Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "kvantitatiivinen tutkimus"

Sort by: Order: Results:

  • Heino, Reeta Juulia (2010)
    Tutkimukseni kohteena ovat mies- ja naispuoliset tutkijat ja tohtoriopiskelijat, jotka ovat osallistuneet katalyysitutkimukseen keskittyvän tutkimusverkosto IDECAT:in toimintaan. Tutkielmassani pyrin selvittämään, onko naisten ja miesten tutkijanuran välillä eroa ja jos on, niin minkälainen tämä ero on. Pyrin myös saamaan selville, onko naisten tutkijanuralla esteitä ja esiintyykö tiedeyhteisössä sukupuolesta johtuvaa syrjintää. IDECAT (Integrated Design of Catalytic Nanomaterials for a Sustainable Production) on EU-rahoitteinen, kemian tekniikkaan liittyvään katalyysitutkimukseen keskittyvä tutkimusverkosto, johon kuuluu alan tutkimusyksiköitä ja yliopistoja 12 Euroopan maasta. IDECAT:iin kuuluu noin 500-600 henkilöä. Tutkimukseni pohjautuu kahteen kyselytutkimukseen, jotka toteutettiin Internetissä 2009-2010. Ensimmäinen kyselytutkimus oli vastaajien saatavilla loka-marraskuussa 2009 ja siinä selvitettiin IDECAT:in tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden tasa-arvotilannetta yleisesti. Kyselyyn vastasi 83 henkilöä, joista 51% oli naisia ja 49 % miehiä. Kyselyssä käytettiin strukturoitua kyselylomaketta ja tulokset analysoitiin kvantitatiivisesti SPSS tilasto-ohjelmalla. Tilastollisena menetelmänä käytän ristiintaulukointia. Toinen kyselytutkimus (jatkokysely) keskittyy tiedeyhteisössä tapahtuvaan sukupuolesta johtuvaan syrjintään ja se oli vastaajien saatavilla huhti-toukokuussa 2010. Jatkokyselyn kysymykset ovat avokysymyksiä ja ne analysoitiin laadullisesti. Jatkokyselyyn vastasi 24 henkilöä, joista 6 kuvasi yksityiskohtaisesti syrjintäkokemuksiaan tiedeyhteisössä. Teoreettisena viitekehyksenä käytän tutkimuksessani Joan Ackerin sukupuolittuneen organisaation teoriaa ja siihen liittyviä, organisaation toiminnassa ilmeneviä sukupuolittuneita prosesseja. Sukupuolittuneet prosessit ovat ajattelutapoja , käytäntöjä ja asenteita, joilla sukupuolet erotetaan toisistaan ja joilla tuotetaan sukupuolten välisiä valtasuhteita. Naisten ja miesten tutkijanuran välillä on aineistossani joitakin merkittäviä eroja. Sukupuolesta johtuva syrjintä on yleistä vastaajien keskuudessa ja naiset ovat kokeneet sitä useammin kuin miehet. 67% naisvastaajista ja 37% miesvastaajista on kokenut sukupuolesta johtuvaa syrjintää. Naisvastaajat myös kokevat miehiä useammin, että he eivät saa riittävästi tukea ja kannustusta esimiehiltään. Lisäksi naisia on pyydetty mukaan tieteelliseen yhteistyöhön miehiä harvemmin. Useimmat muuttujat eivät kuitenkaan tuo eroa sukupuolten välille. Tutkijanaiset kokevat ylenemismahdollisuutensa lähes yhtä hyviksi kuin miehet, naiset ja miehet työskentelevät yhtä usein määräaikaisissa tehtävissä ja naiset työskentelevät kokopäiväisesti lähes yhtä usein kuin miehet. Naiset pitävät perheen ja työn yhdistämistä helppona. Sukupuolittuneita prosesseja ilmenee erityisesti sukupuolten väliseen työnjakoon ja sosiaalisen tuen ja vallan jakoon tiedeyhteisössä liittyvissä tilanteissa. Sukupuolittuneisuus ei kuitenkaan ole totaalista, monien kyselyn muuttujien kohdalla sukupuolittumista tai eroa sukupuolten välille ei tullut. Monet kyselyn muuttujat osoittavatkin, että naiset ja miehet kokevat, että heitä kohdellaan melko tasa-arvoisesti. Tietyillä osa-alueilla epätasa-arvoisen kohtelun kokemukset ovat kuitenkin yleisiä, mikä tuottaa ristiriitaisen kuvan tiedeyhteisön tasa-arvotilanteesta. Tämä voi viitata siihen, että tutkijanaisten ja miesten asemat ja roolit tiedeyhteisössä eivät ole pysyviä ja staattisia, vaan aktiivisessa muutoksen tilassa. Tutkijanaisten asemaa tiedeyhteisössä voidaan lisäksi parantaa reagoimalla ja puuttumalla sukupuolesta johtuvaan syrjintään, pitämällä tasa-arvoasioita esillä sekä kiinnittämällä huomiota johtamiskäytäntöihin, esimerkiksi palkkaamalla lisää naisjohtajia.
