Browsing by Subject "käännösstrategia"
Now showing items 1-13 of 13
-
(2017)Tutkielmassa tarkastellaan asiatekstien kääntämistä. Tutkimusmateriaalina on 17 kappaletta ruotsinkielisiä yksityiskirjeitä ja niiden suomennoksia. Kirjeet ovat peräisin Paul Sinebrychoffin jäämistöstä ja käsittelevät pääasiassa taidetta. Käytetty tutkimusmateriaali on itse suomennettu. Lähdeteksti on yli 100 vuotta vanhaa, mikä voi tarkoittaa monenlaisia käännösongelmia. Ajallinen ero näyttäytyy kielessä, kuten alkuperäistekstin ortografiassa ja sanastossa. Myös tekstikonventiot voivat vaikuttaa vanhahtavilta. Kääntämisen apuvälineinä on käytetty muun muassa tavallisia sanakirjoja sekä vanhempia sanakirjoja ja tietosanakirjoja, joita voi käyttää Project Runebergin internetsivujen kautta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia adaptaatioita käännöksessä esiintyy ja esiintyykö käännöksessä standardisoitumista. Teoriana on Gideon Touryn kääntämistä koskeva teoria, tarkemmin sanoen lisääntyvän standardisoitumisen laki. Analyysi lähtee Ritva Leppihalmeen yksinkertaistetusta ajatusmallista, jonka mukaan kääntäjällä on työssään neljä vaihtoehtoa: muuttaa, säilyttää, lisätä tai jättää pois. Adaptaatiot, joita materiaalissa esiintyy, ovat erilaisia lisäyksiä, jotka toimivat selittävinä ilmauksina, eri syistä pois jätettyjä ilmauksia ja muutoksia layoutiin sekä säilytettyjä ja lisäyksin selitettyjä ilmauksia. Standardisoitumista tapahtuu muun muassa poisjätettyjen ilmausten vuoksi.
-
(2018)Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten Neil Gaimanin vuoden 2005 fantasiakirjan Anansi Boys ylimaallisten (englanniksi divine) elementtien kulttuuriappropriaatio on käännetty. Tutkielman aineisto koostuu edellä mainitusta kirjasta ja sen vuonna 2009 ilmestyneestä suomennoksesta Hämähäkkijumala. Tutkielma on luonteeltaan poikkitieteellinen: se soveltaa sekä käännöstieteen teoriaa että yhteiskuntatieteiden teoriaa tutkiakseen aineistoa syvemmin ja holistisemmin. Tutkielmalla on kaksi pääteoriaa. Anansi Boysin kulttuuriappropriaation tunnistamiseen ja analysoimiseen käytän kulttuuriappropriaation käsitettä sellaisena kuin James O. Young (2010) sen määrittelee. Young jaottelee kulttuuriappropriaation viiteen kategoriaan (esine-, sisältö-, tyyli-, aihe- ja subjektiappropriaatio), joista erityisesti sisältöappropriaatio on merkittävä tämän tutkimuksen kannalta. Hämähäkkijumalassa esiintyvien kulttuuriapproprioitujen elementtien käännösten analysoimiseen sovellan kotouttamisen ja vieraannuttamisen käännösstrategioiden teoriaa. Tarkastelen näitä käännösstrategioita kahdesta eri perspektiivistä: Paloposken (2011) neutraalista, käytännönläheisestä näkökulmasta, ja Venutin (1995) eettisestä, arvottavasta näkökulmasta. Selvitän käännöksessä käytetyn lokaalin käännösstrategian käyttäen Leppihalmeen (2001) strategiajaottelua, ja analysoin, millainen vaikutus käytetyllä strategialla on ollut lähdetekstin kulttuuriappropriaatioon. Tutkimuksen analyysi osoittaa, että kääntämiseen käytetyllä käännösstrategialla on merkittävä vaikutus kohdetekstin kulttuuriappropriaatioon. Tulokset viittaavat siihen, että kotouttava strategia voi potentiaalisesti poistaa tai häivyttää tekstin kulttuuriapproprioituja elementtejä, kun taas vieraannuttava strategia säilyttää ne todennäköisemmin tekstissä – tosin poikkeuksiakin analyysissä esiintyy. Se, kumpi strategia on parempi valinta eettisestä näkökulmasta, riippuu siitä, onko lähdetekstin kulttuuriappropriaatio hyväksyttävää vai haitallista.
