Browsing by Subject "käännösuniversaalit"

Tämän maisterintutkielman keskiössä ovat suomen kielen uniikkiainekset ruututekstityksissä. Uniikkiainekset ovat kielellisiä elementtejä, joille ei löydy monissa muissa kielissä yksiselitteistä vastinetta ja joita lähdekielen ilmaus ei yksiselitteisesti stimuloi käyttämään käännöksessä. Suomen kielen uniikkiaineksia ovat muun muassa useat liitepartikkelit (-kin, -kAAn, -hAn ja -pA) ja tietyt modaalisuutta ilmaisevat verbit (mm. ehtiä, joutua, jaksaa, viitsiä). (Tirkkonen-Condit, 2005) Uniikkiainesten tutkiminen ja siihen liittyvät hypoteesit liittyvät käännösuniversaaleihin eli käännösprosessissa toistuviin ilmiöihin. Käännöstieteissä uniikkiaineksia tutkitaan esimerkiksi korpusaineistoista. Muun muassa Sonja Tirkkonen-Conditin tutkimus (2005) antaa viitteitä siitä, että suomen kielen uniikkiaineksia, esimerkiksi liitepartikkeleita esiintyy vähemmän käännetyssä kuin ei-käännetyssä suomessa. Tutkielman tarkoitus on havainnoida uniikkiaineksia kahden espanjankielisen televisiosarjan suomenkielisissä tekstityksissä ja pohtia, mikä on stimuloinut kääntäjää käyttämään uniikkiaineksia. Lisäksi tutkielmassa perehdytään ruututekstittämiseen käännösympäristönä ja tekstittämiseen liittyviin rajoituksiin ja lainalaisuuksiin, esimerkiksi AV-kääntäjien laatusuosituksiin. Tavoitteena on pohtia ja osoittaa tekstityksistä poimittujen esimerkkien avulla, miten käännösympäristö, tekstitysten rajoitteet ja universaaliteoria vaikuttavat käännöstuotokseen ja erityisesti uniikkiaineksen ilmenemiseen. Teorialuvussa tarkastellaan kääntämisprosessin ja käännösuniversaalien vaikutusta kohdekieliseen tuotokseen. Tutkielmassa käsitellään myös käännöstekstittämistä omana käännösympäristönään ja esitellään alalle laaditut laatusuositukset. Teorialuvun tarkoitus on antaa kuva siitä, mitä kääntämiseen liittyviä universaaleja on, mitä uniikkiaineshypoteesi väittää, mitä kielelle tapahtuu käännettäessä sekä minkälaisia rajoitteita ja sääntöjä on ruututekstittämiselle. Esitellyt teoriat ja käännöstekstityksissä sovellettavat käytännöt sopivat tutkielman teoreettiseksi viitekehykseksi, koska ne vaikuttavat yleisesti käännösprosessiin, tekstitysten ulkoasuun, laatuun ja kääntäjän käyttämiin käännösratkaisuihin. Tutkimusaineistoa analysoidaan kvalitatiivisin menetelmin: selektiivisen esimerkkien taulukoinnin ja havainnoinnin avulla. Lisäksi uniikkiainesta sisältäville tekstitysratkaisuille laaditaan niin kutsutut varjokäännökset eli rinnakkaiskäännökset, joiden avulla uniikkiaineksia voidaan analysoida ja niitä voidaan vertailla keskenään. Samalla voidaan myös hahmotella, kuinka paljon uniikkiaineksia sarjojen jaksoissa esiintyy, sillä uniikkiaineshypoteesin (jonka mukaan uniikkiainekset ovat käännöksissä aliedustettuja) toteutuminen audiovisuaalisessa kääntämisessä saattaa hyvin olla pohtimisen arvoista. Tulokset osoittavat, että uniikkiaineksia (liitepartikkeleita, modaaliverbejä, UtU-verbejä ja partikkeleita) esiintyi monipuolisesti ja melko runsaasti tekstityksissä: 45 kappaletta molemmissa jaksoissa, joiden pituus oli noin 50 minuuttia. Liitepartikkeli -hAn oli yleisin, minkä lisäksi aineistosta nousi esiin myös harvinaisempia tapauksia (mm. partikkelit muka ja kas). Uniikkiaineksia näyttäisi stimuloivan lähdeilmauksen äänensävy, ekstralingvistiset piirteet, subjunktiivi, äänen ja kuvan tulkinta, eksplisiittistyminen sekä kääntäjän kompetenssit. Tutkimustulokset ovat jokseenkin ristiriitaisia, sillä aineiston perusteella ei voida varmasti sanoa, johtuuko uniikkiaineksen käyttö esimerkiksi eksplisiittistymisestä vai tarkoituksellisesta koheesiokytkentöjen lisäyksestä. Osa kääntäjien ratkaisuista osoitti sen, että tekstityksiin oli luotu lisää koheesiota esimerkiksi liitepartikkelien, keskeneräisten lähdeilmausten loppuun kirjoittamisen tai pronominien lisäysten avulla. Tutkimusta tulisi jatkaa yksityiskohtaisemmin ja määrällisin menetelmin, jotta saataisiin lisää varmuutta edellä mainituille havainnoille.

