Browsing by Subject "käännösongelma"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2016)Pro graduni tutkii tšekkikirjailija Karel Čapekin (1890–1938) Anglické listy (1924, suom."Kirjeitä Englannista") -matkakertomuksen ja pakinaromaanin suomentamisessa ilmenneitä käännösongelmia. Tutkielma on siis kommentoitu käännös, jossa tutkielman tekijä itse suomentaa lähtötekstin ja kommentoi käännösongelmiin löytämiään ratkaisuja. Työn teoreettisessa osassa painotetaan K. Reissin ja H. J. Vermeerin skopos-teoriaa ja sivutaan käännösprosessia ja -strategioita. Anglické listy -matkakertomuksen tapauksessa päädyttiin vieraannuttavaan ja lähdetekstille mahdollisimman uskolliseen kännösstrategiaan, jossa säilytetään tšekkiläisen lähdekulttuurin suomenkieliselle lukijalle vieraat piirteet. Tutkimuksessa käsitellään lyhyesti myös lähtötekstin kirjoittajan, Karel Čapekin elämää ja teoksia sekä mainitaan suomennokset. Analysoin lähtötekstin kirjallisen genren (román-fejeton) matkapakinaromaaniksi, jossa yhdistyvät todellisiin ihmisiin ja paikkoihin viittaava matkakertomus ja humoristinen, satiirinen ja subjektiivinen pakina. Työn toisessa osassa kommentoidaan käännöstyön aikana esiin tulleita käännösongelmia (vastineetonta sanastoa, erikoissanastoa ja pitkiä sanalistoja, arkaismeja, anglismeja, tekstin luettavuutta ja rytmiä, metaforia ja lukijan puhuttelua, kieli- ja lauseopilliset ongelmia, tyyliä ja eettisiä käännösongelmia). Samalla esitellään niihin sovellettuja käännösstrategioita. Tutkimuksessa todetaan, että ensi näkemältä ilmeisin ongelmaryhmä on vastineeton sanasto (kuten vajksle, joka viittaa johonkin hapankirsikan alalajeista), mutta vaikeimpia kääntää ovat pragmaattiset, mm. lähdekulttuuriin (esim.tšekkiläiseen tai Tšekkiin tai Böömiin) epäsuorasti viittaavat termit (esim. člověk od nás, suom. meikäläinen). Käännöksessä päädyttiin kääntämään tällaiset kohdat niin, että lukija itse päättelee kertojan puhuvan kotimaastaan ja -kansastaan (käännöksessä käytettiin alaviitteitä, jossa kerrottiin lukijalle, että kertoja on tšekki). Poikkeus tehtiin tekstin kohdassa, jossa oli tärkeää korostaa, että puhe on nimenomaan tekstin lähde- eikä kohdekulttuurista, ja tällöin käytettiin lisäystä. Poistoja käännöksessä käytettiin vain harvoin. Lisäksi Čapekin tyylille ominaisten pitkien sanalistojen ja lukuisten synonyymien kääntämisen todettiin olleen aikaavievää, mutta opettavaista.
-
(2017)Tämä tutkielma on ns. käännösgradu, jossa tutkin omaa käännösprosessiani. Materiaalini on (1) Pohjoismaiden ministerineuvoston asiakirja Norden – velklædt i et rent miljø: Handlingsplan for bæredygtig mode og tekstil (2015, 38 s.), (2) samasta asiakirjasta tekemäni käännös Pohjola – hyvin pukeutuneena puhtaassa ympäristössä: Ekologisesti kestävän muoti- ja tekstiilialan toimintasuunnitelma (2017, 36 s.) ja (3) käännösprotokolla (19 s.), johon olen kerännyt käännösongelmat ja käännösstrategiat. Protokolla koostuu 83 esimerkistä. Lisäksi käytän asiakirjan englanninkielistä käännöstä vertailumateriaalina näyttääkseni vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tutkielman tavoitteena on yhtäältä tutkia, miten ratkaisen tekstispesifejä ja pragmaattisia käännösongelmia. Tässä työssä tekstispesifit käännösongelmat on jaettu syntaktisiin ja semanttisiin käännösongelmiin. Toisaalta tavoitteena on valaista käännösongelman ja käännösvaikeuden rajapintaa. Tätä tutkin Nordin ([1988] 2009) käännösongelmien luokittelun avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Nordin ([1988] 2009) tekstianalyysimalli, niin ikään Nordin ([1988] 2009) käännösongelmien luokittelu ja käännösvaikeuden määritelmä sekä Chestermanin (1997) kokoamat syntaktiset, semanttiset ja pragmaattiset käännösstrategiat. Käännösongelmien yhteydessä käsittelen termejä käännösongelmana, mikä perustuu Cabrén (2010) ja Vehmas-Lehdon (2010) näkemyksiin. Analysoin terminologisia käännösongelmia semanttisten käännösongelmien yhteydessä. Analyysi on kolmiosainen. Aluksi analysoin lähtö- ja kohdetekstin Nordin ([1988] 2009) tekstianalyysimallin pohjalta. Seuraavaksi tutkin käännösongelmia ja käännösstrategioita. Lopuksi pohdin, missä menee raja käännösongelman ja käännösvaikeuden välillä. Menetelmäni on kuvaileva, kvalitatiivinen ja osin kvantitatiivinen. Tutkimus osoittaa, että käytin kaikkien ongelmien ratkaisuun eniten syntaktisia strategioita, mikä voi selittyä sillä, että lauserakennetta muuttamalla on helppo ratkaista ongelmia. Yleisin strategia syntaktisten ongelmien ratkaisemiseksi on yksikön muutos, jonka avulla jaoin tai yhdistin lauseita. Tämä johtuu siitä, että tavallisin syntaktinen ongelma on elliptiset lauseet, joista puuttuu predikaatti. Semanttiset ongelmat koskevat sanojen merkitystä, joten tavallisimmat strategiat olivat sanatarkka kääntäminen ja synonyymin käyttö. Ratkaisu termiongelmiin ei ollut vain sanatarkka kääntäminen, vaan myös esimerkiksi eksplisitointi. Pragmaattiset ongelmat voidaan jakaa kulttuurisidonnaisiin elementteihin ja otsikoihin. Kulttuurisidonnaiset ongelmat ratkaisin sanatarkalla kääntämisellä, jos elementillä on virallinen käännös, tai lisäyksellä, jos elementti pitää selittää. Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että rajanveto käännösongelman ja käännösvaikeuden välillä on vaikeaa. Tässä työssä laskin ongelmaksi selitettävät kulttuurisidonnaiset elementit, relatiivilauseet ja prepositiorakenteet ja vaikeudeksi kulttuurisidonnaiset elementit, joilla on virallinen käännös, elliptiset lauseet sekä Nordin ([1988] 2009) määritelmän mukaisesti sellaiset kohdat, jotka johtuivat osin puutteellisesta kielitaidostani.
Now showing items 1-2 of 2