Browsing by Subject "kyselytutkimus"

Sosiolingvistisessa pro-gradu -tutkielmassani tarkastellaan englannin kielen perinteisiä sukupuolittuneiksi koettuja kielenpiirteitä, niihin yhdistettyjä sukupuolistereotypioita ja niiden esiintymistä viimevuosien Hollywood -menestyselokuvissa. Tutkielmani selvittää, tunnistetaanko nämä perinteiset, vuosikymmeniä vallinneet uskomukset sukupuolittuneista kielenpiirteistä edelleen ja tutkii sitä, mihin sukupuoleen nämä kielen piirteet yhdistetään. Lisäksi tutkielma tarkastelee näiden kielellisten sukupuolistereotypioiden leviämistä Suomeen ja tämän leviämisen mahdollista yhteyttä Hollywood -menestyselokuvassa esiintyvään dialogiin. Tutkielman tulokset pohjautuvat verkossa toteutettuun kyselytutkimukseen. Tutkielmani teoriatausta perustuu ensisijaisesti kielitieteilijä Robin Lakoffin teoksessaan Language and a Woman’s Place (1975) esittämiin väittämiin spesifeistä kielipiirteistä, jotka voidaan katsoa perinteisiksi englannin kielen kielellisiksi sukupuolistereotypioiksi. Tutkielma pyrkii valottamaan massakulttuurissa käytetyn englannin kielen vaikutusta sukupuolittuneiden kielistereotypioiden muodostumiseen ja vahvistumiseen. Analyysin kohteeksi ovat valikoituneet Hollywood-menestyselokuvat elokuva-alalla vallitsevan sukupuoliepätasa-arvon sekä Hollywoodin mittavan vaikutusvallan vuoksi. Lisäksi Hollywood-elokuvien dialogia ei ole aiemmissa tutkimuksissa tarkasteltu näiden stereotyyppisten perinteisten kielipiirteiden näkökulmasta. Kyselytutkimuksessa pyydettiin osallistujia arvioimaan kymmentä vuorosanasitaattia, jotka oli valikoitu vuosina 2017–2018 tuotetuista Hollywood –menestyselokuvista ja jotka sisälsivät Lakoffin nimeämiä, sukupuolittuneiksi koettuja kielenpiirteitä. Kyselyn avulla tutkittiin, mitkä kielelliset piirteet vaikuttavat mielipiteen muodostumiseen puhujan sukupuolesta, kun vuorosanasitaattien puhujaa eikä kontekstia tiedetä. Osallistujien tuli valita mihin sukupuoleen he yhdistävät kunkin vuorosanasitaatin kolmesta vaihtoehdosta: nainen, mies ja en osaa sanoa. Lisäksi osallistujilla oli mahdollisuus vastata vapaaehtoiseen avoimeen kysymykseen, jossa pyydettiin kommentoimaan annettua vastausta. Kyselyyn oli mahdollista osallistua, mikäli henkilö puhui äidinkielenään joko Amerikan englantia tai suomea. Kyselyyn osallistui 100 henkilöä ja sen tulosten analyysi toteutettiin vertaamalla saatuja vastauksia vastaajien iän, sukupuoli-identiteetin ja äidinkielen perusteella. Tutkielman päälöydöksiä olivat se, että perinteisesti sukupuolittuneiksi koetut kielen piirteet tunnistettiin pääosin hyvin, sekä se, että osallistujien vastaukset eivät muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta eronneet merkittävästi toisistaan. Ensin mainittu löydös osoittaa, että osallistujat tunnistavat kielen piirteet ja yhdistävät ne siihen sukupuoleen, johon stereotypiat on perinteisesti liitetty. Jälkimmäinen löydös puolestaan merkitsee sitä, että englannin kielen sukupuolistereotypioiden tunnistaminen ei katso ikää, sukupuoli-identiteettia eikä äidinkieltä. Lisäksi kyselyn laadullisesta aineistosta nousi esille kiinnostava sivulöydös: vuorosanasitaattien semanttinen sisältö sekä kyselytutkimukseen vastanneiden sitaateille luomat kuvitteelliset kontekstit vaikuttivat suuresti siihen, mihin sukupuoleen vuorosanasitaatit yhdistettiin. Löydös on merkityksellinen, sillä se viittaa siihen, että kielelliset sukupuolistereotypiat pohjautuvat mahdollisesti enemmän kielen semanttisiin ja pragmaattisiin ominaisuuksiin kuin näihin vuosikymmeniä tutkittuihin, perinteisesti sukupuolittuneina pidettyihin kielen piirteisiin.