-
(2022)Tavoitteenani on tutkia idiomien käännösstrategioita Colm Tóibínin romaanin Brooklyn suomennoksessa. Olen kiinnostunut siitä, onko teoksen kääntäjä pystynyt säilyttämään lähtötekstin idiomit teoksen suomennoksessa kääntämällä ne jollakin suomen kielen idiomilla vai onko kääntäjä käyttänyt jotakin muuta käännösstrategiaa idiomien suomentamisessa. Aion myös selvittää, onko kääntäjä käyttänyt kääntäessään kompensaatiostrategiaa eli kääntänyt jonkin lähtötekstissä olevan ei-idiomaattisen normaali-ilmaisun idiomilla. Lisäksi tarkastelen, vastaako idiomikäännös lähtötekstin idiomia kuvallisuuden osalta. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1. Millaisia käännösstrategioita kääntäjä on käyttänyt idiomeja suomentaessaan? 2. Onko lähtötekstin idiomin kuvallisuus siirtynyt käännökseen tapauksissa, joissa idiomi on käännetty idiomilla? Hypoteesini on, että osa lähtötekstin idiomeista on käännetty idiomilla, mutta enemmistö idiomeista on silti käännetty selittävällä normaali-ilmauksella. Tätä hypoteesia tukee esimerkiksi Nidan & Taberin (1969: 106) näkemys, että idiomi käännetään usein ei-idiomaattisella ilmauksella. Näin on siitäkin huolimatta, että ideaalina pidetään sitä, että kääntäjän pitäisi pyrkiä kääntämään lähtökielen idiomi kohdekielen idiomilla (Ingo 1990: 246). Tutkimukseni on pääosittain kvalitatiivinen ja kontrastiivinen, mutta siinä on myös kvantitatiivisia piirteitä. Tutkimusaineistoni koostuu idiomeista, jotka kerään romaanista. Tutkimus alkaa idiomin käsitteen määrittelyllä sekä idiomien keräämisellä lähtötekstistä ja suomennoksesta. Tämän jälkeen luokittelen idiomit sekä niiden käännökset käännösstrategian mukaan ja analysoin ne. Analyysissä tarkastelen myös idiomien kuvallisuutta niissä tapauksissa, joissa idiomi on käännetty idiomilla. Kategorisoin nämä idiomit kuvallisuuden säilymisen tason mukaan kolmeen ryhmään: 1) sama kuva, 2) osittain sama kuva sekä 3) eri kuva. Tulosten perusteella idiomit on käännetty useimmiten selittävällä normaali-ilmauksella. 389 idiomista peräti 202 kappaletta (52 % käännösstrategioiden kokonaismäärästä) on käännetty kyseistä käännösstrategiaa käyttämällä. Toiseksi yleisin käännösstrategia on idiomilla kääntäminen (169 kpl, 43 %), kolmanneksi poisto (14 kpl, 4 %) ja viimeiseksi sananmukaisesti kääntäminen (4 kpl, 1 %). Kompensaatiostrategioita on käytetty suomennoksessa yhteensä 104 kertaa. Normaali-ilmaus on käännetty idiomilla 100 kertaa (96 % kompensaatiostrategioista), ja suomennokseen on lisätty idiomi neljä kertaa (4 % kompensaatiostrategioista). Idiomilla ja sen idiomikäännöksellä on useimmiten osittain sama kuva (66 kpl, 39 % kaikista idiomeilla käännetyistä idiomeista). Eri kuva on puolestaan 52 tapauksella (31 %) ja sama kuva 51 tapauksella (30 %).
-
(2016)Pro graduni tutkii tšekkikirjailija Karel Čapekin (1890–1938) Anglické listy (1924, suom."Kirjeitä Englannista") -matkakertomuksen ja pakinaromaanin suomentamisessa ilmenneitä käännösongelmia. Tutkielma on siis kommentoitu käännös, jossa tutkielman tekijä itse suomentaa lähtötekstin ja kommentoi käännösongelmiin löytämiään ratkaisuja. Työn teoreettisessa osassa painotetaan K. Reissin ja H. J. Vermeerin skopos-teoriaa ja sivutaan käännösprosessia ja -strategioita. Anglické listy -matkakertomuksen tapauksessa päädyttiin vieraannuttavaan ja lähdetekstille mahdollisimman uskolliseen kännösstrategiaan, jossa säilytetään tšekkiläisen lähdekulttuurin suomenkieliselle lukijalle vieraat piirteet. Tutkimuksessa käsitellään lyhyesti myös lähtötekstin kirjoittajan, Karel Čapekin elämää ja teoksia sekä mainitaan suomennokset. Analysoin lähtötekstin kirjallisen genren (román-fejeton) matkapakinaromaaniksi, jossa yhdistyvät todellisiin ihmisiin ja paikkoihin viittaava matkakertomus ja humoristinen, satiirinen ja subjektiivinen pakina. Työn toisessa osassa kommentoidaan käännöstyön aikana esiin tulleita käännösongelmia (vastineetonta sanastoa, erikoissanastoa ja pitkiä sanalistoja, arkaismeja, anglismeja, tekstin luettavuutta ja rytmiä, metaforia ja lukijan puhuttelua, kieli- ja lauseopilliset ongelmia, tyyliä ja eettisiä käännösongelmia). Samalla esitellään niihin sovellettuja käännösstrategioita. Tutkimuksessa todetaan, että ensi näkemältä ilmeisin ongelmaryhmä on vastineeton sanasto (kuten vajksle, joka viittaa johonkin hapankirsikan alalajeista), mutta vaikeimpia kääntää ovat pragmaattiset, mm. lähdekulttuuriin (esim.tšekkiläiseen tai Tšekkiin tai Böömiin) epäsuorasti viittaavat termit (esim. člověk od nás, suom. meikäläinen). Käännöksessä päädyttiin kääntämään tällaiset kohdat niin, että lukija itse päättelee kertojan puhuvan kotimaastaan ja -kansastaan (käännöksessä käytettiin alaviitteitä, jossa kerrottiin lukijalle, että kertoja on tšekki). Poikkeus tehtiin tekstin kohdassa, jossa oli tärkeää korostaa, että puhe on nimenomaan tekstin lähde- eikä kohdekulttuurista, ja tällöin käytettiin lisäystä. Poistoja käännöksessä käytettiin vain harvoin. Lisäksi Čapekin tyylille ominaisten pitkien sanalistojen ja lukuisten synonyymien kääntämisen todettiin olleen aikaavievää, mutta opettavaista.
