Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "käännöskirjallisuus"

Sort by: Order: Results:

  • Nieminen, Emmi-Lotta (2020)
    Tämän tutkielman aiheena on ranskan kielestä suomeen käännetyn kirjallisuuden luettavuus ja luettavuuden suhde käännöksen havaittuun laatuun. Tutkielman tarkoituksena on alustavasti selvittää vaikuttaako käännöksen luettavuuden taso käännöksen havaittuun laatuun. Tutkielmassa tarkastellaan suomennetun kirjallisuuden ja suomen kielen konventioita ja niiden mahdollista vaikutusta suomennetun kirjallisuuden lukijan odotushorisonttiin eli niihin odotuksiin, joita lukijalla on esimerkiksi tekstin muotoa tai rakennetta kohtaan. Lisäksi tutkielmassa tehdään lyhyesti huomioita ranskalaisen kirjallisuuden konventioista, jotta pystytään ennakoimaan sitä, millaisia muutoksia lähtötekstiin on ehkä tehtävä, jotta pystyttäisiin vaikuttamaan käännöksen luettavuuteen. Tutkielmassa tarkastellaan klassisia ja hypoteettisia luettavuuden parametrejä ja niille mahdollisesti annettuja arvoja suomen kielessä. Luettavuuden parametrejä pidetään universaaleina, mutta niiden saaman arvot ovat kieli- ja kulttuurikohtaisia. Näiden parametrien ja kirjallisuuskonventioiden tarkastelulla pyritään määrittämään sitä, millaisia elementtejä käännöstekstissä pitäisi olla, jotta se olisi luettavuuden tasoltaan ihanteellinen suomalaisen lukijan mielestä. Hypoteesina on se, että luettavuuden taso on positiivisessa korrelaatiossa havaitun laadun kanssa. Edellä mainittua hypoteesia testataan tässä tutkielmassa kyselytutkimuksen keinoin. Kyselytutkimukseen osallistui 83 ihmistä. Kyselytutkimus muodostui yhteensä seitsemästä kahdesta ranskankielisestä romaanista otetusta tekstiotteesta, joista oli jokaisesta laadittu kolme käännösvarianttia, jotka oli eroteltu varianteiksi A, B ja C. Vastaajien piti laittaa variantit paremmuusjärjestykseen parhaasta heikoimpaan. Varianttien A luettavuuden taso oli korkein, ja niissä käytetyt paikalliset käännösstrategiat olivat vahvasti kotouttavia. Varianteissa B luettavuuden taso oli hieman alhaisempi ja niissä käytettiin lievemmin kotouttavia käännösstrategioita. Varianteissa C käytettiin vieraannuttavia käännösstrategioita, joiden voidaan tulkita alentavan luettavuutta. Tuloksissa variantit A arvioitiin selkeästi muita variantteja useammin parhaaksi variantiksi, kun taas variantit C arvioitiin muita variantteja useammin heikommaksi vaihtoehdoksi. Varianttien B kohdalla arviot jakautuivat hyvin tasaisesti, joten ne vaikuttavat jakaneen vastaajien mielipiteitä. Variantit B arvioitiin kuitenkin variantteja A heikommiksi. Vastausten perusteella käännetyn kaunokirjallisuuden lukijat näyttäisivät arvostavan mahdollisimman korkeaa luettavuuden tasoa, vaikka käännös poikkeaakin tällöin sisällöltään eniten lähtötekstistä.
  • Wirtanen, Eveliina (2016)
    Tutkielmani aihe on käännösromaanin vastaanotto: tutkin Riikka Pulkkisen Totta-romaanin käännöksen L'armoire des robes oubliées (2012) vastaanottoa ranskankielisissä kirjablogeissa. Pyrin selvittämään, millaisen vastaanoton Pulkkisen romaani, joka nautti suosiota kotimaassaan sai tavallisten ranskalaisten lukijoiden keskuudessa. Aineistoni koostuu 22 ranskankielisestä blogitekstistä, joissa arvioidaan romaanin ranskannosta. Kuka tahansa voi luoda itselleen blogin ja julkaista siellä omia arvostelujaan, joten aineistoni poikkeaa virallisten tahojen julkaisemista kritiikeistä. Kirjaharrastelijoiden kirjoittamat arviot antavat käsityksen siitä, miten lukijat arvioivat käännösromaania sekä millaisiin asioihin he kiinnittävät lukiessa huomiota. Tarkastelen sitä, millaisiin seikkoihin lukijat kiinnittävät huomioita ja millaisia huomioita he tekevät käännösarvioissaan. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, miten kääntäjän osallisuus huomioidaan vai huomioidaanko sitä lainkaan. Olen analysoinut kokoamani käännösarvostelut kolmiosaisen luokittelun pohjalta: 1) romaaniin liittyvät seikat, 2) lukukokemuksen herättämät tunnereaktiot sekä 3) blogiyhteisön vaikutus arvosteluun. