Browsing by Subject "kääntäjän toimijuus"

Tämä pro gradu -tutkielma tutkii forensisen kääntäjän toimijuutta rikostutkinnassa. Tavoitteena on selvittää, millaista forensisen kääntäjän toimijuus rikostutkinnassa on. Tutkielma etsii vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Onko kääntäjällä erityistä toimijapositiota rikostutkinnassa? Miten forensisen kääntäjän toimijuus ilmenee rikostutkinnassa? Millaisia rajoituksia kääntäjän toimijuudella on? Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu Suomessa, joten tämä tutkielma täyttää käännöstieteellisessä tutkimuksessa olevan aukon. Forensisella kääntämisellä tässä tutkielmassa tarkoitetaan kaikkea rikosprosessissa ja etenkin esitutkinnassa esiintyvää vieraskielisen materiaalin kääntämistä, siihen liittyvää kielellistä analyysiä sekä muita aiheeseen liittyviä asiantuntijatehtäviä. Tutkielma kuuluu käännöstieteen sosiologian piiriin. Albert Banduran (2001) luokittelu toimijuuden kolmesta eri tasosta toimii analyysin ensisijaisena teoreettisena viitekehyksenä. Kääntäjän toimijuutta rikostutkinnassa tarkastellaan yksilöllisen, valtuutetun ja kollektiivisen toimijuuden tasoilla. Bandura erottelee lisäksi yksilöllisen toimijuuden neljä komponenttia: tarkoituksellisuus, ennakkosuunnittelu, itsereaktiivisuus ja itsereflektio. Analyysissä näitä komponentteja peilataan kääntäjän yksilöllisen toimijuuden sisäisten alaluokkien analyysiin. Tutkimuksen aineistoina toimivat vuosina 2015–2016 kerätyt teemahaastattelut (n=10) forensisilta kääntäjiltä sekä rikostutkijoilta vuonna 2018 kerätyt haastattelut (n=13). Molemmissa aineistokokonaisuuksissa haastatteluita on kerätty Rajavartiolaitokselta, keskusrikospoliisilta sekä Tullilta. Vuoden 2018 haastatteluihin osallistui myös kaksi Helsingin poliisilaitoksen tutkijaa. Haastatteluita analysoitiin teoriaohjaavan eli abduktiivisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulokset osoittavat, että kääntäjän toimijuutta esiintyy kaikilla kolmella edellä mainitulla tasolla. Kääntäjän yksilöllinen toimijuus ilmenee käännösratkaisuissa, kääntäjän tekemissä huomautuksissa sekä oman asiantuntijuuden pohdinnassa. Näissä alaluokissa kääntäjä osoittaa myös intentionaalisuutta, itsereflektiota sekä itsereaktiivisuutta. Valtuutettua toimijuutta on havaittavissa tutkijan toivomissa kääntäjän tekemissä huomautuksissa, kääntäjän näkemisessä kieli-, kulttuuri- ja maa-asiantuntijana sekä käännettävien osien valinnassa. Kollektiivista toimijuutta ilmenee erityisesti kääntäjien ja rikostutkijoiden yhteistyössä. Kääntäjien kokemukset järjestelmän osana olemisesta myös ilmentävät kollektiivista toimijuutta. Eri toimijuuden tasot limittyvät toisiinsa. Kääntäjän toimijuutta kuitenkin rajoittavat aika ja taloudelliset syyt, kääntäjän oman roolin rajojen tiedostaminen, kääntäjän ulkopuolisuus sekä osapuolten tietämyksen taso toistensa tarpeista ja toiveista. Analyysi osoittaa, että kääntäjän toimijuus on erittäin merkityksellistä rikostutkinnassa. Merkityksellisyys ei liity vain siihen, että ilman kääntäjää tekstejä ei saataisi käännettyä. Tutkijahaastattelut osoittavat, että kääntäjää kaivataan aktiiviseksi osallistujaksi rikostutkinnassa ja hänen kulttuurin- ja maantuntemustaan halutaan hyödyntää. Tutkielman havainnot tarjoavat monia jatkotutkimusehdotuksia. Viranomaiset voivat myös hyödyntää tuloksia rikostutkinnan kehittämisessä.