-
(2021)Tässä tutkielmassa tutkin alkuperäisen Tähtien sota -elokuvatrilogian suomenkielisiä tekstityskäännöksiä, tarkemmin elokuvissa esiintyvien irreaalioiden käännöksiä. Irreaalia on Mika Loposen vuonna 2009 ehdottama termi, jolla tarkoitetaan fiktiivisissä maailmoissa esiintyviä kulttuurisidonnaisia asioita ja käsitteitä, jotka puuttuvat oikeasta maailmasta. Irreaalia pohjautuu vanhempaan käännöstieteen termiin reaalia, jolla tarkoitetaan jonkin todellisen kulttuurin kulttuurisidonnaisia asioita ja käsitteitä. Tutkimuksessani selvitän sitä, miten Tähtien sodan irreaaliat voidaan jakaa eri kategorioihin aihepiirinsä perusteella sekä sitä, millaisia käännösstrategioita niiden kääntämisessä on sovellettu. Tässä käytän apuna Ritva Leppihalmeen kehittämää reaalioiden käännösstrategiajaottelua. Lisäksi vertaan keskenään elokuvatrilogian kolmea eri julkaisuversiota nähdäkseni, ovatko irreaaliakäännökset muuttuneet vuosien varrella. Tutkimuksessa osoittautui, että elokuvien eri julkaisuversioiden suomenkieliset tekstitykset eroavat toisistaan niin vähän, että käytännössä kyseessä on yksi käännös, johon on ainoastaan tehty pieniä muutoksia. Irreaaliakäännöksiin tehdyt muutokset ovat toisinaan epäjohdonmukaisia ja aiheuttavat käännöseroja jopa saman elokuvan sisällä. Selvästi suurin osa, yli puolet, elokuvien irreaalioista liittyi teknologiaan. Loput irreaaliat jakautuivat muihin aihepiireihin melko tasaisesti. Leppihalmeen jaottelu soveltui aineiston kategorisointiin kohtalaisesti. Soveltuvuusongelmat johtuvat mahdollisesti osittain reaalioiden ja irreaalioiden eroista tai av-kääntämisen formaatista, joka poikkeaa useista muista kääntämisen muodoista esimerkiksi aika- ja tilarajoitteiden takia.
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Maisterintutkielmassani perehdyn kiinalaisten chengyu-idiomien kääntämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia erilaisia käännösstrategioita on käytetty kiinalaisten chengyu-idiomien suomeksi kääntämisessä ja samalla pohtia mahdollisia syitä kyseisiin käännösratkaisuihin. Kiinnitän huomioni myös käännösratkaisujen toteutumiseen siinä määrin kuin se on tutkimuksen kannalta tarpeellista. Tutkimukseni johtavana hypoteesina on, että kiinalaiset chengyu-idiomit käännetään suomeksi useimmiten selittävällä normaali-ilmauksella ja harvemmin kohdekielisellä idiomilla. Pyrin tutkielmassani vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: Miksi kiinalainen chengyu-idiomi on vaikeaa kääntää muille kielille? Millaisia keinoja on käytettävissä chengyu-idiomeja käännettäessä kiinasta suomeen? Chengyu-idiomi on tärkeä osa kiinan kieltä. Kiinan kielen erikoisuutena sitä on jo tutkittu määrällisesti melko paljon maailmassa, mutta sitä ei ole juurikaan tutkittu kieliparissa suomi-kiina. Tutkimukseni täyttää täältä osin chengyun tutkimuskentässä olevaa aukkoa. Lyhyesti selitettynä chengyu-idiomit ovat tietynlaisia, yleensä neljästä kiinalaisesta kirjoitusmerkistä koostuvia kiinteitä ja idiomaattisia ilmauksia, joihin on kiteytynyt pieneen tilaan paljon kulttuuriin sidonnaista informaatiota. Siksi chengyu-idiomin merkitys on vaikea päätellä sen koostuvien komponenttien merkityksien perusteella, mikä aiheuttaa eniten vaikeuksia kääntäjälle, jolta edellytetään kiinan kielen kokonaisvaltaista hallintaa ja kiinalaiseen kulttuuriin perehdytystä. Tutkimukseni yleisenä teoreettisena viitekehyksenä on deskriptiivinen käännöstutkimus, jonka pyrityksenä on tarkastella käännöksiä ja käännösmenetelmiä objektiivisesti. Tutkimuksen aineisto koostuu kiinalaisen tieteiskirjailijan kirjoittamasta teoksesta Santi (2008) ja suomentaja Rauno Sainion siitä tekemästä käännöksestä Kolmen kappaleen probleema (2018). Luokittelen aineistostani löytyvät chengyu-idiomit (189 kpl) ja niiden käännökset viiteen ryhmään käytettyjen käännösmenetelmien mukaan: 1) kääntäminen kohdekielisellä idiomilla 2) kääntäminen sananmukaisella ilmauksella 3) kääntäminen selittävällä normaali-ilmauksella 4) kääntäminen deskriptiivisellä ilmauksella ja 5) poisto. Aineiston analyysin perusteella sain selvitettyä, että hypoteesini toteutui. Yleisin tapa kääntää chengyu-idiomi on kääntäminen selittävällä ilmauksella. Kaikista chengyu-idiomeista 127 kappaletta (67%) on käännetty suomeksi selittävällä ilmauksella. 33 kpl (18%) on käännetty sananmukaisesti. Chengyu-idiomi on saanut deskriptiivisen käännöksen 13 tapauksessa (7%). Kääntämiseen kohdekielisellä idiomilla on kääntäjä turvautunut 10 tapauksessa (5%) ja on vielä 6 idiomia (3%), jotka on jätetty kääntämättä. Kääntäjälle ensisijaiseksi suositeltava ohje chengyu-idiomin kääntämisestä on korvaaminen kohdekielisellä idiomilla, jolloin chengyu-idiomin todellinen merkitys, kuvaannollisuus ja värikkyys säilyvät parhaiten käännöksessä. Kieli- ja kulttuurieroista johtuen kohdekielestä on kuitenkin hyvin vaikea löytää sopivia vastineita chengyu-idiomille, joten kääntäjän tulee nojautua muihin käännösstrategioihin. Kääntäjä soveltaa selittäviä käännösratkaisuja eniten sen takia, että chengyu-idiomin merkitys välittyy sillä tavalla kohdekielen lukijoille vaivattomasti selkeällä kielellä ja väärinymmärrys vältetään. Toisaalta chengyu-idiomin kuvaannollisuus ja ilmeikkyys kärsivät näkyvästi viestin siirtämisessä.
