Browsing by Subject "kääntämisen opetus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2018)Jälkieditointi on nousussa oleva kääntämisen osa-alue, jossa koneen tuottamaa raakakäännöstä muokataan toimeksiannon laatuvaatimusten mukaiseksi. Ns. kevyessä jälkieditoinnissa tekstistä korjataan vain räikeimmät merkitys- ja kielivirheet, mikä voi olla kääntäjälle vaikeaa omaksua. Tutkielmani tarkoituksena on testata mahdollista kevyen jälkieditoinnin opetusmenetelmää. Menetelmässäni opiskelijat työstävät rinnakkain kahta laatuvaatimuksiltaan erilaista toimeksiantoa: laadultaan keskinkertaista kevyttä jälkieditointia ja korkeampaa laatua edellyttävää täyttä jälkieditointia. Lähtöoletukseni on, että kahden toimeksiannon tekeminen rinnakkain antaisi opiskelijoille suhteellisuudentajua ja auttaisi heitä suoriutumaan paremmin kevyestä jälkieditoinnista (keskittyminen vain olennaisiin korjauksiin, pienempi vaivannäkö kuin täydessä jälkieditoinnissa). Analysoin tutkielmassani Helsingin yliopiston ranskan kääntämisen opiskelijoilla teettämäni kokeellisen jälkieditointitutkimuksen tuloksia. Tutkimusryhmiä on kaksi, joista ryhmä 1 teki samasta tekstistä kevyen ja täyden jälkieditoinnin ja ryhmä 2 pelkän kevyen jälkieditoinnin. Jälkieditointitehtävän tulosten lisäksi keräsin tietoa opiskelijoiden toiminnasta ja ajatuksista tehtävän jälkeen täytettävällä verkkokyselyllä, henkilökohtaisilla haastatteluilla sekä taustatietolomakkeella. Tärkeimpänä teoreettisena viitekehyksenä toimivat eri jälkieditointiohjeet (mm. Rico & Torrejón 2012, TAUS 2010). Analyysin ensimmäisessä osassa, ns. merkitysanalyysissa, tutkin konekäännöksen merkitysongelmien korjaamista koehenkilöiden kevyissä jälkieditoinneissa. Luokittelen merkitysongelmat vakaviin, keskivaikeisiin ja lieviin, ja vertailen onnistuneiden ja ongelmallisten korjausten määrää molemmissa tutkimusryhmissä. Merkitysanalyysin lopuksi mainitsen myös, mitkä tekijät vaikeuttavat merkityksen välittymistä jälkieditoinnissa. Analyysin toisessa osassa, ns. minimaalisuusanalyysissa, tarkastelen koehenkilöiden tekemien jälkieditointikorjausten suhdetta toimeksiantojen laatuvaatimuksiin. Ensiksi tutkin toimeksiannon kannalta turhien korjausten määrää molempien tutkimusryhmien kevyissä jälkieditoinneissa. Mitä vähemmän turhia korjauksia, sitä onnistuneempi kevyt jälkieditointi. Toiseksi tutkin ryhmän 1 täysiä jälkieditointeja nähdäkseni, ovatko koehenkilöt osanneet työstää molempia toimeksiantoja tasapainoisesti. Täysien jälkieditointien korjausten olisi laadultaan poikettava kevyistä jälkieditoinneista; muuten on syytä epäillä, että rinnakkain työskentely ei ole onnistunut tutkimusmenetelmäni odottamalla tavalla. Tutkimukseni osoittaa, että kahden toimeksiannon työstäminen rinnakkain ei juurikaan vaikuttanut koehenkilöiden kevyen jälkieditoinnin tuloksiin, sillä tutkimusryhmien välillä ei ole merkittäviä eroja. Jälkieditointituloksiin vaikuttivat enemmän jälkieditoijien henkilökohtaiset taipumukset sekä annettu jälkieditointiaika: lyhyempi aika vaikutti altistavan huolimattomuusvirheille. Menetelmää olisikin syytä kehittää esimerkiksi parantamalla yleistä ohjeistusta, antamalla käytännön jälkieditointiesimerkkejä sekä huolehtimalla annetun jälkieditointiajan riittävyydestä.
