Browsing by Subject "identifioituminen"

Now showing items 1-2 of 2

L’ethos comme moyen de construction de l’identité nationale : L’ethos de crédibilité et d’identification dans les discours du roi Philippe des Belges

Heinonen, Anna-Vilhelmiina (2020)

Tutkimuksen aiheena on kansallisen identiteetin kielellinen muodostuminen poliittisessa puheessa kuninkaallisen puheen genressä. Tutkimus rakentuu Aristoteleen retoriikasta lähtöisin olevan eetoksen käsitteen varaan ja se esittelee kielellisiä keinoja, joiden avulla valtionpäämies rakentaa eetostaan ja tätä kautta kansallista identiteettiä edustamalleen ryhmälle. Tutkimus kytkeytyy ranskalaisen diskurssianalyysin perinteeseen ja ammentaa erityisesti Patrick Charaudeau’n ja Ruth Amossyn eetosta käsittelevistä teorioista. Tutkimuksessa käsitellään subjektin diskursiiviseen identiteettiin kiinnittyviä uskottavuus- ja identifikaatioeetoksia. Näiden avulla subjekti rakentaa puheessaan uskottavuuttaan, joka on tarpeen puhekumppani(e)n luottamuksen saavuttamiseksi, sekä kuvaa itsestään, johon vastapuoli kykenee identifioitumaan. Analyysiosa käsittelee Belgian kuninkaan puheita. Näin tutkimus avaa perustuslaillisen monarkian ja symbolisen valtionpäämiehen arvoa nyky-yhteiskunnassa ja erityisesti Belgian kaltaisessa liittovaltiossa. Tutkimusaineisto koostuu kuningas Philippen joulu- ja kansallispäivän puheista, koronapandemiaan liittyvästä kriisipuheesta, sekä Belgiassa vuonna 2016 tapahtuneiden terrori-iskujen uhrien muistoseremonioissa pidetyistä puheista. Eetoksen kielelliset ilmenemismuodot ovat moninaisia. Uskottavuus- ja identifikaatioeetosten rakentumista puheissa tarkastellaan elokutiivisen enonsiaation avulla ensimmäisen persoonan me- ja minä -pronominien kautta, allokutiivisen enonsiaation avulla toisen persoonan te-pronominin kautta sekä delokutiivisen enonsiaation avulla persoonattomien verbi-ilmausten kautta. Lisäksi tutkimus tarkastelee kuninkaan puheissaan rakentamia skenografioita, joiden avulla tämä voi siirtää kuulijan toiseen paikkaan ja aikaan genren sisällä. Tutkimuksessa esitetään, kuinka kansallisen identiteetin kielellinen rakentuminen perustuu valtionpäämiehen puheessa rakennettuihin eri tyyppisiin eetoksiin. Näin suostuttelu ja vaikuttaminen poliittisessa puheessa eivät tapahdu vain argumenttien, vaan myös puhujan eetoksen kautta. Kuningas rakentaa institutionaalisissa puheissaan edustamansa ryhmän, belgialaisten, kollektiivista eetosta. Samalla hän rakentaa kuitenkin myös henkilökohtaista eetostaan. Kansallinen identiteetti muodostuu näiden eetosten vuoropuhelussa. Tutkimustulokset osoittavat, että elokutiivisen enonsiaation keinoin luoduin karaktääri- ja solidaarisuuseetoksin kuningas rakentaa kollektiivista välittäjän eetosta; hän luo kuvan belgialaisista konstruktiivisena ja dialogiin pyrkivänä kansana, joka kykenee yhtenäisyyteen mm. kielellisistä, kulttuurisista ja uskonnollisista eroavaisuuksista huolimatta. Lisäksi kuningas rakentaa solidaarisuuseetoksen avulla kuvaa itsestään esimerkillisenä belgialaisena asettuen kansan tasolle. Kuninkaan henkilökohtainen eetos sen sijaan rakentuu pääosin johtaja- ja humaaniuseetosten kautta, toinen toisiaan tasapainottaen. Johtajaeetoksen avulla kuningas ilmaisee mielipiteitään delokutiivisen enonsiaation avulla ja rakentaa itsestään kuvaa aktiivisena yhteiskunnallisena toimijana. Kuninkaasta muodostuu hänen puheissaan kuva Eurooppa-myönteisenä johtajana, joka uskoo tulevaisuuteen ja laittaa toivonsa tuleviin sukupolviin. Tähän liittyy läheisesti myös kuninkaan muodostama kuva itsestään vanhempana. Humaaniuseetos esiintyy pääosin kriisiaikojen puheissa osanoton ja myötätunnon kautta. Vanhemmuuden ja humaaniuden korostaminen rakentavat kuvaa kuninkaasta lämpimänä ja isällisenä johtajana, joka ymmärtää kansansa tunteita. Tutkimustulokset vahvistavat hypoteesia valtionpäämiehen vahvasta asemasta kansan symbolina erityisesti kriisiaikoina. Kuningas tuottaa puheissaan yhtenäisyyttä synnyttävää ja ryhmänsä sekä laajemmin eurooppalaisia arvoja heijastavaa, kansallista identiteettiä eetostensa kautta. Samalla hän rakentaa belgialaisesta identiteetistä mallia eurooppalaiselle identiteetille.
L'identité discursive comme une construction interactive

Sippola, Milaja (2017)