-
(2023)Tiivistelmä Tiedekunta: Humanistinen tiedekunta Koulutusohjelma: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käännös- ja tulkkausviestintä Tekijä: Suvi Liimatainen Työn nimi: Melankolisten käsitteiden käännösstrategiat kaunokirjallisuudessa Työn laji: Maisterin tutkielma Kuukausi ja vuosi: 3.2023 Sivumäärä: 42 Avainsanat: melankolia, ennui, dégoût, Proust, Flaubert, käännösstrategia, kulttuurinen käsite, käännöstiede, ranskan kieli Ohjaaja tai ohjaajat: Anne Riippa Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Ranskankielisessä kulttuurissa ja kirjallisuudessa melankolisilla käsitteillä on tärkeä merkitys, joka juontaa juurensa antiikin Kreikasta. Keskiajalla uskottiin, että musta sappi oli yksi neljästä perusruumiinnesteestä, joka liiallisesti runsastuttuaan saattaa aiheuttaa melankoliaan sairastumisen. (Starobinski 2005: 40.) Melankoliaan liitetään nyt modernina aikana psykiatrisesta näkökulmasta Julia Kristevan (1987: 13) mukaan ajatus halujen katoamisesta ja toivottomuudesta, kroonisesta surun ja kärsimyksen tuntemuksen tilasta. Melankoliaan sairastuneesta ajatus itsemurhasta voi Kristevan mukaan olla houkutteleva (Grisoni 2005: 24). Ennui (ikävyys, ikävystyminen) ja dégout (inho) ovat muita melankoliaan läheisesti liittyviä käsitteitä. Vaikka melankolia onkin psykiatrian diagnostiikassa käytetty termi, sitä on pidetty taiteilijoita inspiroivana voimavarana ja syvällisenä teemana taiteessa (Assouline 2005: 7). Gustave Flaubertin teoksessa Madame Bovary olennaista on melankoliaan liittyvä saavuttamattoman rakkauden tavoittelu, joka ei lopulta tuokaan toivottua nautintoa (Levalet 2010: 260). Näen samaa myös Marcel Proustin teoksessa Du côté de chez Swann (1913). Tutkielmani tavoitteena oli selvittää, ovatko käsitteet mélancolie, ennui ja dégoût kulttuurisia käännösongelmia eli realioita, ja miten niitä käännetään. Poimin teoksista Madame Bovary ja Du côté de chez Swann enintään 30 ensimmäistä virkettä, joissa kukin tutkimani käsite esiintyy. Tämän jälkeen luokittelin virkkeissä käytetyt käännösstrategiat. Tutkimuksessani havaitsin, että käsitteitä ei aineistossa aina käännetty samoilla tavoin suomeksi, vaan erilaisia käännösvaihtoehtoja oli käytetty runsaasti. Lisäksi käsitteitä ennui ja dégoût käännettiin suomeksi osittain samalla tavalla. Aineistosta selvisi myös, että suosituin käännösstrategia oli kirjaimellinen käännösstrategia, mikä on yllättävää, sillä kaikkia käsitteiden konnotaatioita ei luultavasti saada näin sisällytettyä käännökseen. Yllättävää oli myös, että psykologisen termistön sijaan suosittiin hyvin yksinkertaistavia käännöksiä, tosin tämä on suomalaisen erikoisalojen käännösperinteen mukaista (Pitkänen-Heikkilä 2013: 82). Realiat voivat aiheuttaa käännösongelmia, sillä niitä ovat Nedergard-Larsenin (1993: 209-210) mukaan kielessä esiintyvät, ulkoiseen maailmaan viittaaavat käsitteet, joita ei ole olemassa kohdekielessä. Mélancolie, ennui ja dégoût viittaavat ihmisen kokemusmaailmaan ja niitä sanoitetaan eri kulttuureissa ja eri kielillä eri tavoilla. Tulosten perusteella voidaan mielestäni sanoa, että tutkimani käsitteet ovat realioita, sillä niitä tulkitaan suomeksi lukuisin eri käännösratkaisuin ja osittain jopa samoja sanoja käyttäen.