  • Leiskari, Laura (2020)
    Käsittelen tutkielmassani pohjoissaamen spatiaalisia adpositioita ala 'päälle; ylle (vaatteesta)' ja alde 'päällä, päältä; yllä, yltä (vaatteesta)' sekä niiden konsonanttialkuisia variantteja nala ja nalde. Spatiaalisilla adpositioilla kuvataan asioiden tilallisia suhteita toisiinsa; tutkimani adpositiot kuvaavat jonkin asian asettumista toisen yläpuolelle. Tutkimani adpositiot ovat vanhoja omaperäisiä sanoja, jotka voidaan palauttaa aina uralilaiseen kantakieleen asti. Poiketen muista uralilaisista kielistä pohjoissaamessa käytetään sekä vokaali- että konsonanttialkuista varianttia rinnakkain. Tästä syystä tavoitteenani on tutkia, onko varianttien käytöissä eroja. Vertailen keskenään sekä vokaali- ja konsonanttialkuisia variantteja että tulosijaista adpositiota (n)ala ja olo- tai erosijaisuutta ilmaisevaa adpositiota (n)alde. Toiseksi tarkastelen adpositioita yhdessä kahden liikeverbin – mannat 'mennä' ja boahtit 'tulla' – kanssa, ja pyrin vastaamaan, saako adpositio aina määrämuotoisen täydennyksen genetiivi-akkusatiivissa ja mitä mahdollisia poikkeuksia tähän on. Kolmanneksi tutkin, voiko (n)ala ja (n)alde esiintyä myös adverbina liikeverbien yhteydessä. Tutkimuksen aineisto on koostettu SIKORista (Saami International KORpus). SIKORin kohdan ”Newspapers” alle on koostettu korpukset neljästä uutislehdestä, joissa on yhteensä 15,13 miljoonaa sanetta. Korpuksista on haettu tuloksia hyödyntäen useampia SIKORin tarjoamia hakutyyppejä riippuen tutkittavasta näkökulmasta. Hyödynnän tutkielmassani sekä kvantitatiivisen että kvalitatiivisen tutkimuksen menetelmiä. Kvantitatiivisen tutkimuksen määrä on lisääntynyt kielitieteessä viime aikoina, joten koen sen ajankohtaiseksi menetelmäksi. Lisäksi sen avulla on mahdollista käsitellä laajaa aineistoa, joka on tämän tutkielman pohjana. Kvalitatiivinen tutkimus sen sijaan antaa mahdollisuuden syventyä aineistoon tarkemmin, ja hyödynnän sitä tarkastellessani adpositioita yhdessä liikeverbien kanssa. Tutkielmani perusteella adpositioista (n)ala ja (n)alde voidaan sanoa, että kaikki variantit ovat pohjoissaamessa aktiivisessa käytössä, mutta odotuksenmukaisesti vokaalialkuiset variantit ovat yleisempiä. Aineistona pohjalta voidaan myös sanoa, että sekä tulo- että olo- tai erosijaiset adpositiot ovat lähes yhtä aktiivisessa käytössä. Tutkimani adpositiot ovat myös monipuolisessa käytössä, sillä aineistosta on löydettävissä esimerkkejä sekä kirjaimellisesta asian asettumisesta toisen yläpuolelle että kiteytyneempiä esimerkkejä, jotka eivät kuvaa kirjaimellisesti jonkin yläpuolelle asettumista. Lisäksi tutkielmassa selviää, että suurimmaksi osaksi adposition täydennys on määrämuotoinen, mutta tähän on olemassa myös poikkeuksia. Tutkielman perusteella selviää myös, että joissain tapauksissa tulosijainen (n)ala voi esiintyä adverbina, ja näissä tapauksissa se toimii lauseessa verbin adverbiaalina.