Tutkielmassa tarkastellaan manipuloinnin ilmiötä kääntämisessä ja manipulatiivisia strategioita yksittäisen käännöksen pohjalta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää manipuloinnin merkitsimiä käännöksessä, manipuloinnista syntyviä muutoksia käännös-tekstissä sekä manipulointiin johtavia syitä. Lisäksi pohditaan, rajoittuuko manipuloinnin esiintyminen itse käännöksen tekstiin ja etsitään manipuloinnin ilmentymiä myös tekstin ulkopuolelta. Tutkielman aineistona on Veijo Meren teos Manillaköysi ja teoksen venäjännöksessä tehdyt käännösratkaisut. Aputeoksena käytetään teoksen ruotsinnosta. Tarkastelun kohteena on koko teoksen teksti ja sen teema. Tutkimus pohjaa manipulatiivisen koulukunnan tutkimukseen, josta hyödynnetään teoreettisia näkökulmia ja yksittäisiä käsitteitä kuten käännösnormit, käännösstrategiat, käännösvaihdokset, käytetään. Tutkimus todistaa, että manipulointi on monimerkityksellinen termi ja manipuloivat strategiat tulisi erottaa välttämättömistä käännösvaihdoista ja tekstin muokkauksesta kääntämisen yhteydessä. Manipulatiivisiksi käännösstrategioiksi katsotaan alkuteoksen tekijän intentioita vastaan toimivat strategiat. Muokkausstrategiat ja manipulatiiviset strategiat muistuttavat osittain toisiaan, mutta strategioilla on kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen ero. Tutkimus vahvistaa sekä Hermansin hypoteesin käännöksen manipulatiivisesta luonteesta että kääntämisen universaalit. Tutkimuksesta ilmenee, että on perusteltua puhua venäjännöksen manipulatiivisista strategioista. Käännösteksti ei ole neutraali ja manipuloi alkutekstiä ja tuo siihen toisenlaisen näkökulman muokkaamalla teoksen merkityksiä. Muokkausten taustalla on ideologinen ulottuvuus sekä kohdekulttuurin vallitseva poetiikka, sosialistisen realismin konventiot. Käännös muuttaa alkuteoksen teeman, genren, kohdelukijan aikuisesta nuoreen henkilöön. Systemaattinen manipulointi muokkaa ja latistaa kirjailijan tyyliä. Tekstissä käytettäviä strategioita ovat poistot, lisäykset, muokkaukset (semanttinen muutos), kiertoilmaisut ja selitykset alaviitteessä. Kääntäjään suosimia strategioita ovat muokkaus ja poisto. Tekstin ulkopuolella manipulointi näkyy esipuheessa, kuvituksessa, Venäjällä vallitsevassa käännöspolitiikassa. Esipuhe asettaa teoksen alkuteoksesta poikkeavaan tulkintakontekstiin ja muokkaa Meren ja Suomen kirjallisuuden imagoa Suomesta poikkeaviksi. Käännöksessä on selkeitä eroja alkuteokseen nähden: modernistinen idea häviää, uskonnollinen diskurssi lähes puuttuu ja tyyli latistuu. Käännösratkaisu myös neutraloi alkuteoksen uniikin aineksen. Kääntäjä noudattaa kohdekielen käännösnormeja, muun muassa ekpressiivis-emotionaalisen konkretisoinnin sekä ekspressiivis-pragmaattisen konkretisoinnin normeja. Ilmiötä voidaan tulkita käännösuniversaalien piiriin kuuluvaksi, eksplisiittistämisen alalajiksi. Tutkimus vahvistaa, että päätös manipuloida (sinänsä globaalin strategian päätös) vaikuttaa perusstrategioiden valintoihin. Uuteen kohdekulttuuriin kotoutettuna ja adoptoituna käännös on maahanmuuttaja, emigrantti, vieras ilmiö riippumatta siitä, minkä sija sillä on lähdekulttuurissaan. Käännöksessä on toissijainen, perifeerinen paikka kohdekulttuurissa sekä käännöksenä että nuorisokirjallisuuden käännöksenä. Tutkimustuloksena esitetään näkemys, että stilistisesti ja sisällöllisesti innovatiivinen kaunokirjallinen teksti vaatii kääntäjältä toisenlaisen lähestymistavan ja toisenlaisia strategioita. Venäjännös sen sijaan muuttaa, muokkaa ja poistaa järjestelmällisesti kaikki lähdetekstin innovaatiot ja tyylilliset piirteet tasoittamalla alkuteoksen teemaa ja muotoa