Tämän tutkielman aiheena on identiteetin rakentaminen poliittisessa puheessa. Tutkielmassa tarkastellaan monikon 1. ja 2. persoonan pronominien eli puheaktipronominien "me" ja "te" ominaisuuksia sekä käyttöä tilanteessa, jossa puhujalla on mahdollisuus rakentaa tilannekohtaisia identiteettejä määrittelemällä suhdettaan puhetilanteen osapuoliin ja eri ryhmiin. Koska nämä pronominit sallivat lähes rajattomat viittausmahdollisuudet, tutkimusolettamana on, että poliittisessa puheessa esiintyvät "me"- ja "te"-ilmaisut ovat puhujalle tärkeitä identiteettien rakentamisen välineitä ja että ne heijastavat siten puhujan diskursiivista strategiaa. Tutkielman tavoitteena on selvittää identiteetin rakentamista edellä mainittujen deiktisten elementtien avulla dialogisessa kontekstissa. Diskurssianalyysin kautta tutkitaan, käyttääkö puhuja "me"- ja "te"-pronominia, millä tavoin tämä käyttö ilmenee ja mitä viittauksia puhujan voidaan tulkita liittävän näihin ilmauksiin. Näitä kysymyksiä tarkastellaan tutkimusta varten muodostettavassa viitekehyksessä, jossa yhdistetään eri tutkijoiden esittämiä ajatuksia diskurssin dynamiikasta ja identiteetin vuorovaikutteisesta rakentumisesta. Tunnusomaista näille aihepiiristä tehdyille tutkimuksille on monitieteellisyys. Tutkielman aineistona on Ranskan vuoden 2012 presidentinvaalien toisen kierroksen televisioväittely, jossa keskustelijoina ovat Nicolas Sarkozy ja François Hollande. Tutkimuksessa analysoidaan kvalitatiivisesti François Hollanden puheessaan käyttämistä "me"- ja "te"-ilmaisuista yhteensä 128 esiintymää. Erityistä huomiota kiinnitetään ilmausten sisältämiin viittauksiin ja niiden kautta välittyviin representaatioihin, joita tarkastellaan aineistosta valittujen esimerkkien avulla. Konteksti muodostaa näiden esiintymien tulkintapohjan. Tutkielmassa hyödynnetään taulukointia, jotta havainnoista voidaan muodostaa johtopäätökset. Aineistoanalyysin taustamateriaalina käytetään Ipsos-tutkimuslaitoksen tutkimusta, jossa selvitetään äänestäjien ennakkomielikuvia kandidaateista. Tutkimusaineisto osoittaa, että François Hollande rakentaa identiteettejä vuorovaikutteisesti dialogisessa kontekstissa. Kielenkäyttäjänä hän hyödyntää puheaktipronomineja ja niiden ominaisuuksia. Tutkielman keskeinen havainto on, että François Hollande määrittää pronominien tarkoitteiden kautta puhetilanteessa mukana olijat: hän muuttaa puheenvuoroillaan väittelyn alkuperäistä osallistujakehikkoa ja tuo puheen varsinaisen kohteen, äänestäjän, poleemisen puhetilanteen osapuoleksi – yhdeksi "meistä". Tämän myötä hän alkaa määrittää, miten "me" näemme itsemme ja miten "me" näemme "teidät". Näin syntyy kollektiivinen "me"-puhe. Aineistoanalyysi osoittaa, että François Hollande rakentaa vastakkainasettelua samanaikaisesti sekä eksplisiittisesti että implisiittisesti "meidän" ja "teidän" välille. Tarkasteltaessa lähemmin hänen kielenkäyttöään käy ilmi, että hän asemoi ja määrittää aktiivisesti itseään "me"-puheen kautta. François Hollanden "me"-ilmaisu on tilanteittain muuttuva. Hän käyttää satunnaisesti inklusiivista ja pääsääntöisesti eksklusiivista "me"-pronominia muodostaakseen tilanteisia ryhmiä: "meidän" eri merkityksillä François Hollande pyrkii luomaan sekä samaistavia että erilaistavia efektejä. Tutkimushavaintojen kautta voidaan päätellä, että François Hollanden tavoitteena on luoda todellisen ja simuloidun vuorovaikutuksen kautta kuva puhetilanteen osallistujista, näiden viiteryhmistä ja keskinäisistä suhteista. Tämän kuvan kautta hän rakentaa itselleen diskursiivista identiteettiä, joka on samanaikaisesti sekä yksilöllinen että kollektiivinen. Kilpakumppaninsa hän kuvaa ennen kaikkea presidenttikauden tuloksista vastuussa olevana henkilönä, jolla on hyvin vähän liittolaisia. Analysoiduista "te"-ilmaisuista 95 % ei ilmaise ryhmän jäsenyyttä, vaan teitittelyä. Puhetilanteessa François Hollande asemoi itsensä ohjaamalla diskursiivisesti osallistujakehikkoa ja haastamalla Nicolas Sarkozyn siten joko henkilökohtaisesti tai "me"-ilmaisuista muodostuvan moniäänisen "me"-puheen kautta, joka heijastaa tilanteittain muuttuvaa representaatiota hänen itse muodostamastaan liittolaisten ryhmästä.

Now showing items 1-2 of 2

Browsing by Subject "identifioituminen"

Yhteystiedot

HELSINGIN YLIOPISTO