  • Haakana, Viljami (2020)
    Tämä työ tarkastelee suomen kielen rajageminaation eli loppukahdennuksen aiheuttavien sanojen käyttäytymistä vokaalialkuisten sanojen edellä. Tietyt sananmuodot, kuten herne ja tule, aiheuttavat seuraavan sanan alkukonsonantin pidentymisen: hernekeitto lausutaan ”hernekkeitto” ja tule tänne lausutaan ”tulet tänne”. Vokaalialkuisen sanan edellä (esim. ei aloiteta alusta) tilanne on monimutkaisempi. Työssä kuuntelin ensiksi osia Murteenseuruukorpuksen äänitteistä ja luokittelin mainitun kaltaiset vokaalinetiset tapaukset, joissa konsonanttialkuisen sanan edellä odottaisi konsonantin kahdentumista, neljään eri luokkaan sen mukaan, onko tilanteessa äännetty pitkä glottaalisegmentti, lyhyt glottaaliklusiili, lyhyt narina vai täyskato. Lopputulos oli, että Murteenseuruukorpuksen paikkakunnilta kotoisin olevat 1980-luvulla syntyneet puhujat, Pälkänettä lukuun ottamatta, äänsivät nuo tilanteet nykyäänkin suunnilleen samoin kuin paikkakunnilla äännettiin vanhastaan Lauri Kettusen murrekartan mukaan. Länsi- ja kaakkoismurteissa esiintyi lähes yksinomaan täyttä katoa, savolaismurteissa esiintyi enemmän vaihtelua. Savolaismurteissa oli tilastollisesti merkitsevää se, että glottaaliklusiili jäi todennäköisemmin pois ennen että-sanaa kuin muualla. Analysoin työssä myös itse äänitettyä lukupuhuntaa akustisesti. Sotkamolainen ja pääkaupunkiseutulainen informantti lukivat ääneen tekstin, josta otettujen esimerkkien spektrogrammeja nähdään työssä. Molempien informanttien luennassa oli tyypillistä, että vokaalialkuisen ja vokaaliloppuisen sanan väliin jäi jonkin mittainen perustaajuudeton osuus, joko glottaaliklusiili tai narinaa. Perustaajuudettoman osuuden kesto rajageminaatiollisissa tapauksissa oli kummallakin informantilla sama (ei tilastollisesti merkitsevää eroa), mutta sotkamolaisella perustaajuudettomat osuudet rajageminaatiottomissa tapauksissa olivat keskimäärin lyhyempiä kuin pääkaupunkiseutulaisella puhujalla.
