Browsing by Subject "identiteettikategoria"

Tutkielma on laadullinen haastattelututkimus, jossa kysytään, mitä uskonnottomuus merkitsee uskonnottomaksi identifioituville urbaaneille milleniaaleille Helsingissä. Tutkimuskysymyksiä on kolme. Ensimmäiseksi selvitetään, kuinka uskonnottomat jäsentävät uskonnottomuuttaan, toisia ihmisiä sekä suomalaista yhteiskuntaa. Tämän jälkeen tarkastellaan sitä, missä määrin uskonnottomien runsaslukuisuus urbaanien milleniaalien keskuudessa näkyy uskonnottomuuden laadullisena normalisoitumisena uskonnottomien kuvauksissa. Samalla kysytään, onko aineistosta löydettävissä muita mahdollisia uskonnottomuutta keskeisesti määrittäviä tekijöitä. Tutkielmassa on hyödynnetty Kirkon tutkimuskeskuksen Gallup Ecclesiastica -kyselyn kysymyksiä vuodelta 2015, sekä kyselyn pohjalta tehtyä Teemu Tairan, Kimmo Ketolan ja Jussi Sohlbergin tutkimusartikkelin käsikirjoitusta. Aineisto koostuu yhdeksän uskonnottomaksi identifioituvan henkilön yksilöhaastattelusta. Haastateltavat ovat syntyneet vuosien 1983 ja 1991 välisenä aikana. Haastatteluissa sovellettiin kognitiivista haastattelulajia. Sisällönanalyyttisesti toteutetussa analyysissä liikutaan normalisaation, identiteettikategorian, yksilöllistymisen ja sukupolven käsitteiden ympärillä. Uskonnottomuus näyttäytyy moninaisena kategoriana, joka merkityksellistyy useina määreinä. Uskonnottomuus hahmottuu uskonnottomien ajattelussa erityisesti yksilön sisäisen merkityksellisyyden kautta. Uskonnot, erityisesti evankelis-luterilainen kirkko, halutaan pitää etäällä omasta elämästä. Toisaalta ajoittainen läheisyys uskonnon ja kirkon kanssa ovat uskonnottomalle mahdollisia asioita. Uskonto hahmottuu ’toisena’, ulkopuolisena ja jäykkänä kategoriana, jonka ei nähdä olevan tarpeeksi yksilöllinen, joustava tai liberaali. Suomalaisuus nähdään etäisenä, vanhanaikaisena ja tunkkaisena kategoriana. Perimmäisinä johtopäätöksinä voi sanoa uskonnottomuuden muotojen olevan varsin normalisoituneita urbaaneilla milleniaaleilla. Identiteettikategoriana uskonnottomuus kuitenkin vaikuttaa olevan normalisoitunut vain joissain tapauksissa. Yksilöllisyys on sen normaalin aseman lisäksi keskeinen urbaania uskonnottomuutta määrittävä piirre. Uskonnottomuus näyttääkin toimivan haastatelluille urbaaneille milleniaaleille yhdenlaisena tapana tuottaa, ylläpitää sekä ilmaista omaa yksilöllisyyttä.