-
(2023)Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan suomenruotsalaisen komediasarjan Sauli Niinistös julkalender suomenkielisissä käännöstekstityksissä esiintyviä käännössiirtymiä ja käännösstrategioita sekä sanaleikkejä ja niiden muodostamistapoja. Kyseessä on kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tarkoituksena on selvittää, mitkä käännössiirtymät ja -strategiat ovat yleisimpiä, kun ohjelmassa käännetään sanaleikkejä suomenruotsista suomeksi. Tarkoituksena on myös ottaa selville, vaikuttaako audiovisuaalisen teoksen multimodaalisuus kääntäjän valintoihin vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla. Tutkielman päämääränä on edelleen selvittää, mitkä sanaleikkien muodostamistavat ovat aineiston perusteella tavallisimpia lähde- ja kohdekielessä. Tutkielman aineistona on vuonna 2018 Yle Areenassa julkaistun Sauli Niinistös julkalender -ohjelmasarjan 23 ensimmäistä jaksoa. Sarjassa on yhteensä 24 jaksoa, mutta niistä viimeinen on luonteeltaan niin erilainen kuin muut, että se on jätetty tutkimusaineiston ulkopuolelle. Tutkittavat jaksot on toteutettu keskenään saman kaavan mukaan, ja ne perustuvat stand-up-komiikkamaiseen vitsinkerrontaan. Ohjelman ainoan näyttelijän, Christoffer Strandbergin, rooli taas on toimia presidentti Niinistön karikatyyrinä. Kaikki jaksot on kääntänyt Sari Kumpulainen. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan käännöstekstitysten sanaleikeistä löytyviä Pekkasen (2010) määrittelemiä vapaaehtoisia käännössiirtymiä ja epäsiirtymiä. Sanaleikkien käännösstrategiat taas luokitellaan Leppihalmeen (1997b) mukaan lähdekielisen sanaleikin korvaamiseen kohdekielisellä sanaleikillä, muihin retorisiin tehokeinoihin sekä käännösstrategian poisjättöön. Sanaleikkien muodostamistavat ryhmitellään niin ikään Leppihalmetta (1997b) mukaillen seuraaviin: sanojen kaksimerkityksisyys, leikilliset uudissanat, kontaminaatio, homofonia, homonymia, paronymia, polysemia ja intertekstuaalisuus. Kaikista yleisin sanaleikkien käännösstrategia tutkimusaineistossa on lähdekielisen sanaleikin korvaaminen kohdekielisellä sanaleikillä. Tavallisinta tämä on aineiston vapaaehtoisten käännössiirtymien kohdalla (18 esimerkkiä 24:stä). Kuuden vapaaehtoisen käännössiirtymän tapauksessa kääntäjä on käyttänyt strategiana muita retorisia tehokeinoja. Aineiston kymmenen epäsiirtymän kohdalla ei sanaleikin käännösstrategiaa ole käytetty. Tutkimuksen perusteella av-teoksen multimodaalisuus ohjaa tekstitysten käännössiirtymiä silloin, kun kääntäjän on mahdollista valita yhden tai useamman eri siirtymän välillä. Kaikista aineiston 24 vapaaehtoisesta siirtymästä multimodaalisuus on nimittäin ohjannut kääntäjän muokkauksia kokonaisten 13 siirtymän kohdalla. Tutkimusaineiston perusteella yleisin sanaleikin luomistavoista on lähdekielessä ehdottomasti homonymia (10 sanaleikkiä 18:sta) ja seuraavaksi tavallisin tapa homofonia (5 sanaleikkiä 18:sta). Kohdekielessä tilanne on toinen. Kaikista yleisin kielellisen leikittelyn muodostamiskeino kohdekielisissä käännöstekstityksissä on polysemia (7 sanaleikkiä 18:sta), ja seuraavalla sijalla on sanojen kaksimerkityksisyys (4 sanaleikkiä 18:sta). Lähdekielisen sanaleikin homonymia yhdistyy materiaalissani useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (5 sanaleikkiä 10:stä) tai sanojen kaksimerkityksisyyteen (3 sanaleikkiä 18:sta). Materiaalin lähdekielisten sanaleikkien toiseksi yleisin muodostamistapa eli homofonia taas yhdistyy käännöstekstityksessä useimmiten kohdekielisen sanaleikin polysemiaan (3 sanaleikkiä 5:stä). Tutkimustulokset tukevat näkemystä siitä, että av-kääntäminen on mutkikasta ja vaatii kääntäjältä luovuutta.