Tutkin pro gradussani, millainen suhde helsinkiläisillä yhdeksäsluokkalaisilla on kaunokirjallisuuteen. Selvitän, kuinka mieluisaksi ja tarpeelliseksi nuoret kokevat lukemisen, mitkä syyt mahdollisesti vaikuttavat tähän kokemukseen ja miten tuo kokemus puolestaan suhteutuu heidän sitoutuneisuuteensa kaunokirjallisuuden lukijoina. Tutkimusaineisto koostuu kyselytutkimuksella 2013–2014 ja 2016 kerätyistä näytteistä, joissa 226 helsinkiläistä yhdeksäsluokkalaista kertoo suhteestaan kaunokirjallisuuteen. Tutkimusote on sekä määrällinen että laadullinen: määrällinen analyysi on tehty SPSS-ohjelmiston avulla, ja laadullisessa analyysissa tuodaan kuuluville runsaiden esimerkkien muodossa nuorten oma ääni. Koska aineisto koostuu otoksen sijaan näytteistä, työn tuloksia ei voi suoraviivaisesti yleistää koskemaan kaikkia Helsingin yhdeksäsluokkalaisia, vaan ne pitää pikemminkin tulkita suuntaa antavina. Tutkimuksessani jaan nuoret lukemisen määrän, omaehtoisen lukemisen määrän ja lukemisen arvostamisen pohjalta viiteen erilaiseen, tilastollisesti merkitsevästi toisistaan eroavaan ryhmään. Nämä ryhmät ovat kaunokirjallisuuden lukemiseen sitoutuneet (22 % nuorista), melko sitoutuneet (29 %), lukemista arvostavat mutta hyvin heikosti sitoutuneet (22 %), omaehtoiset mutta hyvin heikosti sitoutuneet (11 %) ja sitoutumattomat (16 %). Tutkimuksen mukaan vaikuttaisi siltä, että sitoutuneisuus kaunokirjallisuuden lukemiseen on yhteydessä sekä lukunautintoon että lukemisen koettuun hyödyllisyyteen. Esimerkiksi lukemiseen sitoutuneista nuorista valtaosa (98 %) viittaa oma-aloitteisesti avointen kysymysten vastauksissa nautintoon, rentoutumiseen, eskapismiin ja/tai lukemiseen hyvänä ajanviettotapana, kun sitoutumattomista näihin viittaa noin joka kymmenes (11 %). Kaikista tutkimukseeni osallistuneista nuorista kolmasosa (33 %) saa lukemisesta nautintoa aina tai lähes aina, lähes kaksi viidesosaa (37 %) usein tai välillä ja joka neljäs (25 %) harvoin, jos koskaan. Pojista 15 % ja tytöistä 2 % kertoo, ettei ole koskaan nauttinut lukemisesta. Aineistossa nimetään 831 kertaa jokin kaunokirjallisuuden lukemiseen liittyvä hyöty. Mitä sitoutuneempi nuori on kaunokirjallisuuden lukemiseen, sitä useampia eri hyötyjä hän mainitsee avointen kysymysten vastauksissa: oletettavasti sitoutumattomien keskuudessa vallitsee jäsentymättömämpi kuva kaunokirjallisuuden hyödyistä kuin lukemiseen sitoutuneiden tai melko sitoutuneiden keskuudessa. Lukemiseen sitoutumattomat nuoret eivät myöskään pääosin tunnusta tai tunnista itse lukemisprosessista pitkän ajan kuluessa kumuloituvia hyötyjä. Kaikkien vastaajien useimmin mainitsemat kaunokirjallisuuden lukemisen hyödyt koskevat lukemisen sivistävää vaikutusta, kykyä kasvattaa ymmärrystä ja/tai muuttaa maailmankuvaa sekä kykyä kehittää mielikuvitusta. Harvoin mainittuja hyötyjä ovat esimerkiksi empatiakyvyn (4 % mainitsee), kriittisyyden (1 %) ja keskittymiskyvyn (2 %) kehittyminen.

