Browsing by Subject "käännöskieli"

Tutkielmassa tarkastellaan monikon 1. persoonaa suomen- ja vironkielisissä elämäntaito-oppaissa, sekä käännetyissä teoksissa että alun perin suomeksi ja viroksi kirjoitetuissa oppaissa, jotka on julkaistu vuosina 2011–2022. Käännösten osalta tarkastelun kohteena on se, millaisia strategioita käyttäen monikon 1. persoona on käännetty. Huomiota on kiinnitetty erityisesti monikon 1. persoonan pronominien esiintymiseen. Alun perin suomeksi ja viroksi kirjoitettujen elämäntaito-oppaiden osalta tarkastellaan sitä, millä tavoin niissä käytetään monikon 1. persoonaa, millainen viittausala monikon 1. persoonalla on ja onko suomen- ja vironkielisissä teoksissa havaittavissa eroja monikon 1. persoonan käytössä. Lisäksi pyrkimyksenä on luoda yleiskuvaa monikon 1. persoonan käytöstä suomen- ja vironkielisissä elämäntaito-oppaissa. Aineisto on kerätty kolmesta englanninkielisestä elämäntaito-oppaasta sekä niiden suomennoksista ja vironnoksista sekä neljästä alun perin suomeksi ja neljästä alun perin viroksi kirjoitetusta elämäntaito-oppaasta. Lisäksi aineistoon kuuluu kolmen suomeksi kirjoitetun elämäntaito-oppaan vironnos. Aineisto muodostuu kaiken kaikkiaan hieman yli 600 virkkeestä. Aineiston analyysissä hyödynnettiin kontrastiivista analyysia, lingvististä analyysia, diskurssianalyysia sekä käännöstieteen näkökulmia. Yhtenä lähtökohtana on ollut myös genreanalyysin piiriin kuuluva piirrenäkökulma. Tarkastelussa käytettiin sekä kvalitatiivista että kvantitatiivista lähestymistapaa. Käännöstekstien analyysi osoitti, että monikon 1. persoona käännetään tyypillisesti lähdetekstille hyvin uskollisesti, vaikka sen kääntämisessä olisi mahdollista käyttää erilaisia strategioita. Vironkielisten käännösten tarkastelu osoitti, että lähdetekstin kieli vaikuttaa käännöksessä esiintyvien subjektiasemassa olevien monikon 1. persoonan pronominien esiintymiseen ja että varsinkin englannissa käännetyissä teksteissä esiintyy enemmän monikon 1. persoonan pronomineja kuin alun perin viroksi kirjoitetuissa teksteissä. Suomennoksissa pronominit on käännetty pääsääntöisesti suomen kirjakielen konventioiden mukaisesti. Tutkielmassa havaittiin, että monikon 1. persoonan käyttö on hyvin samankaltaista sekä suomen- että vironkielisissä elämäntaito-oppaissa. Persoonaa käytetään monipuolisesti ja erot ovat pikemmin kirjoittaja- kuin kielikohtaisia. Monikon 1. persoonan ilmaukset ovat enimmäkseen geneerisiä ja niillä viitataan tyypillisesti länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa eläviin ihmisiin. Monikon 1. persoonalla voidaan myös konstruoida erilaisia ryhmiä, kuten ylisuorittajat tai virolaiset. Ankkuroitujen (spesifien) viittausten määrään vaikuttaa teoksen kerronnallisuus, joka kytkeytyy osaltaan siihen, onko teos alan ammattilaisen vai ns. kokemusasiantuntijan kirjoittama. Monikon 1. persoonalla on elämäntaito-oppaissa useita tehtäviä. Keskeistä on tehdä kerronnasta lukijalle helposti lähestyttävää, rakentaa yhteenkuuluvuutta lukijan ja kirjoittajan välille sekä saada lukija samastumaan esitettyyn asiaan. Suomenkielisten teosten osalta oli kuitenkin havaittavissa, että runsas monikon 1. persoonan, etenkin possessiivisuffiksien, käyttö saattaa heikentää tekstin luettavuutta.