-
(2018)Tutkielmani käsittelee irreaalioiden kääntämistä. Etsin irreaalioita ja niiden käännöksiä Terry Pratchettin Kiekkomaailma-romaanista Going Postal (2004) ja Mika Kivimäen tekemästä käännöksestä Posti kulkee (2012). Kysyn, miten irreaaliat on käännetty ja miksi ne on käännetty kuten on. Kysyn myös, onko jokin käännösstrategia yleisempi kuin muut ja miksi. Käsittelen sekä tavallisia irreaalioita että erisnimiä, mutta tutkin jokaisesta irreaaliasta vain yhden esiintymän. Menetelmänäni oli se, että ensin etsin irreaaliat ja merkitsin ne, ja sen jälkeen etsin irreaalioille käännökset ja merkitsin sekä irreaaliat että niiden käännökset taulukkoon. Sitten luokittelin käännökset sen mukaan, millaista käännösstrategiaa irreaalian kääntämisessä on käytetty. Käytin muun muassa konteksti- ja genretietoa selittääkseni käännöksiä. Hyödyntämiäni käännösstrategioita ovat Leppihalmeen (2001: 141 & 2011: 129) laina, käännöslaina, kulttuurinen adaptaatio, eksplikointi ja poisto sekä Leppihalmeen (2001: 141) mainitsema uudelleen luova käännös ja Pedersenin (2007: 149 & 2011: 97) virallinen vastine. Näistä kaikkia Kivimäki on käyttänyt tavallisten irreaalioiden kääntämisessä, mutta erisnimikäännösten kanssa poisto ja virallinen vastine eivät ole relevantteja. Tavallisten irreaalioiden ja nimien käännöksissä ja niiden kanssa käytettyjen strategioiden yleisyydessä on havaittavissa sekä yhteneväisyyksiä että eroja. Esimerkiksi yleisin käännösstrategia koko aineiston kohdalla on käännöslaina, jota Kivimäki näyttää suosivan. Erisnimien kohdalla yleisempi on kuitenkin laina. Ero selittyy suureksi osaksi sillä, ettei kaikilla erisnimillä ole käännettäviä konnotaatioita. Kaiken kaikkiaan Kivimäen käännökset ovat kuitenkin usein varsin kotouttavia. Lisäksi monien irreaalioiden kirjoitusasuja on muokattu. Monesti Kivimäen käännösratkaisut myös sujuvoittavat tekstiä ja helpottavat lukemista. Käännösratkaisuihin näyttävät usein vaikuttaneen genre, konteksti, irreaalioiden merkitykset ja toiset käännösratkaisut.
-
(2020)Tutkielmani on n.k. käännösgradu, jossa opiskelija tarkastelee sekä omaa käännöstään että käännösprosessiaan taitojensa ja valitsemansa teoreettisen viitekehityksen pohjalta. Tavoitteeni on selvittää, miten runsaan metaforista tekstiä voi kääntää menettämättä suuresti tekstin ominaislaatua. Lisäksi selvitän, mitä strategioita murteellisuuden ja dialogin kääntämisessä voi hyödyntää. Tutkin myös, miten käännössuunta ‒ äidinkielestä ei-äidinkieleen ‒ vaikuttaa käännösprojektiini. Lopuksi pohdin, miten oma kääntäjänääneni muodostuu ja kehittyy projektin aikana. Tutkimusmateriaali koostuu lähdetekstistä, käännöksestä ja käännöspäiväkirjasta. Lähdeteos on Marja Kyllösen romaani Lyijyuuma (1997). Käännökseni käsittää neljä romaanin lukua (31 s.). Käännöspäiväkirja (27 s.) sisältää kirjaamani lähdetekstin otteet (220 kpl), käännösongelmat, -strategiat, -vaihtoehdot ja -ratkaisut. Tutkimukseni on ensisijaisesti kvalitatiivinen. Analyysini tukeutuu käyttämäni teoreettisen kirjallisuuden antamiin luokitteluihin ja näkökulmiin. Teoreettisen viitekehyksen käsittelyn ensimmäinen osa esittelee kaunokirjallisuuden kääntämisen erityispiirteitä sekä ilmiöitä, jotka ovat tyypillisiä Kyllösen tekstille: metaforisuus, murteellisuus ja dialogi. Osassa viitataan mm. Newmarkin (1988) ja Lindqvistin (2002) näkemyksiin metaforien kääntämisestä sekä Nuolijärven ja Tiittulan (2013) dialogitutkimukseen. Toinen osa käsittelee käännösprosessia: lähdetekstianalyysia, käännösstrategioita, lähde- ja kohdetekstin suhdetta sekä käännössuuntaa. Osassa viitataan mm. Nordin ([1991] 2005) tekstianalyysimalliin, Chestermanin (1997) ja Leppihalmeen (2007) näkemyksiin strategioista, Lindqvistin (2002) näkemyksiin ekvivalenssista sekä Pokornin (2005) käännössuuntatutkimukseen. Analyysissa jaan metaforat niiden muodon ja tekstifunktion perusteella. Metaforat ovat oleellinen osa Kyllösen kerrontatekniikkaa, ja niiden tärkein ominaisuus ovat poikkeukselliset aihepiirit. Metaforaketjut luovat symboleiksi kasvavia viittauksia, joiden kääntäminen vaatii tarkkuutta toisaalta yksittäisten metaforien, toisaalta laajemman tekstiyhteyden osalta. Metaforien kääntämisessä pääasiallinen strategiani on sananmukainen käännös kohdekielen rakenteiden ehdoilla. Synonyymit toimivat apuna vastineiden löytämisessä silloin, kun sellaiset puuttuvat kohdekielestä. Murteellisuuden ja dialogin kääntämisessä strategiani on standardisoiva, eli murteellisuus on häivytetty kohdetekstistä ja dialogi perustuu yleisiin suomenruotsin puhekielen varieteetteihin. Lähdetekstin tärkeimmät tehokeinot ovat metaforien runsas ja innovatiivinen käyttö, epätavallinen sanasto sekä odotuksenvastaiset kollokaatiot. Globaalin strategiani mukaan nämä tulee pyrkiä säilyttämään, mutta erityisesti kohdekielisten vastineiden puuttuminen köyhdyttää kohdetekstiä. Käyttämäni lokaalit strategiat on jaettu syntaktisiin, semanttisiin ja pragmaattisiin strategioihin. Yleisin strategia on syntaktis-semanttinen yhdistelmästrategia. Strategian käyttö perustuu lähdetekstin runsaaseen ja monimutkaiseen ilmaisuun. Käännössuunta edesauttaa äidinkielisen lähdetekstin ominaisuuksien, merkitysvivahteiden ja sanaleikkien tulkintaa. Toisaalta kohdekielisten vastineiden arviointini ei tapahdu samanlaisen intuitiivisen kielitaidon pohjalta. Kääntäjänääneni on oman arvioni mukaan kehittynyt rohkeammaksi projektin aikana. Lähdetekstin ainutlaatuisuus edellyttää toisaalta uskollista käännösstrategiaa, toisaalta vapaata uudelleentulkintaa.
