Browsing by Subject "julkisuus"

Tässä tutkielmassa tarkastelen Harry Stylesin julkisuuskuvaa vuoden 2022 aikana julkaistujen mediatuotteiden kautta. Tutkielman aineisto koostuu haastatteluista, uutisotsikoista, Instagram-julkaisuista sekä valokuvista, jotka ovat kaikki julkaistu vuoden 2022 aikana. Diskurssianalyysin ja visuaalisen analyysin avulla pyrin selvittämään, millaista julkisuuskuvaa koostetussa aineistossa Stylesista rakennetaan. Tutkielmassani pyrin myös pohtimaan syitä hänen suosionsa nousulle. Julkisuuskuvan tuotanto ei ole riippuvainen vain julkisuuden henkilöstä itsestään, vaan julkisuuskuvaa tuottaa aina joukko eri alojen ammattilaisia yhdessä median kanssa. Aineiston perusteella Stylesin julkisuuskuva esittää hänet hyvin yksityisenä henkilönä, joka erottaa julkisen ja yksityisen elämän toisistaan monin eri tavoin. Toisaalta Styles esitetään myös autenttisena ja tavallisena henkilönä, joka sattuu olemaan myös julkisuuden henkilö. Stylesin autenttisuutta rakennetaan hänen musiikkinsa sekä hänestä tehtyjen haastattelujen kautta. Musiikin narratiivin ja haastattelujen kautta kuuntelija ajattelee tuntevansa Stylesin, mutta julkisuuden henkilöillä on kuitenkin useita rooleja tai hahmoja, joiden kautta he itseään esittävät julkisuudessa. Yleisö ei esimerkiksi koskaan näe julkisuuden henkilöitä yksityishenkilöinä, joten autenttisuus ja intiimiys luovat valheellisen tuttavallisuuden tunteen. Styles käyttää myös ulkonäköään erottaakseen yksityisen ja julkisen toisistaan, eli esiintymispersoonansa yksityishenkilöstä. Styles yrittää näin pitää osan elämästään yksityisenä maailman valokeilasta. Suosion nousun vuoden 2022 aikana selittää uuden levyn menestyksen lisäksi se, että Stylesia esitetään aineiston perusteella ennennäkemättömäksi musiikkiartistiksi, joka tekee ennätyksiä musiikillaan ja rikkoo sukupuolistereotypioita pukeutumisellaan. Todellisuudessa Styles ei ole ensimmäinen musiikkiartisti, joka rikkoo perinteisiä sukupuolistereotypioita tai nauttii suuresta suosiosta. Näin ollen aineiston perusteella mediassa rakennetaan Stylesista hieman liioiteltua julkisuuskuvaa, mikä on osaltaan johtanut hänen suosionsa nousuun.

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Idi Aminin hallinnon harjoittaman valtioterrorismin ja Aminin suhdetoiminnan ja esiintymisen rooleja Aminin vallankäytössä Aminin hallitessa Ugandaa vuosina 1971–1979. Valtioterrorismin tutkimuksessa lähdeaineistona käytetään Ugandassa Aminin valtakaudella asuneiden Henry Keymban ja Semakula Kiwanukan Aminin hallinnosta kirjoittamia kirjoja, International Comission of Jurists-järjestön raporttia ”Violations of human rights and the rule of law in Uganda” ja Amnesty Internationalin raporttia ”Human rights in Uganda report.” Suhdetoiminnan analyysissa hyödynnetään Idi Aminin televisioituja puheita ja haastatteluja, jotka on julkaistu YouTube-videopalvelussa. Työn tutkimusmetodina on laadullinen tutkimus. Tutkielmassa selvitetään, millaista Aminin hallinnon käyttämä valtioterrorismi oli, miten hallinnon käyttämä väkivalta muuttui Aminin valtakauden aikana ja miten väkivallasta rakennettiin Aminin hallinnossa yhteiskunnallinen instituutio. Lisäksi työssä hahmotetaan hallinnon käyttämän väkivallan pitkäaikaisia rakenteita ja käytetyn väkivallan muotoja. Aminin suhdetoiminnan tarkastelulla työssä vastataan siihen, miten diktaattorin julkinen persoona toimi ohjailevana, piilottelevana ja hälventävänä tekijänä suhteessa hallinnon valtioterrorismiin. Kokonaisuutena työssä vastataan siihen, miten valtioterrorismi toimii autoritaarisen hallinnon työkaluna ja millaisessa roolissa diktaattori toimii suhteessa hänen väkivaltakoneistoonsa. Terrorismin historian tutkimuksen osalta työn teoreettisena pohjana toimivat Emma Leonard Boylen artikkelissa ”Was Idi Amin’s government a terrorist regime?” (2015) ja Randall D. Law’n kirjassaan ”Terrorism: A History” (2016) esittämät terrorismin ja valtioterrorismin määritelmät. Terrorismi määritellään näissä teoksissa erityisesti välineeksi, jota voivat käyttää sekä valtiolliset että ei-valtiolliset toimijat. Tältä osin työn teoreettinen pohja poikkeaa perinteisistä terrorismin määritelmistä, joissa terrorismi määritellään erityisesti ei-valtiollisten toimijoiden tekemäksi, kun taas valtiohallintojen tekemänä on käytetty nimitystä valtioterrori. Terrorismin teorian lisäksi autoritaaristen hallintojen toiminnan logiikan hahmottamisessa käytetään Milan Svolikin kirjassaan ”The Politics of Authoritarian Rule” (2012) määrittelemiä autoritaarisen kontrollin- ja autoritaarisen vallanjaon ongelmia. Autoritaarisen kontrollin ongelma tarkoittaa keinoja, joilla diktaattori ja tämän kanssa hallitseva eliitti pitävät hallitsemansa massat kurissa. Autoritaarisen vallanjaon ongelma puolestaan koskettaa diktaattorin ja tämän kanssa hallitsevan eliitin välistä vallanjakoa. Näiden ongelmien sisällyttäminen työn teoreettiseen pohjaan auttaa ymmärtämään syitä Aminin hallinnon väkivallan ja Aminin suhdetoiminnan taustalla. Työn johtopäätöksiä ovat, että Idi Aminin hallinnon käytössä väkivallasta tuli valtioterrorismia vuoden 1972 aikana, jonka jälkeen väkivallan rooli hallinnon käytössä kasvoi räjähdysmäisesti. Tämän kehityksen taustalla vaikuttivat Aminin hallinnon tekemät lainsäädännön muutokset ja asevoimien tekemä siviilihallinnon ja Ugandan liike-elämän haltuunotto. Valtioterrorismista tuli lopulta käytännössä ainoa työkalu, jolla hallinto kykeni ylläpitämään valtaansa. Lähdemateriaalissa esiintyvä väkivalta on jaoteltu analyysissa sen piirteiden ja käyttötavan pohjalta systemaattisen-, satunnaisen-, valta-asemaa osoittavan-, reaktiivisen-, ja äärimmäisen väkivallan kategorioihin, joilla kullakin oli oma roolinsa valtioterrorismin toiminnassa ja hallinnon vallankäytössä. Tätä jaottelua ei ole aiemmin tehty Aminin hallinnon käyttämästä väkivallasta. Esiintymisissään Amin pyrki vahvistamaan omaa valta-asemaansa ja kiillottamaan hallintonsa julkisuuskuvaa populistisen puheen avulla. Aminin julkinen esiintyminen ja suhdetoiminta toimivat työkaluna, joka vähensi hallinnon kohtaamaa vastarintaa ja kansainvälistä kritiikkiä.