Browsing by Subject "kvalitatiivinen tutkimus"

Tutkimus peilaa suomalais-venäläisen rajavesistökomission työtä toimintaympäristön muutokseen ja pyrkii selvittämään, miten rajavesistökomission työn painopiste on muuttunut läpi vuosien. Tutkimuksessa havainnoidaan myös rajavesistöyhteistyön toimintakulttuuria ja yleistä ilmapiiriä. Tutkielman keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: Miten rajavesistökomission työn painopiste on muuttunut komission toiminta-aikana? Miten ja miksi yhteiskunnalliset tai institutionaaliset muutokset ovat tai eivät ole vaikuttaneet komission työskentelyyn? Mikä vaikutus ilmastonmuutoksella on 2010-luvulla ollut rajavesistökomission työssä ja tulevaisuudessa? Tutkimuksen aineisto koostuu 56:sta rajavesistökomission vuosikokouksen pöytäkirjasta, komission julkaisuista ja erinäisestä arkistoaineistosta. Tutkimuskirjallisuutena hyödynnetään Venäjän ja Suomen ympäristöhistoriaan, rajayhteistyöhön ja hallintoon liittyvää kirjallisuutta sekä tieteellisiä artikkeleita. Tarkasteltava ajanjakso alkaa Suomen ja Venäjän välisen rajavesistösopimuksen solmimisesta vuonna 1964 ja jatkuu vuoteen 2018. Komission pöytäkirjojen pohjalta on muodostettu vuosikuvaajia, joita hyödynnetään työn painopisteen muutoksen analysoimisessa. Lisäksi komission ryhmäkokoja ja työn kokonaisvaltaista kehitystä tarkastellaan kvantitatiivisin kuvaajin. Alue- ja kulttuurintutkimuksen poikkitieteellisyys luo tälle tutkimukselle monipuolisen lähestymistavan. Tutkimuksen metodina on yhdistelmä laadullista tutkimusta ja aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksessa hyödynnetään myös konstruktivismin ja realismin teorioita. Komission historiaa käsittelevässä luvussa 2 hyödynnetään aineistolähtöistä analyysia ja laadullisen tutkimuksen periaatteita. Komission rakennetta ja muutosta tarkastelevaa lukua 3 ohjaa konstruktivismi. Realismia hyödynnetään neljännen luvun ilmastonmuutoskäsittelyssä. Keskeisinä tutkimustuloksina voidaan esittää, että alkuvaiheessa komission työ keskittyi laajemmin vesiensuojelukysymyksiin, yleisten trendien mukaisesti. Suomessa ja Venäjällä vesiensuojelu vauhdittui 1960-luvulla, ja komission työssä vesiensuojelu oli painopisteenä aina 1970-luvun puoliväliin asti. Tästä eteenpäin komission työ on pitkälti painottunut vesivarojen kokonaiskäyttöön liittyviin asioihin, poislukien vuodet 1992–1996, jolloin Suomen ja Venäjän rajavesistöyhteistyössä allekirjoitettiin ja ratifioitiin YK:n Euroopan talouskomission yleissopimus rajavesistöjen suojelusta ja käytöstä. 2010-luvulla noussut ilmastonmuutoskeskustelu on tuonut omat vaikutuksensa komission työhön, ja vuodesta 2007 alkaen komissiossa on käsitelty ilmastonmuutoksen vaikutuksia rajavesistöihin. Rajavesistöyhteistyö on pysynyt verrattain stabiilina huomattavasta toimintaympäristön muutoksesta huolimatta. Keskeisiä tutkimuksessa huomioituja muutoksia ovat Neuvostoliiton hajoamisen aikakausi, Suomen EU-jäsenyys sekä globaalien jännitteiden kasvu ja ilmastonmuutos 2010-luvulla. Rajavesistökomissiosta on pitkän historiansa aikana rakentunut varsin koherentti ja strategisesti toimiva instituutio. Avaimena pitkään ja tulokselliseen yhteistyöhön voidaan pitää hyvää henkilökemiaa, luottamusta ja työssä pitkään vallinnutta teknokraattista ilmapiiriä, joka edesauttoi työn keskittymistä teknisiin kysymyksiin. Tulevaisuuden haasteiksi esitetään Venäjän ja länsimaiden ailahteleva suhde sekä ilmastonmuutos, josta osapuolilla on eriäviä näkemyksiä.