-
(2016)Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa ja analysoida työelämävalmiuksien opetusta suomalaisten yliopistojen kääntäjänkoulutusohjelmissa opettajien näkökulmasta. Tutkimus sijoittuu kääntämisen sosiologian alaisuuteen ja on laadullinen eli kvalitatiivinen tapaustutkimus etnografisella tutkimusotteella. Tutkimuksen teoreettisena pohjana käytetään kasvatus- ja käännöstieteen tutkimuksia ja kirjallisuutta. Tutkimuksen kohteena ovat työelämävalmiuksia kääntäjäopiskelijoille opettavat opettajat, ja tutkimusmateriaali koostuu heille sähköisen e-lomakkeen avulla esitettyihin kysymyksiin saaduista vastauksista. Kyselylomake koostuu monivalinta- sekä avoimista kysymyksistä, jotka pohjautuvat Euroopan Komission European Master’s in Translation (EMT) -projektin yhteydessä laadittuun kompetenssiprofiiliin. EMT-profiilissa eritellään kääntäjältä nykypäivänä vaadittu työelämäosaaminen kuudeksi toisiinsa linkittyväksi kategoriaksi. Vastausten avulla selvitetään, missä opintojen vaiheessa työelämävalmiuksia opetetaan suomalaisessa kääntäjänkoulutuksessa ja vastaako opetus EMT-profiilin osa-alueita. Lisäksi kartoitetaan, kuinka tärkeänä vastaajat pitävät EMT-profiilin mukaisten kompetenssien opettamista. EMT-projektin asettamat kriteerit täyttävälle yliopistolle voidaan myöntää EMT-merkintä, joten yhtenä tutkimuskysymyksenä on, eroavatko vastaajien näkemykset toisistaan, mikäli vastaajan yliopisto on tai ei ole saanut EMT-merkintää. Käännösalan tutkijat esittävät kääntäjän työelämävalmiuksien olevan laaja-alainen kokonaisuus monipuolisia taitoja, ja käsitteen moniulotteisuus tekee sen määrittelystä haastavaa. Työelämävalmiuksia jaotellaan erilaisten kompetenssimallien avulla, ja yleisimmän määritelmän mukaan kääntäjän työelämävalmiudet käsittävät asiantuntemuksen ja ammattitaidon, eli tiedot ja taidot, jotka mahdollistavat kääntäjän ammatissa toimimisen. Kääntäjänkoulutusta ohjaavat yliopistolaki, opetussuunnitelmat sekä alan ja yliopistojen sisäiset uudistukset ja muutokset. Omia mallejaan opetussuunnitelmien ja työelämäopetuksen kehittämiseksi ovat esittäneet muun muassa Bin Liu (2015), Dorothy Kelly (2008) sekä Seija Nykänen ja Päivi Tynjälä (2012). Tutkimuksen perusteella työelämäkäsitteen määrittely ei noudata yksiselitteistä kaavaa myöskään opettajien keskuudessa. Opettajien aiempi tausta kääntäjänä tai muussa ammatissa vaikuttaa heidän tapaansa opettaa työelämävalmiuksia. Sen sijaan yliopiston saama EMT-merkintä ei juurikaan vaikuta opettajan näkemyksiin työelämäopetuksesta. Työelämävalmiuksien opetus ajoittuu yleisimmin maisteriopintojen alku- tai loppuvaiheeseen. Opettajat kokevat opettavansa todella monipuolisesti työelämävalmiuksia kääntäjäopiskelijoille, mutta osa kokee, ettei heillä ole riittävästi osaamista tiettyjen työelämätaitojen opettamiseen. Lisäksi käännösalan järjestöjen sekä yliopiston ulkopuolisten tahojen roolia kääntäjän ammatillisessa kasvuprosessissa korostetaan vastauksissa. Lähes kaikkien EMT-profiilin kompetenssien opettamista pidetään tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Eniten opetetaan kieli-, kulttuuri- ja tiedonhakukompetenssien osa-alueisiin sekä temaattiseen kompetenssiin ja palvelukompetenssin tuotantoulottuvuuteen sisältyviä taitoja. Vähiten opetetaan palvelukompetenssin vuorovaikutusulottuvuuteen sekä teknologisen kompetenssin osa-alueisiin sisältyviä taitoja. Käytännön taidoista vähiten opetetaan siis asiakashankintaa, oman osaamisen markkinointia, kääntäjän tietoteknisten apuvälineiden käyttöä, tiedostonhallintaa ja konekääntämistä.
Now showing items 1-2 of 2