-
(2009)Tutkielman tavoitteena on tutkia, millaisia käännösstrategioita DVD-tekstittämisessä suositaan reaalioita eli kulttuurisidonnaisia käsitteitä käännettäessä. Lähtökohtana on, että osaa strategioista voidaan käyttää reaalioiden kulttuurisen erilaisuuden korostamiseen, osaa taas tämän erilaisuuden häivyttämiseen. Nämä kaksi kategoriaa eivät kuitenkaan kata kaikkia mahdollisia strategioita, minkä vuoksi myös neutraalit strategiat otetaan tutkielmassa huomioon. Tutkielman aineisto koostuu Suomessa nimillä Ruuvit löysällä ja Pikku-Britannia tunnettujen brittiläisten sketsisarjojen DVD-julkaisuista. Molemmat tutkituista julkaisuista käsittävät yhden tuotantokauden. Formaatiltaan sketsisarjat perustuvat lukuisiin lyhyisiin kohtauksiin, joissa käsitellään useita eri aihealueita. Tämän vuoksi ne soveltuvat erinomaisesti reaalioiden tutkimukseen. Tutkittava kääntämisen laji on DVD-kääntäminen, koska sen merkityksen voidaan katsoa kasvaneen DVD:n lisääntyneen suosion myötä. Tutkielman teoriatausta muodostuu reaalioiden, käännösstrategioiden ja tekstityksen teoriasta. Näistä osa-alueista ensimmäisessä korostuu kulttuurin vaikutus kieleen ja siten myös kääntämiseen, kun taas toinen pohjautuu sekä tekstitason kotouttavista ja vieraannuttavista käännösstrategioista että sanatason lokaaleista strategioista esitettyyn teoriaan, ja kolmannessa nousevat esille sanan ja kuvan yhteistyö sekä muut tekstittämiseen vaikuttavat tekijät, kuten rajallinen käytettävissä oleva tila ja aika. Yhdessä teorian eri osa-alueet mahdollistavat tutkimuksen, jossa voidaan tarkastella kulttuuristen, kielellisten ja audiovisuaalisten piirteiden vaikutusta reaalioiden kääntämiseen. Tutkielmassa käytetään kvalitatiivista ja kvantitatiivista tutkimusmenetelmää. Kvalitatiivinen menetelmä perustuu käännösstrategioiden käyttötapojen kuvaamiseen tutkimalla tutkimusaineistosta transkriboituja reaalioiden käännöksiä yksittäisissä tapauksissa. Analyysissa otetaan huomioon ensisijaisesti reaalioiden tekstuaalinen ja audiovisuaalinen konteksti sekä niiden oletettu tunnistettavuus käännösten kohdekulttuurissa. Tätä analyysia täydennetään kaikkien havaittujen reaalioiden kääntämistä kuvaavalla kvantitatiivisella menetelmällä. Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että erilaisten käännösstrategioiden välillä on huomattavia eroja siinä, millä tavoin ja miten usein niitä käytetään. Lisäksi tulokset osoittavat odotetusti sen, että kotouttavat ja vieraannuttavat strategiat eivät sulje toisiaan pois, vaan niitä molempia voidaan käyttää saman käännöksen sisällä. Kokonaisuutena tutkielmassa tuodaan ilmi monia aihealueen tutkimiseen liittyviä haasteita aina kulttuurin määrittelystä audiovisuaalisen aineiston analysoimiseen asti.
