Browsing by Subject "jäljentäminen"

Tutkielmassa käsitellään Pohjoisen Song-kauden luomisprosessin ideat. Työ on luonteeltaan kirjallisuuden katsaus, jossa käsitellään taidehistoriallisia lähteitä, esimerkiksi joidenkin oppineiden ajatuksia. Näistä kuuluisimmista edustajista ja teoreetikoista oli Su Shi tai Su Dongpo (苏轼1037-1101). Työssäni pohditaan spontaanisuuteen, ekspressiivisyyteen ja luovuuteen liittyviä ideoita, joita oppineet hyödynsivät taidearvosteluissaan. Myös Pohjoisen Song-dynastian hovin ideat on käsitelty, esimerkiksi, taiteilija Guo Xin (郭熙 1000–1090) tekstin ”Metsien ja virtojen ylevä viesti” ideat maisemamaalauksesta, joka löytyy käännöksenä suomeksi. Myös Pohjoisen Song-kauden keisari Huizongin （宋徽宗 tai 赵佶1082–1135）hovissa koottu maalaustaiteen kokoelma "Xuanhe huapu" (宣和画谱), jossa maalauksien listan lisäksi on johdanto jokaisesta taiteenlajista ja sen tavoitteista. Tutkielmassa tarkastellaan myös Kiinassa tärkeää ideaa oman tyylin kehittämisestä oppimalla ja jäljentämällä, eli miten voi kehittää tyyliään oman ilmaisun välineeksi. Siinä kohdalla katsotaan Ming kauden teoreettikon Dong Qichangin (董其昌 1555–1636) ideat jäljentämisestä ja luovuudesta. Tutkielmassa tarkastellaan myös eri Kiinan taiteen tutkijoiden artikeleita Song-dynastian taiteesta englannin ja kiinan kielissä. Luovuuden ja jäljentämisen ideat käsitellään kahden maalaamisen tyylien opposition kautta: toinen tyyli on, spontaani tyyli, joka oli oppineiden (文人) maalaamisen tyyli, ja toinen realistisempi tyyli, joka oli hovissa suosittu tyyli. Nykyään nämä kaksi suuntaa ovat eriytyneet kahdeksi eri tyyliksi: xieyi-maalaus（写意, ”piirtää ajatus”）ja ”pikkutarkka” gongbi-tyyli (工笔, ”taidokas sivellintyö”). Työssä käsitellään myös esimerkit oppineiden ja hovin maalaustaiteilijoiden teoksista. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaiset käsityksiä luovuudesta Kiinassa oli tänä aikana ja miten ne liittyivät oppineiden spontaaniin tyyliin? 2) Oppineiden spontaanin tyylin näkökulmasta: nähtiinkö realistisempi tyyli täysin arvottomana todellisuuden jäljentämisenä? 3) Mikä yhteys ja millaisia uusia mahdollisuuksia tuli runouden ja maalaustaiteen sulautuessa yhteen? Millaisen uuden tilan se luo ilmaisuun? 4) Voidaanko luovuus ymmärtää yksilön ilmaisuna? Tai miten luovuus voidaan ymmärtää tässä kontekstissa? Tutkielman perusteella voidaan havaita, että Pohjoisen Song-kauden aikana vallitsivat seuraavat ideat luovuudesta: nähtyjen muotojen integroituminen sisäiseen kokemukseen, ja ilmaisu maalauksessa; näkemisen laajentaminen mielikuvituksen avulla; oppiminen jäljentämällä entisten taiteilijoiden töitä ja tyylejä, mutta etsimällä siinä muutoksen mahdollisuudet ja näin kehittämällä oman tyylin. Kyky välittää luonnonilmiöt ja omat ideat ja tunteet taiteen kautta vastuussa hetkiseen. Hovin realistisempi tyyli oli pyrkinyt todellisuuden objektiiviseen kuvaamiseen, mutta samalla siinä oli mahdollisuudet luovuuteen – varsinkin kohteen valinta oli tärkeä. Sopivan kohteen valinta oli tärkeä symbolisen merkityksen vuoksi, ja joskus se oli uudenlainen valinta, joka perustui perinteen tulkintaan ja oli väline omien tunteiden ilmaisemiseen. Kolmantena seikkana pitää huomioida mahdollisuudet, jotka oli antanut Song-kaudella tapahtunut runouden ja maalaustaiteen yhteensulautuminen. Runon kirjoittaminen maalauksen pinnalle antoi uuden ulottuvuuden maalaukseen, jossa on voitu ilmaista abstraktimmat ideat eli ajan ja muutoksien ilmaisemisen mahdollisuus, mikä auttoi tuomaan esiin kokonaisvaltaisemman kuvan maalausajankohtana eletystä hetkestä, sellaisena kuin se on koettu taitelijan mielessä. Ideat luovuudesta, kuten tässä tutkielmassa havainnoidaan, liittyivät paljon sisäisen kokemuksen kuvaamiseen, hetken välittämiseen ja oman persoonan ilmaisemiseen.