  • Porkka, Jarno (2019)
    Tutkielmassa käsitellään suomea äidinkielenään puhuville miehille ja naisille vuosina 1917–2016 annettujen ensimmäisten etunimien, ensinimien, foneettista ulkoasua ja siinä tapahtunutta vaihtelua. Tavoitteena on selvittää taustalla vallitsevaa foneettista sosiaalista makua, eli minkälaisia äänteitä nimenantajat ovat suosineet kunakin vuonna. Tätä tutkitaan nimissä tapahtuneen vaihtelun ja siinä esiintyvien trendien kautta. Osaltaan tutkielmassa pyritään myös analysoimaan trendien taustalla vaikuttavia tekijöitä. Aineistona toimii Kotimaisten kielten keskuksesta saatu lista kaikista suomalaisista ensinimistä ja niiden antovuosista. Aineistossa on noin 6,4 miljoonaa nimeä, ja täten datan käsittely tehdään täysin koneellisesti. Tältä pohjalta data esitetään erilaisina suhteellisen yksinkertaisina kaavioina. Analyysityökaluna käytetään äännesymboliikkaa ja etenkin frekvenssikoodia, sonoranttihierarkiaa ja suomen äänteiden väriä. Näitä ja eufonian käsitettä avataan eri näkökulmista teorialuvussa. Osaltaan analyysi nojaa myös historialliseen yhteiskunnalliseen kontekstiin. Tutkimuksen taustana käsitellään nimien luonnetta, nimen vaikutusta kantajaansa, nimen valintaa, nimipaikkojen eroja, nimien sukupuolieroja sekä suomen kielen fonetiikkaa ja etenkin fonotaksia. Tutkielmassa ilmenee vahvoja äänteiden vaihtelua koskevia trendejä. Sekä miesten että naisten nimissä on esiintynyt samansuuntaista vaihtelua ensin kohti maskuliinista 1940-luvulla sodan jälkeen ja sitten etenkin 1980-luvulta kohti feminiinistä. Nimien feminiinistymisen trendi on havaittu myös Yhdysvalloissa, ja tämä tulos herättääkin kysymyksiä laajemmasta nimen ja kulttuurin muutoksesta. Myös moni sukupuolitetuksi mielletty nimien äännepiirre saa tutkielmassa tukea. Naisten nimet tosiaankin loppuvat poikkeuksellisen usein ⟨a⟩:han ja miesten nimet sisältävät paljon klusiileja ja ⟨r⟩:iä. Naisten nimissä esiintyy paljon pehmeitä äänteitä kuten ⟨n⟩, ⟨l⟩ ja ⟨m⟩. Vokaalien suhteen miesten nimissä esiintyy enemmän takaisia ja laveita, naisten nimissä etisiä ja suppeita vokaaleja. Tätä sääntöä tosin rikkoo naisten nimissä erittäin yleinen ⟨a⟩. Toisaalta miehiseksi mielletty loppu-⟨o⟩ ei enää näytä olevan voimissaan, ja mielenkiintoisena trendinä 2010-luvulla annetuista suomalaisista miestennimistä jo kolmannes loppuu konsonanttiin. Tutkielma tarjoaa uuden tavan selvittää nimien vaihtelua ja nimitrendejä. Sen sijaan, että keskityttäisiin kokonaisiin nimiin, jolloin voi tutkia pelkästään yleisimpiä yksittäistapauksia, keskitytäänkin nimien rakennepalikoihin, grafeemeihin, sekä niitä vastaaviin foneemeihin. Näin pystytään tutkimaan koko nimistöä hyvinkin monipuolisesti. Tämä tutkielma on vasta pintaraapaisu, mutta vastaavalla menetelmällä on monenlaista potentiaalia.
  • Heikkinen, Kalle (2016)
    Tutkimuksen tavoitteet: Tutkin Pro Gradu työssäni länsimaisten yritysten ja tuotemerkkien brändikäännöksiä kiinan kielelle. Lähestyn tutkimustani seuraavilla keskeisillä tutkimuskysymyksillä: 1. Miten määritellään menestyksekäs brändikäännös kiinan kielelle? 2. Mitä käytäntöjä länsimaiset yritykset käyttävät nykyisissä brändikäännöksissään? 3. Miten edellemainittuja käytäntöjä voitaisiin edelleen parantaa? Aineisto ja metodologia: Menestyksekkään brändikäännöksen määrittely perustuu tässä tutkimuksessa lähinnä sekundaarikir- jallisuuteen aiheesta. Primääriaineistona tutkimuksessa käytetään brändikäännösten otantaa, joiden ominaisuuksia verrataan kirjallisuuskatsauksessa muodostettuun teoriaan menestyksekkäästä brändikäännöksestä. Tutkimuksen päämetodina käytetään kvantitatiivista sisällönanalyysiä. Johtopäätökset: Sisällönanalyysini tulokset viittaisivat siihen, että yritykset ovat onnistuneet brändikäännöksissä niiden pituuden, morfologisten ominaisuuksien sekä konnotaation suhteen. Parantamisen varaa saattaisi olla kuitenkin esimerkiksi käännösstrategian valitsemisessa ja brändättävän kohteen ominaisuuksien esilletuonnissa.