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, ja tavoitteenani on luonnehtia arvioissa usein esiintyviä ja toistuvia teemoja. Teoreettisenä viitekehyksenä tutkimukselleni käytössäni on reseptiotutkimuksen perinteisiä työkaluja, kuten H.R. Jaussin käsite odotushorisontti, W. Iserin tyhjät kohdat sekä sekä S. Fishin tulkintayhteisö. Lisäksi taustoitan käännöskirjallisuuden kritiikkiä sekä sosiaalisen median merkitystä tämän tutkimuksen kannalta. Haluan tutkielmassani myös selvittää, luetaanko käännöstekstiä ikään kuin alkuperäistä, kuten C. Alvstadin artikkelissa “The translation pact” esitetään. Yksittäisen tapauksen pohjalta ei voida vetää yleistyksiä käännöskirjallisuuden lukemisesta ja arvioinnista, mutta se antaa joitakin suuntaviivoja tavallisten lukijoiden käännöskirjallisuuden lukukokemuksista. Tuloksena voidaan todeta, että lukijoita on hyvin monenlaisia. Samat piirteet ihastuttavat ja vihastuttavat lukijasta riippuen. Lukukokemus on henkilökohtainen prosessi, johon vaikuttaa esimerkiksi se, samastuuko lukija romaanin henkilöhahmoihin tai ovatko tarinan teemat hänelle läheisiä ja tärkeitä. Aineistoni perusteella voidaan todeta, ne vaikuttavat käännösromaanin lukukokemukseen eniten. Lisäksi tutkimukseni perusteella tavalliset lukijat kiinnittävät hyvin vähän huomiota kääntäjän työhön.
  • Lukkarila, Annina (2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan saksasta suomennettua tietokirjallisuutta tilastollisesti viiden vuoden välein vuodesta 1975 vuoteen 2015. Kansalliskirjaston ylläpitämästä Fennica-tietokannasta tilastoitujen tietojen avulla selvitetään, paljonko saksankielistä tietokirjallisuutta on julkaistu suomennettuna käännöskirjallisuutena tarkasteluvuosina ja millaisia aihepiirejä suomennokset ovat käsitelleet. Tutkielmassa tietokirja määritellään painetuksi kirjaksi, jonka päätehtävä on välittää tietoa eri aloilta ajankohtansa tietämyksen valossa kohdeyleisöstä riippumatta. Määritelmää mukaillen muut kirjallisuuden julkaisumuodot kuin painetut kirjat rajataan tutkielman ulkopuolelle. Määritelmän ei myöskään katsota sisältävän aforismikirjoja, katselukirjoja, sarjakuvia, eikä myöskään sellaisia lasten tietokirjoja, joissa pääosassa on fiktiivinen tarina. Tutkielman ensisijainen aineisto kerätään Kansalliskirjaston ylläpitämästä Fennica-tietokannasta tehdyllä tarkennetulla haulla. Kun yhteensä 1244 hakutuloksesta rajataan pois tutkielman ulkopuolinen kirjallisuus, jäljelle jääneet 508 nimekettä tilastoidaan Fennica-tietokantaan tallennettujen yleisen kymmenluokituksen eli UDK:n eri aihepiirejä käsittelevien luokkien mukaan. UDK-luokitukseen perustuvissa tilastoissa yhtä hakutulosten nimekettä vastaa lukuarvo 1, joka jaetaan tarvittaessa UDK-luokkien lukumäärällä, mikäli nimeke on Fennica-tietokannassa luokiteltu useampaan kuin yhteen UDK-luokkaan. Näitä tilastoja verrataan saksasta suomennetun tietokirjallisuuden historiaan hyödyntämällä lähde- ja aineistokirjallisuutena olleen Outi Paloposken ja H. K. Riikosen Suomennetun tietokirjallisuuden historia 1800-luvulta 2000-luvulle -teoksen tietoja. Myös Tilastokeskuksen tilastoja hyödynnetään analyysin tukena. Aineistosta nostetaan lisäksi esiin esimerkkiteoksia, joiden tarkoituksena on laajentaa kuvaa siitä, millaista tietokirjallisuutta saksasta on suomennettu. Lopuksi esitellään myös aineistossa esiintyneitä yleisimpiä saksasta suomennetun tietokirjallisuuden kustantajia. Vaikka saksasta suomennetun kirjallisuuden osuus kaikesta suomennoskirjallisuudesta näyttää olevan laskussa, saksasta suomennetun tietokirjallisuuden julkaisumäärä on lähes kaikkina tarkasteluvuosina pysynyt tasaisesti noin 50–60 nimekkeessä. Tilastokeskuksen tietojen mukaan saksa on lisäksi julkaistun suomennoskirjallisuuden kolmanneksi tai neljänneksi yleisin alkukieli. Tulokset antavat ymmärtää, että saksasta käännetään