Tiivistelmä–Referat– Abstract Tutkielmassani tutkin venäjänkielisen nado že -keskustelurutiinin suomennoksia. Nado že -rutiinia käytetään affektisissa konteksteissa ilmaistaessa muun muassa hämmästystä, katkeruutta, empatiaa. Tutkielmani tavoitteena oli kuvailla suomen kielen affektisia keinoja tutkimalla nado žen suomennoksia. Halusin selvittää, löytyykö kyseiselle rutiinille yksi vakiintunut suomennos. Tämän lisäksi tarkastelin, millaisia kielellisiä keinoja suomentajat käyttävät nado žen vastineena ja mitä sivumerkityksiä niiden avulla ilmaistaan. Analysoin myös suomennosten affektisuusastetta ja käyttökonteksteja. Tutkimukseni aineisto koostuu 69 nado že -ilmauksen suomennoksesta. Aineistoni suomennokset ovat venäjänkielisen kaunokirjallisuuden suomennoksia. Teoriaosassa käsittelen, millaisilla kielellisillä keinoilla affektia ilmaistaan ja kuvailen kielen eri tasojen affektisia keinoja tarkemmin. Sen jälkeen siirryn tarkastelemaan kommunikeemeja eli rutiini-ilmauksia, joiden avulla voi muun muassa ilmaista affektia. Osoitan, että nado že on affektia välittävä kommunikeemi. Seuraavaksi käsittelen venäjän ja suomen hämmästyksen ilmaisukeinoja. Venäjässä hämmästyksen kuvailemiseen käytetään sanastollisia keinoja. Idiomaattisten idiomien avulla tunnetta ilmaistaan suoraan, tulkitaan ja arvioidaan. Nado že -rutiinia luokitellaan tunteita ilmaiseviin ilmauksiin, joita kutsutaan reaktiiveiksi tai emotiivisiksi kommunikeemeiksi. Suomessa affektia voi ilmaista morfosyntaktisella, syntaktisella ja sanastollisella tasolla. Syntaksin tasolla affektia ilmaistaan affektisten ilmausten, lohkeamien ja sanajärjestyksen avulla. Tarkastelen affektisia ilmauksia tarkemmin, koska se on tutkimani nado že -rutiinin yleisin käännöskeino. Sen jälkeen kerron puhekielisyyksien kääntämisestä ja esittelen puhekielisyyksien kääntämisen tutkimuksia, jotka osoittavat, että puhekielisyyksiä käytetään laajemmin alkuperäisteksteissä kuin käännöskirjallisuudessa. Analyysissa luokittelen suomennoksia käytetyn kielellisen keinon mukaan ja ryhmittelen suomennokset neljään isoon ryhmään: partikkelialkuiset, verbialkuiset, kysymyslauseet ja luokittelemattomat suomennokset. Esittelen ja kommentoin suomennoksia yleisyysjärjestyksessä. Analyysin lopussa esittelen suomennosten luokittelua niiden merkityksen ja affektisuuden mukaan. Tässä luokittelussa on 8 ryhmää: pelkkä hämmästystä; ihailua; epäilystä ja epäuskoa; katkeruutta ja pettymystä; myönnytystä; toisen henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä; samanmielisyyttä ja empatiaa ilmaisevat suomennokset ja affektisuudeltaan neutraalit suomennokset. Analyysini osoitti, että nado žen yleisin suomennoskeino on jo-partikkelin sisältävät ilmaukset, joiden avulla ilmaistaan pelkkä hämmästystä. Suomennoksista löytyy myös kielteisiä tunteita ilmaisevia rakenteita. Toisen puhujan sanoihin kohdistuvaa epäilystä ja epäuskoa ilmaistaan vai-alkuisilla fraaseilla ja katsos vain -ilmauksella. Katkeruutta ja pettymystä välitetään että +verbi+-kin ja onhan-alkuisen fraasin avulla. Infinitiivirakenteilla, eikö- ja miten-alkuiset kysymyksillä kritisoidaan toisen henkilön toimintaa. Näiden lisäksi aineistostani löytyy suomennoksia, joiden avulla ilmaistaan myönteisiä tunteita, tarkemmin ihailua ja empatiaa. Onpa-rakenteet, kuinka -kin -lause ja kylläpä-alkuset ilmaukset välittävät ihailua. Kylläpä-alkuinen rakenne ilmaisee myös tietyissä konteksteissa myönnytystä. Samanmielisyyttä ja empatiaa ilmaistaan sanos muuta -ilmauksen avulla. Outo- ja hämmästynyt -sanan sisältävät aineistotapaukset ovat affektisuudeltaan neutraaleja. Analyysini osoitti, että suomentajat ovat käyttäneet nado žen vastineena erilaisia eksklamatiivisia rakenteita, leksikaalisia ja kieliopillisia keinoja. Tutkimukseni antaa ymmärryksen suomen kielen eksklamatiivisten keinojen laajuudesta.