Tutkielma käsittelee tapaustutkimuksen näkökulmasta arkeologisen tiedon rakentamista museo-opastuksilla kasvatustieteellisiin teorioihin ja yleisöarkeologian tutkimushistoriaan nojaten. Työn tavoitteena on selvittää, miten Espoon kaupunginmuseon KAMU:n oppaat ja toisaalta museon toiminnallisille esihistoriaopastuksille osallistuvat espoolaiset viidesluokkalaiset käsittävät arkeologian ja arkeologisen tiedon luonteen ja mikä on heidän käsityksensä siitä, kuinka arkeologiaan liittyviä aiheita tulisi opettaa ja oppia opastuskontekstin kautta pohdittuna. Työn toisena tavoitteena on pohtia, voisiko kouluopetusta ja etenkin museo-opastuksia vielä parantaa ja ehkä laajentaa silloin kun niiden kohteena on arkeologia ja arkeologinen tieto. Tutkimuksen aineisto käsittää museon neljälle vakituiselle oppaalle tehdyt puolistrukturoidut haastattelut ja esihistoriaopastukselle osallistuneilta viidesluokkalaisilta kerätyt kyselylomakkeet, joita oli yhteensä 104 kappaletta. Aineistoa analysoidaan pääosin kvalitatiivisella tutkimusotteella, kyselyaineistoa analysoidaan myös kvantitatiivisesti. Aineistoa analysoidaan vasten tutkimuksen kasvatustieteellistä teoriataustaa, jonka mukaan tiedon luonteen käsitys ja samalla käsitykset ihmisen oppimisen kannalta on museopedagogiikassa muuttunut. Muutoksen mukaan tieto ja sen rakentuminen on ihmisistä riippuvaista eikä oppijaa kohdella passiivisena tiedon vastaanottajana vaan aktiivisena toimijana, joka rakentaa itselleen merkityksellistä tietoa. Ajattelutavan muutosta heijastetaan tutkimusaineistoon ja pyritään näin pohtimaan, näkyykö ajattelun muutos myös toiminnassa, tässä tapauksessa museo-opastuksilla ja sitä, miten se vaikuttaa arkeologisen tiedon rakentamiseen ja rakentumiseen. Tulosten valossa museo-opastukset ovat oleellisessa osassa konstruktiivisen museon ideaalin tavoittelussa ja siinä, mitä arkeologiasta ja arkeologisesta tiedosta nostetaan tässä kontekstissa esiin. Kouluopetuksessa esihistorian ja arkeologian rooli on häviävän pieni. Yleisöarkeologista taustaa vasten nähtynä opastukset voi nähdä edistysaskeleina, sillä ne auttavat ymmärtämään arkeologisen tiedon moninaisuutta ja muutosalttiutta. Tutkimus osoittaa myös sen, että näyttelyitä ja opastuksia on jatkuvasti kehitettävä muuttuvan tutkimustiedon mukaan yleisöjen antamaa palautetta unohtamatta.

Pro gradu -tutkielmassani selvitän kuinka paljon katsojat arvostavat av-kääntämisen luultavasti tunnetuinta muotoa, eli tekstittämistä, ammattina. Käännösalalla vallitsevan käsityksen mukaan kääntäjän ammatti on huonosti arvostettu, ja erityisesti av-kääntäjät kokevat itse ammattinsa alhaisesti arvostetuksi. Tutkielman tarkoituksena on tuoda katsojien perspektiivi mukaan tutkimukseen, jotta aiheesta saadaan aikaisempaa kokonaisvaltaisempi kuva. Työ esittelee av-kääntämisen ja tekstittämisen erityispiirteitä, ja käy lyhyesti läpi av-kääntämisen alalla vallitsevaa työntekijöiden ahdinkoa. Tutkielman viitekehyksenä on Tanskassa ja Suomessa tehdyt tutkimukset kääntäjien omasta näkemyksestä ammattinsa arvostuksesta. Tutkielma nojaa Helle Vrønning Damin ja Karen Korning Zethsenin sekä Minna Ruokosen ammatin arvostusta tarkasteleviin tutkimuksiin, jotka käsittelivät aihetta palkan, näkyvyyden, erityisosaamisen ja vaikutusvallan näkökulmista. Näiden tutkimusten innoittamana hyödynsin tämän tutkielman kyselyssä tekijöistä kahta, näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa. Tutkimusmetodina on käytetty kyselytutkimusta. Kysely sisälsi sekä monivalinkysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Monivalintakysymysten vastaukset muutin numeerisiksi arvoiksi, jotta niiden vertailu aikaisempaan tutkimukseen olisi