Browsing by Subject "journalistinen diskurssi"

Tutkielma käsittelee ranskalaisen journalistisen diskurssin erityispiirteitä Euroopan siirtolaiskriisiin liittyvien päivälehti Le Figaron uutisten sekä pääkirjoitusten pohjalta vuoden 2015 huhtikuun ja elokuun välisellä ajalla. Työ on diskursiivinen analyysi termien siirtolainen, pakolainen ja turvapaikanhakija käytöstä sekä näiden esittämisestä journalistisessa diskurssissa. Työssä paneudutaan erityisesti siihen, millä erilaisissa nimityksillä siirtolaiskriisiin liittyviä henkilöitä kutsutaan ja miten heidät esitetään lehdistössä. Näillä kaikilla kolmella termillä on virallinen määritelmä, joka vaikuttaa siihen minkälaisiin tilanteisiin kukin soveltuu. Tässä työssä lähdemme liikkeelle oletuksesta, että Le Figarossa näitä termejä käytetään vaihdellen ja jopa virheellisesti suhteessa niiden alkuperäiseen merkityssisältöön. Tutkielma pohjautuu joukkoon aikaisempia tutkimuksia, joissa on tarkasteltu mediadiskurssin suhtautumista maahanmuuttoon sekä vähemmistöihin ja osoitettu, että erityisesti ulkomaalaisiin liittyvien nimitysten merkityssisältö muuttuu ajan myötä eikä heidän esittämisensä medioissa ole täysin objektiivista. Työssä sovelletaan sosiaalista konstruktivismia sekä käsitystä kielen ja todellisuuden kaksisuuntaisesta luonteesta.Lehdistön käyttämä kieli ei vain heijasta todellisuutta vaan representoi ja rakentaa sitä, mutta myös muuttuva todellisuus edellyttää uusia tapoja kielellistää sitä. Työn teoreettisena ja metodologisena perustana toimii M.A.K Hallidayn idea kielen funktionaalisuudesta ja transitiivisuudesta sekä tästä ideasta inspiraatiota saanut Norman Fairclough ja hänen muokkaamansa tekstuaalisesti orientoitunut analyysimalli. Fairclough’n diskurssiteorian mukaan kielenkäytöllä toteutetaan kielen tekstuaalista, ideationaalista sekä interpersoonallista funktiota. Transitiivisuudella tarkoitetaan, että kaikki asiat voidaan ilmaista loputtomilla erilaisilla tavoilla ja jokainen tekstitasolla tehty valinta on vain yksi mahdollinen. Tähän liittyy lisäksi käsitys siitä, että mikään kielellinen valinta ei ole sattumanvarainen vaan jopa ideologisesti motivoitunut. Tutkielmassa käy ilmi, että nämä kolme tutkittua termiä ovat Le Figarossa siirtolaiskriisiin liittyvässä uutisoinnissa yleisimmin käytetyt termit. Niiden käyttö ei kuitenkaan ole yksiselitteistä eikä mutkatonta. Analyysi paljastaa myös, että termien merkitys on altis muutokselle ja lehdistössä luodaan uusia termejä. Näiden kolmen termin lisäksi lehdistö hyödyntää myös muita nimeämiskeinoja, jotka osaltaan vaikuttavat siihen minkälaisina nämä henkilöt esitetään. Kaiken kaikkiaan tässä työssä nähdään kuinka Le Figaron journalistinen diskurssi toistaa aikaisemmissa tutkimuksissa todettuja tapoja representoida ulkomaalaisia, mutta osoittaa myös joitakin uusia tunnuspiirteitä. Siirtolaiskriisistä ja siihen liittyvistä ihmisistä piirtyy negatiivinen kuva, jossa kriisi on taakka, valtaosa liikkeellä olevista ihmisistä on ”onnenonkijoita” ja Eurooppa on kriisin vastuunkantaja sekä paratiisi, johon ihmiset Välimeren takaa haluavat päästä paremman elämän toivossa.