-
(2020)Olen suomentanut Eleonora Levin hepreankielisestä romaanista ”Paratiisin en-simmäinen aamu” 40 sivua. Se julkaistiin Israelissa vuonna 1996, ja romaani sai kirjallisuuspalkinnon. Suomennoksen lisäksi olen käsitellyt realioiden kääntämistä vieraannuttavan, globaalin käännösstrategian mukaan. Tämä käännösstrategia on mahdollistanut lukukokemuksesta tulevan sopivan haastavan, ja lisäksi monia juutalaisia käsitteitä kuten bat mitsva ja mikve ei edes voi suomentaa yhdellä sanalla. Siksi olen jättänyt ne alkukielisiksi. Pääosin en myöskään lyhennellyt pitkiä virkkeitä; uskon sen olevan kirjailijan tyyli. Paikallisista käännösstrategioista käytin Ritva Leppihalmeen luokittelemaa seitsemää käännösstrategiaa, jotka ovat 1) vierassanan käyttö, 2) käännöslaina, 3) kulttuurinen adaptaatio, 4) korvaaminen yläkäsitteellä, 5) selittävä käännös, 6) lisäys tekstin ulkopuolella ja 7) poisto. Tähän aineistoon luokittelu oli pääosin toimiva. Jokainen realia meni luokkaan 6) lisäys tekstin ulkopuolella. Toiseksi eniten, 25 kertaa, käytin vierassanaa, mutta nekin olen selittänyt tekstin ulkopuolella. Selittävää käännöstä käytin 19 kertaa. Siitä on esimerkkinä brit mila, poi-kien ympärileikkaus. Käännöslainaa kuten Beit ha-Hayalin sotilaskoti, käytin viisi kertaa. Halusin tuoda suomenkieliselle lukijalle nyky-Israeliin sijoittuvan, juutalaista kulttuuria kuvaavan romaanin. Mielestäni käyttämäni käännösstrategiat toimivat siihen hyvin.
-
(2017)Tämä tutkielma on ns. käännösgradu, jossa tutkin omaa käännösprosessiani. Materiaalini on (1) Pohjoismaiden ministerineuvoston asiakirja Norden – velklædt i et rent miljø: Handlingsplan for bæredygtig mode og tekstil (2015, 38 s.), (2) samasta asiakirjasta tekemäni käännös Pohjola – hyvin pukeutuneena puhtaassa ympäristössä: Ekologisesti kestävän muoti- ja tekstiilialan toimintasuunnitelma (2017, 36 s.) ja (3) käännösprotokolla (19 s.), johon olen kerännyt käännösongelmat ja käännösstrategiat. Protokolla koostuu 83 esimerkistä. Lisäksi käytän asiakirjan englanninkielistä käännöstä vertailumateriaalina näyttääkseni vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tutkielman tavoitteena on yhtäältä tutkia, miten ratkaisen tekstispesifejä ja pragmaattisia käännösongelmia. Tässä työssä tekstispesifit käännösongelmat on jaettu syntaktisiin ja semanttisiin käännösongelmiin. Toisaalta tavoitteena on valaista käännösongelman ja käännösvaikeuden rajapintaa. Tätä tutkin Nordin ([1988] 2009) käännösongelmien luokittelun avulla. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat Nordin ([1988] 2009) tekstianalyysimalli, niin ikään Nordin ([1988] 2009) käännösongelmien luokittelu ja käännösvaikeuden määritelmä sekä Chestermanin (1997) kokoamat syntaktiset, semanttiset ja pragmaattiset käännösstrategiat. Käännösongelmien yhteydessä käsittelen termejä käännösongelmana, mikä perustuu Cabrén (2010) ja Vehmas-Lehdon (2010) näkemyksiin. Analysoin terminologisia käännösongelmia semanttisten käännösongelmien yhteydessä. Analyysi on kolmiosainen. Aluksi analysoin lähtö- ja kohdetekstin Nordin ([1988] 2009) tekstianalyysimallin pohjalta. Seuraavaksi tutkin käännösongelmia ja käännösstrategioita. Lopuksi pohdin, missä menee raja käännösongelman ja käännösvaikeuden välillä. Menetelmäni on kuvaileva, kvalitatiivinen ja osin kvantitatiivinen. Tutkimus osoittaa, että käytin kaikkien ongelmien ratkaisuun eniten syntaktisia strategioita, mikä voi selittyä sillä, että lauserakennetta muuttamalla on helppo ratkaista ongelmia. Yleisin strategia syntaktisten ongelmien ratkaisemiseksi on yksikön muutos, jonka avulla jaoin tai yhdistin lauseita. Tämä johtuu siitä, että tavallisin syntaktinen ongelma on elliptiset lauseet, joista puuttuu predikaatti. Semanttiset ongelmat koskevat sanojen merkitystä, joten tavallisimmat strategiat olivat sanatarkka kääntäminen ja synonyymin käyttö. Ratkaisu termiongelmiin ei ollut vain sanatarkka kääntäminen, vaan myös esimerkiksi eksplisitointi. Pragmaattiset ongelmat voidaan jakaa kulttuurisidonnaisiin elementteihin ja otsikoihin. Kulttuurisidonnaiset ongelmat ratkaisin sanatarkalla kääntämisellä, jos elementillä on virallinen käännös, tai lisäyksellä, jos elementti pitää selittää. Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että rajanveto käännösongelman ja käännösvaikeuden välillä on vaikeaa. Tässä työssä laskin ongelmaksi selitettävät kulttuurisidonnaiset elementit, relatiivilauseet ja prepositiorakenteet ja vaikeudeksi kulttuurisidonnaiset elementit, joilla on virallinen käännös, elliptiset lauseet sekä Nordin ([1988] 2009) määritelmän mukaisesti sellaiset kohdat, jotka johtuivat osin puutteellisesta kielitaidostani.
Now showing items 1-13 of 13