Browsing by Subject "kääntäjän tyyli"

Jokaisella, joka laatii tekstejä, on oma kirjoitustyylinsä, eivätkä kääntäjät ole poikkeus. Vaikka kääntäjän tyyliin ei yleensä kiinnitetä paljon huomiota käännöstieteessä, aihetta koskevat tutkimukset ovat osoittaneet, että saman henkilön kääntämissä teksteissä on havaittavissa yhteneväisiä tyylipiirteitä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on jatkaa kääntäjän tyylin tutkimusta käyttämällä uutta menetelmää, jossa käännöksiä verrataan kääntäjän itse laatimaan alun perin kohdekieliseen tekstiin. Aineistoon kuuluu Tuomas Nevanlinnan romaani Antero joutuu luontoon (2004) sekä Nevanlinnan suomennokset kolmesta teoksesta: Michael Bondin Olga da Polga (The Tales of Olga da Polga, 1971), Russell Brandin Hamelnin pillipiipari (The Pied Piper of Hamelin, 2014), sekä Neil Gaimanin Onneksi oli maitoa (Fortunately, The Milk, 2014). Yleinen näkemys kääntäjän tyylistä tuntuu käännöstieteessä olevan se, että kääntäjän pitäisi enemmän mukautua lähdetekstin kirjoittajan tyyliin kuin tuoda omaa tyyliään esille. Erityisesti kaunokirjallisten tekstien kohdalla on kumminkin tapauksia, joissa kääntäjä pääsee käyttämään luovempia ja vapaampia käännösmenetelmiä tuoden siten esille omaa tyyliään. Baker (2000), Saldanha (2005) ja Pekkanen (2010) ovat tutkineet kääntäjän tyyliä juurikin kaunokirjallisissa teoksissa käyttäen apunaan vertailevia tutkimusmenetelmiä. He ovat päättyneet tutkimuksissaan samankaltaisiin tuloksiin; saman henkilön laatimista käännöksistä on löydettävissä juuri kyseiselle kääntäjälle ominaisia tyylipiirteitä, joita ei voi selittää lähdetekstin tyylillä tai kohdekielen normeilla. Samoin kuin edellä mainituissa tutkimuksissa, myös tässä tutkimuksessa on käytetty vertailevaa menetelmää, jossa käännettyjä tekstejä verrataan paitsi toisiinsa ja lähdeteksteihin, myös kääntäjän itse laatimaan kohdekieliseen tekstiin. Tutkittavat tyylipiirteet ovat seuraavat: allitteraatio, puhumista ilmaisevat verbit ja henkilöhahmoon viittaavat kolmannen persoonan pronominit. Kyseisten piirteiden esiintyvyyksiä sekä romaanissa että suomennoksissa verrataan toisiinsa. Tutkimuksesta käy ilmi, että aineistossa on havaittavissa sellaisia piirteitä, jotka vaikuttavat osalta Nevanlinnan omaa tyyliä. Varsinkin allitteraatioiden käyttö nousee esille; jokaisessa teoksessa on käytetty allitteraatioita tavalla, joka ei jäljittele alkutekstien tyyliä, ja jolla on havaittavissa oleva funktio. Pronomineja Nevanlinna käyttää sekä suomennoksissaan että omassa teoksessaan johdonmukaisesti; kerronnassa käytetyt pronominit ovat yleiskielen mukaisia, puhekieltä esiintyy välillä dialogissa sekä yhden teoksen minäkerronnassa. Puhumista ilmaisevia verbejä Nevanlinna taas ei käytä suomennoksissaan yhtä monipuolisesti kuin omassa teoksessaan, joten tämän piirteen kohdalla kääntäjän tyyli ei tule selkeästi esille.