mahdollista, ja avointen kysymysten vastaukset analysoin temaattisesti. Analyysissa hyödynsin sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista metodia, joten tutkielma voidaan luokitella monimenetelmätutkimukseksi. Kyselylomake julkaistiin Facebookin Käännöskukkasia-foorumilla, minkä lisäksi sitä levitettiin sähköpostitse. Kysely oli avoinna kaksi viikkoa ja keräsi yhteensä 140 vastausta. Tulokset osoittavat, että katsojat arvostavat tekstittämistä ammattina ja pitävät sitä tärkeänä työnä. Tekstittäjän yhteiskunnallinen näkyvyys on kuitenkin huono, ja heillä mielletään olevan vain vähän yhteiskunnallista, poliittista, taloudellista tai muuta vaikutusvaltaa. Arvostusta siis on, mutta se ei välity ammattilaisille asti. Tekstittäjän näkyvyys on usein negatiivista, vaikka moni arvostaa hyvin tehtyä tekstitystä ja mieltää tekstittäjillä olevan jonkin verran vaikutusvaltaa esimerkiksi oikeaoppisen suomen kielen vaalimisessa. Tutkielma pureutuu myös siihen, miten katsojat käyttävät tekstityksiä ja suhtautuvat niihin, miten tekstitysten laatu vaikuttaa heidän mielipiteeseensä ohjelman/elokuvan tarjoajasta, ja millainen on hyvä ja huono tekstitys katsojan mielestä.

Tarkastelen tutkielmassani komparatiivisiksi kvanttorilausekkeiksi määrittelemiäni ilmaustyyppejä puolet enemmän, x kertaa enemmän ja x prosenttia enemmän. Tutkimuskysymykseni koskevat komparatiivisten kvanttorilausekkeiden merkityksiä sekä niiden käyttöön liittyviä asenteita ja kokemuksia. Miten kielenkäyttäjät tulkitsevat komparatiiviset kvanttorilausekkeet? Entä miten he suhtautuvat kyseisten ilmaus-tyyppien käyttöön ja millaisia kokemuksia heillä on niistä? Tutkielman teoriataustana on kansanlingvistiikka, joka tutkii tavallisten kielenkäyttäjien kieltä koskevia käsityksiä, asenteita ja havaintoja. Tutkielmassa pohdin ilmaustyyppien osalta myös monimerkityksisyyttä, jota on kuvattu erityisesti kognitiivisen kieliopin parissa. Tutkimusaineisto koostuu kyselylomakkeella saaduista vastauksista, jotka ovat peräisin 160:lta vastaajalta. Julkaisin kyselyn Helsingin yliopiston E-lomakepalvelussa, ja se oli avoimesti saatavilla noin neljän viikon ajan. Kyseessä oli tiivis ja standardoitu kysely, jossa oli ilmaustyyppeihin liittyvien strukturoitujen kysymysten lisäksi avoimia kysymyksiä. Kyselyssä tiedustelin myös vastaajien sukupuolta, ikää, ylintä suoritettua tutkintoa sekä ammattia, jotta voisin selvittää kyseisten taustamuuttujien yhteyttä käsityksiin. Analyysissäni yhdistyvät sekä määrälliset että laadulliset menetelmät. Tutkimukseni osoittaa, että kielenkäyttäjät käsittävät ilmaustyypit melko yhdenmukaisesti: puolet enemmän merkitsee luvun puolitoistakertaistumista, kaksi kertaa enemmän kaksinkertaistumista ja 200 % enemmän kolminkertaistumista. Akateemisesti koulutetut vastaajat ymmärtävät ilmaukset muiden tutkintojen suorittaneita todennäköisemmin oikeiksi määritellyissä merkityksissä. Vastanneita ärsyttää ja hämmentää ilmausten virheellinen ja tulkinnanvarainen käyttö erityisesti täsmällisyyttä vaativissa käyttöyhteyksissä. Lähes kaikki vastaajat ovat havainneet ilmausten monitulkintaista tai virheellisenä pitämäänsä käyttöä. Tavallisimmat yhteydet, joissa havaintoja on tehty, ovat uutiset, kasvokkaiset keskustelut ja mainonta. Vaikka kielenkäyttäjät tulkitsevat komparatiiviset kvanttorilausekkeet varsin yhteneväisesti, pitävät he niitä epätäsmällisinä ilmauksina, joiden käyttö herättää toisinaan paljonkin kielteisiä tuntemuksia. Voi myös olla, että kielenkäyttäjien havaitsema ongelmallinen käyttö kuvastaa sitä, etteivät heidän käsityksensä ilmausten perimmäisistä merkityksistä vastaa niitä merkityksiä, joissa ilmauksia todellisuudessa käytetään.

