Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "jaksoanalyysi"

Sort by: Order: Results:

  • Hara, Varpu (2017)
    Tämän tutkielman tarkoituksena on tarkastella ohjattujen meditaatioiden ja hypnoosin kieltä erityisesti genren näkökulmasta. Päätutkimuskysymyksiä on kaksi: 1.) Millaiset piirteet ovat tyypillisiä meditaatio- ja hypnoosigenreille? 2.) Millä tavoin meditaatio- ja hypnoosigenre suhteutuvat toisiinsa? Tutkimyskysymyksiä lähestytään genren, erityisesti jaksoanalyysin kannalta. Jaksojen lisäksi tarkastellaan kielellisistä piirteistä pronomineja, direktiivejä sekä suostuttelun kielen yhtä ulottuvuutta. Tutkimusaineisto koostuu Youtubessa julkaistuista meditaatio- ja hypnoosiäänitteistä, jotka litteroitiin analyysiä varten. Meditaatioäänitteitä on yhteensä kuusi, noin 88 minuuttia, ja hypnoosiäänitteitä neljä, noin 58 minuuttia. Tulokset osoittavat että meditaatio ja hypnoosi ovat erillisiä genrejä, jotka ovat kuitenkin läheisesti sukua toisilleen. Jaksoanalyysi paljastaa useita genreille yhteisiä jaksoja, jotka kuitenkin joiltain osin eroavat toisistaan, minkä lisäksi osa jaksoista on tyypillisempiä vain toiselle genrelle. Pronominien ja direktiivien käyttö genreissä on hyvin lähellä toisiaan, joskin joitakin eroavaisuuksia löytyy, minkä lisäksi suostuttelun kielen tarkasteltuja piirteitä löytyy pääasiassa vain hypnoosiäänitteistä. Tutkimuksen otanta on pieni, joten tuloksiin tulee suhtautua varauksella. Toisaalta tutkimus tarjoaa uutta tietoa etenkin meditaation kielestä, jota ei ole aiemmin tutkittu.
  • Ijas, Halti (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan larppien hahmotekstejä ohjailevana tekstilajina. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisista toiminnallisista jaksoista tekstilajin prototyyppinen makrorakenne muodostuu, millaisin kielellisin keinoin teksteissä ohjaillaan pelaajan toimintaa ja miten tekstilajin ohjaileva funktio ja rakenne kytkeytyvät toisiinsa. Tutkielma on otteeltaan funktionaalista, laadullista kielen analyysia, jonka taustalla vaikuttaa ajatus kielestä ensisijaisesti vuorovaikutuksen ja sosiaalisen toiminnan välineenä. Tutkielmassa hyödynnetään erityisesti systeemis-funktionaalisen perinteen metodisia työkaluja, kuten jaksoanalyysia. Analyysin kannalta keskeisiä käsitteitä ovat tekstilaji, konteksti, tekstilajin rakennepotentiaali ja kiteytynyt direktiivi. Tutkielman aineisto koostuu 19 hahmotekstistä, jotka on kirjoitettu suomalaisiin larppeihin vuosina 2012–2020. Tutkimuksessa havaittiin, että hahmotekstin prototyyppinen makrorakenne muodostuu kolmesta välttämättömästä jaksosta: perustiedot, hahmon elämän kuvaus ja kontaktit. Jaksot järjestyvät aineistossa kahdeksi eri rakennetyypiksi. Pelaajan toiminnan ohjailu sijoittuu teksteissä tyypillisesti kontaktit-jaksoon ja hahmon elämän kuvaus -jakson loppuun. Aineistossa esiintyy kaksi erilaista ohjailun strategiaa, joita kutsutaan työssä merkityiksi direktiiveiksi ja tekstiin upotetuksi ohjailuksi. Merkityissä direktiiveissä näkökulma on fiktion ulkopuolella ja ohjailu osoitetaan suoraan pelaajalle, kun taas tekstiin upotetussa ohjailussa hahmo toimii toivotun toiminnan tekijänä. Merkityt direktiivit toteutuvat imperatiivilauseina, modaaliverbejä sisältävinä indikatiivilauseina tai moduloimattomina toispersoonaisina indikatiivilauseina. Tekstiin upotetulle ohjailulle tyypillistä on, että ohjailu esitetään kuvaamalla eri tavoin hahmon toimintasuunnitelmia ja -mahdollisuuksia, jotka voisivat toteutua pelissä. Tyypillisiä toteutumistapoja ovat modaaliverbejä voida ja pitää sisältävät konditionaalilauseet, hahmon mentaalisiin valmiuksiin viittaavia verbejä tai konstruktioita (kuten haluta, aikoa ja olla valmis tekemään) sisältävät moduloimattomat indikatiivilauseet sekä erilaiset kysymyslauseet. Lähimmäksi kiteytyneen direktiivin prototyyppiä tulevat merkityt direktiivit, kun taas tekstiin upotettu ohjailu toteutuu vaihtelevasti niin kiteytyneinä kuin kiteytymättöminä direktiiveinä. Tutkielma pyrkii piirtämään esiin kuvan aiemmin tutkimattoman tekstilajin keskeisistä piirteistä. Samalla se havainnollistaa, miten keskeisesti konteksti vaikuttaa kielellisten ilmausten saamiin ohjaileviin merkityksiin: myös fiktiivisen hahmon mentaalisen toimintavalmiuden kuvailu voi tietyin ehdoin toimia todellisen henkilön ohjailuna.
