Browsing by Subject "kääntämisen analytiikka"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Joyce Carol Oatesin (2000) Blonde-romaania ja sen suomennosta Blondi (suom. Kristiina Drews, 2001) käännöstieteilijä Antoine Bermanin (1984, 1985) kääntämisen analytiikan avulla. Tutkimuskysymykset ovat: 1. mitä voidaan saada selville lähtöteoksen ja suomennoksen yhtäläisyyksistä ja eroista käyttämällä apuna Bermanin kääntämisen analytiikkaa, sekä 2. miten paikkansa pitäviä Bermanin teesit kääntämisen turmelevista tendensseistä ovat kyseisessä tapaustutkimuksessa. Kääntämisen analytiikka sisältää kaksitoista kategoriaa, jotka edustavat kaikkea sitä, mitä tavoiteltava, eettinen ja lähtötekstille uskollinen kääntäminen Bermanin mukaan ei ole. Hänen mukaansa kääntäjä paradoksaalisesti sortuu tekstiä liiallisesti muuttaviin ja sen piirteitä uudelleenmuokkaaviin toimenpiteisiin pyrkimyksissään saada aikaan sujuva, järkevä, tyylikäs ja hyväksyttävä käännös. Tämän välttämiseksi kääntämistä, joka Bermanin sanoin itsessään on kriittistä ja analyyttista toimintaa, tulee yhdistää alituiseen itsereflektioon. Lojaalisuus kohdeyleisöä kohtaan johtaa Bermanin mukaan etnosentriseen kääntämiseen, jossa lähtötekstin vieraat elementit eliminoidaan. Tutkimus suoritetaan lähiluvun ja vertailevan analyysin avulla, mutta ennen kaikkea kääntämisen analytiikan kategorisointi toimii aineiston luokittelun ja tulkitsemisen apuna. Aineiston läpikäymisen aikana huomioin sekä Bermanin teesejä puoltavia esimerkkejä että antiteeseinä toimivia esimerkkejä. En voinut rajata aineistoa koskemaan yksinomaan esimerkiksi reaalioita, alluusioita tai muuta spesifiä sisältöä, sillä tällöin jotkut tendenssit korostuisivat ja tulos potentiaalisesti vääristyisi. Aineiston analyysi osoitti, että pidentyminen, selventäminen, idiomaattisen aineksen hävittäminen ja kielellisten rakenteiden tuhoutuminen olivat yleisimmät tendenssit. Mitkään taipumukset eivät olleet sataprosenttisia, eli kaikille kategorioille löytyivät myös vastaesimerkkejä. Järkeistämistä, laadullista köyhtymistä ja piilevien merkitysverkostojen tuhoutumista esiintyi seuraavaksi eniten. Rytmisyyden rikkoutumista esiintyi myös jonkin verran. Määrällistä köyhtymistä, kielellisen kerroksisuuden hävittämistä ja puhekielisyyden hävittämistä havaitsin vähemmän kuin näiden tendenssien vastakohtia. Taipumusta ylevöittämiseen ei esiintynyt ollenkaan. Jotkut tendenssit olivat enemmän yhteydessä suomen kielen ominaispiirteisiin ja kieliopillisiin rakenteisiin kuin kääntäjän vapaaehtoisiin valintoihin, kun taas jotkut taipumukset selkeästi liittyivät enemmän kääntäjän toimijuuteen, tulkintoihin ja valintoihin. Bermanin teeseistä osa sai vahvistusta (joskaan ei täydellistä), kun taas osa ei tämän aineiston kohdalla pitänyt paikkansa. Havaitsin joitakin ongelmallisuuksia analytiikan käytön suhteen, ja analytiikan suurin hyöty näyttäisi tulevan esiin sovellettaessa sitä itsereflektiivisesti oman työn ja itse kääntämisprosessin aikana tehtävien ratkaisujen arvioinnin apuna.