A1-kielen opetus varhennettiin keväästä 2020 lähtien alkavaksi viimeistään peruskoulun 1. vuosiluokan kevätlukukaudella. Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää rehtorien mielipiteitä varhennettuun kieltenopetukseen liittyvistä haasteista ja onnistumisista. Tutkimuksen avulla kartoitetaan niin rehtorien näkemyksiä kuin mielipiteitä, joita opettajat, oppilaat ja oppilaiden vanhemmat ovat esittäneet rehtoreille. Tutkimuksessa tarkastellaan myös vuonna 2020 toteutunutta kielitarjontaa ja verrataan sen vastaavuutta oppilaiden ja vanhempien esittämiin toiveisiin kielitarjonnasta. Tutkimus toteutettiin kyselylomakkeella, joka osoitettiin maakuntakeskuksissa sijaitsevien koulujen rehtoreille. Tutkimusaineisto koostuu 47 kyselyvastauksesta, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Varhennettu kieltenopetus on otettu vastaan lähes kaikissa kouluissa positiivisesti. Erityisesti oppilaat suhtautuvat kieltenoppimiseen innokkaasti, minkä koetaan lisäävän merkittävästi opettajien motivaatiota. Oppimateriaalien ja lisäkoulutuksen koetaan olevan riittävää, jotta opetusta voidaan toteuttaa ongelmitta. Keskeisimmät haasteet varhennetun kieltenopetuksen toteuttamisessa liittyvätkin juuri materiaalin tai riittävän koulutuksen puutteeseen. Kielivalikoima on osoittautunut varhennetun kieltenopetuksen alkutaipaleella suppeaksi. Englantia opiskellaan kaikissa kouluissa ja vain harvat koulut tarjoavat muita A1-kieliä englannin lisäksi. Kielivalikoiman laajentamiseen liittyviä toiveita esiintyy, mutta erityisesti vähäiset oppilasmäärät ovat olleet esteenä kieliryhmien toteutumiselle.

Tutkimukseni kohteena ovat mies- ja naispuoliset tutkijat ja tohtoriopiskelijat, jotka ovat osallistuneet katalyysitutkimukseen keskittyvän tutkimusverkosto IDECAT:in toimintaan. Tutkielmassani pyrin selvittämään, onko naisten ja miesten tutkijanuran välillä eroa ja jos on, niin minkälainen tämä ero on. Pyrin myös saamaan selville, onko naisten tutkijanuralla esteitä ja esiintyykö tiedeyhteisössä sukupuolesta johtuvaa syrjintää. IDECAT (Integrated Design of Catalytic Nanomaterials for a Sustainable Production) on EU-rahoitteinen, kemian tekniikkaan liittyvään katalyysitutkimukseen keskittyvä tutkimusverkosto, johon kuuluu alan tutkimusyksiköitä ja yliopistoja 12 Euroopan maasta. IDECAT:iin kuuluu noin 500-600 henkilöä. Tutkimukseni pohjautuu kahteen kyselytutkimukseen, jotka toteutettiin Internetissä 2009-2010. Ensimmäinen kyselytutkimus oli vastaajien saatavilla loka-marraskuussa 2009 ja siinä selvitettiin IDECAT:in tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden tasa-arvotilannetta yleisesti. Kyselyyn vastasi 83 henkilöä, joista 51% oli naisia ja 49 % miehiä. Kyselyssä käytettiin strukturoitua kyselylomaketta ja tulokset analysoitiin kvantitatiivisesti SPSS tilasto-ohjelmalla. Tilastollisena menetelmänä käytän ristiintaulukointia. Toinen kyselytutkimus (jatkokysely) keskittyy tiedeyhteisössä tapahtuvaan sukupuolesta johtuvaan syrjintään ja se oli vastaajien saatavilla huhti-toukokuussa 2010. Jatkokyselyn kysymykset ovat avokysymyksiä ja ne analysoitiin laadullisesti. Jatkokyselyyn vastasi 24 henkilöä, joista 6 kuvasi yksityiskohtaisesti syrjintäkokemuksiaan tiedeyhteisössä. Teoreettisena