pro gradu -tutkielmani käsittelee naisten mielisairauksia 1800-luvun Englannissa. Käytän lähteenäni eri vuosikymmenillä vaikuttaneiden kahdeksan lääkärin tekemiä oppikirjoja ja kirjoituksia mielisairauksista. Tutkin erityisesti sitä, miten lääkärit määrittelivät ja suhtautuivat naisten mielisairauksiin ja mitä heidän diagnosoimansa sairaudet kertovat 1800-luvun englantilaisen yhteiskunnan käsityksistä terveestä ja normaalista sekä sairaasta ja epänormaalista. Tuon esille, kuinka psykiatrian alalla tapahtui 1800-luvun aikana monia merkittäviä muutoksia, joista monet liittyivät mielisairauksien diagnostisiin kysymyksiin, sairauksien ymmärtämiseen sekä hoitomuotoihin. Tutkimukseni on luonteeltaan kvalitatiivinen ja vertaileva tutkimus. Se edustaa lähestymistavaltaan historiallista kuvailevaa psykopatologiaa. Teoreettinen lähtökohta tutkimukselleni perustuu pääosin näkemykseen, että mielisairauksia on käytetty perinteisten tautiluokitusten lisäksi sosiaalisen kontrollin välineinä. Tutkimussuuntaa edustavat esimerkiksi Michel Foucault ja Andrew Scull. Tutkielmani jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osiossa tarkastelen lääkäreiden käyttämiä selitysmalleja mielisairauksien syistä. 1800-lukua voidaan pitää aivobiologian aikakautena ja biologiset tekijät nousivat suosituimmaksi mielisairauksien selitysmalliksi. Erityisesti perimää pidettiin yhtenä merkittävänä mielisairauksien aiheuttajana. Toisaalta kaikki lääkärit huomioivat myös erilaiset psykososiaaliset tekijät mielisairauksien taustalla, vaikka niille annettu painoarvo vaihtelikin. Toisessa osiossa käyn läpi sitä, miten ja millä kriteereillä lääkärit diagnosoivat ja luokittelivat naisten mielisairauksia. Yleisiä mielisairausdiagnooseja olivat mania, melankolia, monomania, hysteria ja lapsivuodemielenvikaisuus. Kaikki diagnoosit eivät kuitenkaan olleet vuosisadan lopullakaan vielä täysin yhtenäisiä, sillä lääkärit erosivat toisistaan joissakin diagnostisissa kysymyksissä. Keskeisiä tekemiäni havaintoja naisten mielisairauksista on, että ne olivat hyvin voimakkaasti yhteydessä naisten biologiseen toimintaan, kuten kuukautiskiertoon ja raskauteen, sekä toisaalta seksuaalisuuteen. Mielisairaudet ilmensivät ja kuvasivat usein yhteiskunnan arvojen kannalta jotakin epänormaalia ja epätoivottavaa. Samalla ne muodostivat vastakohdan yhteiskunnan arvoille ja käsityksille normaalista. Toisaalta mielisairaudet myös rakensivat ja vahvistivat vallitsevia käsityksiä terveydestä ja normaaliudesta. Kolmannessa osiossa tuon esille erilaisia hoitomuotoja, joita lääkärit suosittelivat potilaille. Erityisesti mielisairaalalaitos koki suuria muutoksia 1800-luvulla sen muuttuessa ainakin tavoitteiltaan pelkästä säilöntäpaikasta hoitavaksi laitokseksi. Myös hoitomenetelmät kokivat merkittäviä muutoksia kun moraaliset hoitomuodot kasvattivat suosiotaan erilaisiin pakkokeinoihin nähden. Toisaalta lääkärien kehittämät menetelmät ja mallit eivät aina päässeet toteutumaan käytännön syiden, kuten kasvavien potilasmäärien vuoksi.