  • Yrjölä, Mikko (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan yhdeksäsluokkalaisten mielipideteksteissään käyttämiä otsikoinnin, aloittamisen ja lopettamisen keinoja. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin selvittää, hallitsevatko yhdeksäsluokkalaiset tekstin kokonaisrakenteen otsikoinnin, aloittamisen ja lopettamisen osalta. Tutkielman tavoitteena on myös kuvata, millaisia otsikoinnin, aloittamisen ja lopettamisen keinoja yhdeksäsluokkalaiset kirjoittavat käyttävät. Tutkielma kuuluu tekstilajitutkimuksen alaan. Tutkielman aineisto muodostuu neljästäkymmenestä mielipidetekstistä, jotka on laadittu osana kansallisen oppimistulosten arviointihankkeen esitestauskoetta. Aineiston tekstejä analysoidaan suhteessa tekstilajin rakennepotentiaaliin. Analyysin kohteena ovat tekstien otsikot, aloitusjaksot ja lopetusjaksot, joita pidetään sekä mielipidetekstille että koulukirjoitelmalle välttämättöminä jaksoina. Tutkieman tulokset osoittavat, että yhdeksäsluokkalaiset hallitsevat tekstin kokonaisrakenteen otsikoinnin ja aloittamisen osalta, mutta lopettaminen on oppilaille hankalampaa. Kaikilla analysoiduilla teksteillä on selkeä otsikko, joskin viisi kirjoittajaa on käyttänyt tehtävänantoa otsikkonaan. Kolmea tekstiä lukuun ottamatta kaikissa analysoiduissa teksteissä on selkeä aloitusjakso. Lopetusjakso puuttuu hieman useammasta kuin joka viidennestä tekstistä. Yleisimpiä otsikkotyyppejä ovat aiheotsikko ja väiteotsikko, joita käyttää teksteissään yhteensä miltei neljä viidestä oppilaasta. Aloituskeinoista yleisimpiä ovat tekstin pohjustaminen ja oman pääväitteen esittäminen. Erilaisia lopetuskeinoja – tulevaisuuteen suuntautuvaa lopetusta, kokoavaa lopetusta ja johtopäätöslopetusta – oppilaat käyttävät teksteissään jokseenkin samoissa määrin.
  • Lehto, Hanna-Maarit (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan Kiasman näyttelyjulkaisuissa esiintyviä tekstejä, joissa kuvaillaan nykytaiteilijoita ja näiden taideteoksia. Tekstejä nimitetään lyhyemmin teoskuvauksiksi. Tutkielmassa pohditaan, muodostavatko aineiston tekstit tekstilajiksi tunnistettavan kokonaisuuden. Lisäksi vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia teoskuvaukset kielellisesti ovat? Millaisista välttämättömistä tai valinnaisista jaksoista teoskuvaukset rakentuvat? Millainen on jaksojen suhde toisiinsa? Entä millaisia toistuvia kielellisiä keinoja eri jaksoista voi tunnistaa? Tutkimuksessa selvitetään myös, sopivatko alkujaan rajattujen ja yksinkertaistettujen tekstilajien tutkimiseen kehitetyt metodit vapaamuotoisemman aineiston tutkimiseen. Tutkielman aineisto koostuu viidestätoista suomen kielellä kirjoitetusta nykytaiteen teoskuvauksesta, jotka on koottu vuosina 2001–2019 ilmestyneistä Kiasman näyttelyjulkaisuista ja Kiasma-lehdestä. Työ sijoittuu tekstilajitutkimuksen kentälle ja sen taustateoriana toimii systeemis-funktionaalinen kieliteoria. Aineistoa tarkastellaan erityisesti Hasanin kehittämän yleisen rakennepotentiaalin mallin ja tähän liittyvän jaksoanalyysin keinoin. Aineiston tekstit ryhmitellään jaksoihin erilaisten funktioiden ja topiikkien perusteella ja jaksoista tarkastellaan erilaisia leksikaalis-kieliopillisia piirteitä. Kielen lisäksi myös tekstien typografiset piirteet otetaan analyysissä huomioon. Tutkielmassa nostetaan esiin neljä erilaista teoskuvauksissa esiintyvää jaksoa, jotka ovat teosjakso, aihejakso, taiteilijajakso sekä taustoitusjakso. Kyseiset jaksot ovat aineistossa selkeästi toistuvia, luokiteltavissa ja tekstien funktion kannalta tärkeitä. Tutkielma osoittaa, että nykytaiteen teoskuvauksille luonteenomaisia ja leimallisia piirteitä ovat muun muassa konkreettisen ja abstraktin tason vaihtelu teosta kuvailevissa teosjaksoissa sekä erilaisten laajempien puheenaiheiden tuominen tekstiin aihejaksoissa. Esiin nousee myös teosjakson ja aihejakson vaikutus katsojan tekemän tulkinnan ohjaamisessa. Työn tulosten perusteella teoskuvausten voi nähdä muodostavan suhteellisen vakiintuneen tekstilajiksi tunnistettavan kokonaisuuden. Tekstityypiltään teoskuvaukset näyttäytyvät kertovina ja kuvailevina. Ainoana teoskuvauksen välttämättömänä jaksona voi pitää teosjaksoa, joka voisi potentiaalisesti muodostaa teoskuvauksen yksinäänkin. Prototyyppisessä teoskuvauksessa esiintyy kuitenkin teosjakson lisäksi ainakin yksi valinnainen jakso. Aineistosta löytyvät toistuvat jaksot ja muut työn löydökset osoittavat, että myös tämänkaltaisia varioivia tekstilajeja voi jäsentää jaksoanalyysin keinoin.