Browsing by Subject "käännössiirtymä"

Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan suomenruotsalaisen komediasarjan Sauli Niinistös julkalender suomenkielisissä käännöstekstityksissä esiintyviä käännössiirtymiä ja käännösstrategioita sekä sanaleikkejä ja niiden muodostamistapoja. Kyseessä on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tarkoituksena on selvittää, mitkä käännössiirtymät ja -strategiat ovat yleisimpiä, kun ohjelmassa käännetään sanaleikkejä suomenruotsista suomeksi. Tarkoituksena on myös ottaa selville, vaikuttaako audiovisuaalisen teoksen multimodaalisuus kääntäjän valintoihin vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla. Tutkielman päämääränä on edelleen selvittää, mitkä sanaleikkien muodostamistavat ovat aineiston perusteella tavallisimpia lähde- ja kohdekielessä. Tutkielman aineistona on vuonna 2018 Yle Areenassa julkaistun Sauli Niinistös julkalender -ohjelmasarjan 23 ensimmäistä jaksoa. Sarjassa on yhteensä 24 jaksoa, mutta niistä viimeinen on luonteeltaan niin erilainen kuin muut, että se on jätetty tutkimusaineiston ulkopuolelle. Tutkittavat jaksot on toteutettu keskenään saman kaavan mukaan, ja ne perustuvat stand-up-komiikkamaiseen vitsinkerrontaan. Ohjelman ainoan näyttelijän, Christoffer Strandbergin, rooli taas on toimia presidentti Niinistön karikatyyrinä. Kaikki jaksot on kääntänyt Sari Kumpulainen. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan käännöstekstitysten sanaleikeistä löytyviä Pekkasen (2010) määrittelemiä vapaaehtoisia käännössiirtymiä ja epäsiirtymiä. Sanaleikkien käännösstrategiat taas luokitellaan Leppihalmeen (1997b) mukaan lähdekielisen sanaleikin korvaamiseen kohdekielisellä sanaleikillä, muihin retorisiin tehokeinoihin sekä käännösstrategian poisjättöön. Sanaleikkien muodostamistavat ryhmitellään niin ikään Leppihalmetta (1997b) mukaillen seuraaviin: sanojen kaksimerkityksisyys, leikilliset uudissanat, kontaminaatio, homofonia, homonymia, paronymia, polysemia ja intertekstuaalisuus. Kaikista yleisin sanaleikkien käännösstrategia tutkimusaineistossa on lähdekielisen sanaleikin korvaaminen kohdekielisellä sanaleikillä. Tavallisinta tämä on aineiston vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla (18 esimerkkiä 24:stä). Kuuden vapaaehtoisen käännössiirtymän tapauksessa kääntäjä on käyttänyt strategiana muita retorisia tehokeinoja. Aineiston kymmenen epäsiirtymän kohdalla ei sanaleikin käännösstrategiaa ole käytetty. Tutkimuksen perusteella av-teoksen multimodaalisuus ohjaa tekstitysten käännössiirtymiä silloin, kun kääntäjän on mahdollista valita yhden tai useamman eri siirtymän välillä. Kaikista aineiston 24 vapaaehtoisesta siirtymästä multimodaalisuus on nimittäin ohjannut kääntäjän muokkauksia kokonaisten 13 siirtymän kohdalla. Tutkimusaineiston perusteella yleisin sanaleikin luomistavoista on lähdekielessä ehdottomasti homonymia (10 sanaleikkiä 18:sta) ja seuraavaksi tavallisin tapa homofonia (5 sanaleikkiä 18:sta). Kohdekielessä tilanne on toinen. Kaikista yleisin kielellisen leikittelyn muodostamiskeino kohdekielisissä käännöstekstityksissä on polysemia (7 sanaleikkiä 18:sta), ja seuraavalla sijalla on sanojen kaksimerkityksisyys (4 sanaleikkiä 18:sta). Lähdekielisen sanaleikin homonymia yhdistyy materiaalissani useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (5 sanaleikkiä 10:stä) tai sanojen kaksimerkityksisyyteen (3 sanaleikkiä 18:sta). Materiaalin lähdekielisten sanaleikkien toiseksi yleisin muodostamistapa eli homofonia taas yhdistyy käännöstekstityksessä useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (3 sanaleikkiä 5:stä). Tutkimustulokset tukevat näkemystä siitä, että av-kääntäminen on mutkikasta ja vaatii kääntäjältä luovuutta.