enemmän kaunokirjallisuutta kuin tietokirjallisuutta. Tästä huolimatta tietokirjallisuuden osuus kaikesta saksasta suomennetusta kirjallisuudesta on pysynyt tarkasteluvuosina noin 40 prosentissa. Onkin perusteltua väittää, että Saksan kielellä on suomennoskirjallisuudessa ja erityisesti tietokirjallisuuden suomennosten keskuudessa yhä vankka asema. Tarkasteluvuosina suosituimpia saksasta suomennetun tietokirjallisuuden aihepiirejä olivat kristinusko, kristillinen teologia ja lääketiede. Muita suosittuja aihepiirejä olivat filosofiset suuntaukset, henkilöhistoria, elämäkerrat ja muistelmat sekä psykologia. Erityisen suosittua saksasta suomennettujen tietokirjojen parissa on ollut erilainen opaskirjallisuus, hengellinen kirjallisuus ja toisen maailman sodan ajalle sijoittuva muistelma- ja elämäkertakirjallisuus. Saksasta suomennetun tietokirjallisuuden käännöshistoriaan verratessa voidaan todeta, että suurin osa aihepiireistä on säilyttänyt suosionsa läpi 1900-luvun, mutta esimerkiksi yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden aloilla saksasta suomennettu tietokirjallisuus ei ole enää yhtä yleistä kuin aiemmin. Yksittäisten aihepiirien suosioon vaikuttaneita tekijöitä ovat olleet mm. eri alojen kuuluisat saksalaiset tutkijat, kirjailijat ja merkkihenkilöt ja asialleen omistautuneet kustantamot, jotka ovat pitäneet huolen oman alan kirjallisuuden julkaisusta. Muita julkaisumääriin vaikuttaneita tekijöitä ovat olleet esimerkiksi erilaiset juhlavuodet ja kirjasarjat, joiden seurauksena jokin tietty aihepiiri on kasvattanut suosiotaan yksittäisenä tarkasteluvuonna. Joidenkin aihepiirien suomennosten vähäiseen määrään vaikutti puolestaan se, että lähes kaikki alan kirjallisuus tuotetaan jo ensisijaisesti Suomen kielellä. Näillä aloilla kyse ei ole suinkaan saksan suosion alenemisesta tietokirjallisuuden lähtökielenä, vaan yleisesti käännöskirjallisuuden tarpeen vähentymisestä.
  • Peura, Telma (2023)
    Maisterintutkielmassani tutkin kvantitatiivisin metodein, miten suomenkielisten romaanijulkaisujen monimuotoisuus on kehittynyt viimeisen 50 vuoden aikana. Tutkimukseni perustuu Kirjasampo-tietokannan metadataan suomalaisten julkisten kirjastojen kokoelmasta, ja keskityn analysoi- maan tekstin ulkoisia piirteitä. Moninaisuuden indikaattoreina käytän kirjoituskieliä, kirjailijoiden kansalaisuutta ja sukupuolta sekä romaanien genreluokituksia. Lisäksi tarkastelen julkaisijoita ja pohdin, kuinka he toimijaryhmänä vaikuttavat kirjallisuuden monimuotoisuuteen. Kvantitatiivisten analyysien rinnalla kuljetan digitaalisille ihmistieteille tyypillisesti runsaasti kvalitatiivisia havaintoja taustoittamaan tuloksia. Lähestyn kirjallisuutta kansainvälisenä dynaamisena kokonaisuutena, jossa eri kirjalliset kulttuurit ovat vuorovaikutuksessa toisiensa kanssa, muodostaen kirjalliseen tilaan paikallisia keskuksia ja periferioita. Ylirajaisuuden käsitteen avulla kuvaan, kuinka globalisoituvaa kirjallista kenttää on mahdotonta rajata kokonaan erillisiin kirjallisuuksiin, vaan se kehittyy yli kansallisuus-, kieli- ja genrerajojen. Tulokset osoittavat, että romaanikirjallisuus on 1990-luvun jälkeen alkanut kehittyä monimuotoisemmaksi määrittelemieni indikaattoreiden perusteella. Silti kenttää hallitsevat kotimaisen kirjallisuuden osalta suomenkielinen ja käännöskirjallisuuden osalta angloamerikkalainen sekä pohjoismainen kirjallisuus. Kustantajien tarkastelu viittaa siihen, että kentällä on paljon erikokoisia toimijoita. Erityisesti vuosituhannen vaihteen jälkeen pienten toimijoiden sekä omakustannejulkaisujen osuus on kasvanut ja haastanut kustantajien perinteisen roolin kirjallisuuden portinvartijana. Tutkimus osoittaa, kuinka kirjastojen metadataa voidaan käyttää hyväksi digitaalisessa kirjallisuudentutkimuksessa. Runsaudessaan Kirjasampo osoittautui monipuoliseksi tietolähteeksi, jonka perusteella voi tehdä päätelmiä suomalaisen kirjallisuuden laajoista kehityskaarista.