-
(2020)Tarkastelen tutkielmassani Eeva-Liisa Mannerin näytelmän Poltettu oranssi (1968) yhteyksiä erilaisiin hysteriaa tarkasteleviin teksteihin. Eeva-Liisa Manner on itse eksplikoinut käyttäneensä näytelmän taustamateriaalina muutamien Freudiakin varhaisempien psykiatrien kirjoituksia. Itse näen näytelmän ilmeisen yhteyden myös Freudin tapaustutkimuksiin, erityisesti Doran tapaukseen, sekä Sigmund Freudin muihin pohdintoihin. Lähtökohta tutkia ilmiön hysteria ja tekstin Poltettu oranssi yhteyksiä on perusteltu, sillä näytelmässä mainitaan hysteria tai hysteerisyys muutamaankin kertaan, vaikka ihan vain hulluudestakin puhutaan; joka tapauksessa päähenkilöä vaivaa määrittelemätön tai useita eri nimityksiä saava mielen sairaus. Tutkimusmetodiani voi luennehtia kontekstuaaliseksi, ja feministinen näkökulma on vahvasti läsnä jo käyttämieni lähdetekstien ansiosta. Käytän paljon sitaatteja, jotta saisin eri tekstit keskustelemaan, kommunikoimaan keskenään. Tutkielman alkupuolella hahmottelen hysteriaa ja sen historiaa, loppupuolella liitän aihealueen tiiviimmin Mannerin näytelmän tekstiin. Lähteistäni löytyy tutkijoita, sosiologeja, filosofeja, kirjallisuuden tutkijoita ja historioitsijoita, jotka ovat tarkastelleet hysteriaa sekä sen historiaa eritoten feministisestä näkökulmasta. Hysteria oli aihepiirinä suosittu 1990-luvulla ranskalaisten feministisesti suuntautuneiden ajattelijoiden (Cixous, Clément, Irigaray, Kristeva) piirissä. Huomioin työssäni tunnetusti hyvin laajasti lukeneen Eeva-Liisa Mannerin erityisiä kiinnostuksen kohteita kirjallisuudesta, sekä myös muiden tutkijoiden näkemyksiä, analyyseja ja tulkintoja Mannerin teoksista. Analysoin ja pohdin, mitkä tekstit voivat olla Poltetun oranssin sukulaistekstejä tai kummitekstejä; Manner on niitä itsekin nimennyt, käyttäen juuri sanaa kummi, tai millaiset myyttiset tai kirjalliset hahmot – noita, Kassandra, Ofelia, balladien liminaalihahmo tai balladinainen, jopa sielu platonilaisena kuvaelmana, tai Freudin niin kutsutun Doran tapauksen Dora, hänkin omalla tavallaan fiktiivinen rakennelma – voisivat olla päähenkilö Marinan esikuvia, eräänlaisia esiäitejä. Johtopäätöksiä: Eeva-Liisa Mannerin näytelmä Poltettu oranssi – Balladi sanan ja veren ansoista ilmentää pohdintaa yksilön hulluudesta, sen peilautumisesta yhteiskuntaan, ja toisin päin. Tämä on molemminpuolista, myös yhteiskunnan voidaan ajatella olevan sairas. Olen löytänyt päähenkilö Marinalle lähdeaineistoani apuna käyttäen esikuvia, jotka usein liittyvät naisen niin sanotulla hulluudella, tai hysteeriseksi nimetyllä käytöksellä ilmaisemaan kapinaan vallitsevia ahdistavia olosuhteita kohtaan, joita voivat olla perhe, viktoriaanisen ajan ihanteet, erilaiset varhaiset terapiamuodot, subjektin aseman riistäminen, persoonan määrittely ulkopuolelta tai miehinen symbolinen järjestys, jossa naisen omalle ilmaisulle, puheelle, halulle tai identiteetille ei ole sijaa. Lopulta Marina valitsee oman identiteettinsä, mutta seuraukset ovat tuhoisat. Vertauskuvallisena hahmona Marina oman särkymisensä kautta ennustaa myös yhteiskunnan tuhoutumista, tai sen vallitsevien järjestelmien rikkoutumista, tavalla tai toisella. Katson, että näytelmän Poltettu oranssi yhteys hysterian moniulotteiseen historiaan on ilmeinen.
Now showing items 1-2 of 2