viitekehyksenä käytän tutkimuksessani Joan Ackerin sukupuolittuneen organisaation teoriaa ja siihen liittyviä, organisaation toiminnassa ilmeneviä sukupuolittuneita prosesseja. Sukupuolittuneet prosessit ovat ajattelutapoja , käytäntöjä ja asenteita, joilla sukupuolet erotetaan toisistaan ja joilla tuotetaan sukupuolten välisiä valtasuhteita. Naisten ja miesten tutkijanuran välillä on aineistossani joitakin merkittäviä eroja. Sukupuolesta johtuva syrjintä on yleistä vastaajien keskuudessa ja naiset ovat kokeneet sitä useammin kuin miehet. 67% naisvastaajista ja 37% miesvastaajista on kokenut sukupuolesta johtuvaa syrjintää. Naisvastaajat myös kokevat miehiä useammin, että he eivät saa riittävästi tukea ja kannustusta esimiehiltään. Lisäksi naisia on pyydetty mukaan tieteelliseen yhteistyöhön miehiä harvemmin. Useimmat muuttujat eivät kuitenkaan tuo eroa sukupuolten välille. Tutkijanaiset kokevat ylenemismahdollisuutensa lähes yhtä hyviksi kuin miehet, naiset ja miehet työskentelevät yhtä usein määräaikaisissa tehtävissä ja naiset työskentelevät kokopäiväisesti lähes yhtä usein kuin miehet. Naiset pitävät perheen ja työn yhdistämistä helppona. Sukupuolittuneita prosesseja ilmenee erityisesti sukupuolten väliseen työnjakoon ja sosiaalisen tuen ja vallan jakoon tiedeyhteisössä liittyvissä tilanteissa. Sukupuolittuneisuus ei kuitenkaan ole totaalista, monien kyselyn muuttujien kohdalla sukupuolittumista tai eroa sukupuolten välille ei tullut. Monet kyselyn muuttujat osoittavatkin, että naiset ja miehet kokevat, että heitä kohdellaan melko tasa-arvoisesti. Tietyillä osa-alueilla epätasa-arvoisen kohtelun kokemukset ovat kuitenkin yleisiä, mikä tuottaa ristiriitaisen kuvan tiedeyhteisön tasa-arvotilanteesta. Tämä voi viitata siihen, että tutkijanaisten ja miesten asemat ja roolit tiedeyhteisössä eivät ole pysyviä ja staattisia, vaan aktiivisessa muutoksen tilassa. Tutkijanaisten asemaa tiedeyhteisössä voidaan lisäksi parantaa reagoimalla ja puuttumalla sukupuolesta johtuvaan syrjintään, pitämällä tasa-arvoasioita esillä sekä kiinnittämällä huomiota johtamiskäytäntöihin, esimerkiksi palkkaamalla lisää naisjohtajia.

Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa täysi-ikäisten Suomen juutalaisten rukoilemiseen liittyviä käsityksiä. Tutkielmassa selvitetään rukoilemisen saamia eri muotoja, uskonnollisia näkemyksiä sekä uskonnonharjoittamiseen liittyvien toimien esiintymistiheyksiä täysi-ikäisten Suomen juutalaisten keskuudessa. Tutkimusaineisto on kerätty kaksikielisellä verkkokyselyllä, ja tutkimusaineistoon sisältyy sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia aineistoja. Suljettujen kysymysten analysoinnissa on käytetty pääsääntöisesti kvantitatiivisen tutkimuksen menetelmiä. Avoimiin kysymyksiin saatujen vastausten järjestämisen apuvälineenä on käytetty sisällönanalyysiä. Avoimiin kysymyksiin saatuja vastauksia on analysoitu sisällön erittelyn lisäksi myös kvantitatiivisia menetelmiä käyttäen. Tarkastelun kohteena olevasta ryhmästä saadun näytteen (n=94) osalta vastaajien selvän enemmistön kohdalla rukoileminen heijastelee pääpiirteittäin rabbiinisen juutalaisuuden mukaista kuvausta rukoilemisesta. Vastauksissa ilmenee ensisijaisten rukoilemista käsittelevien kirjallisten lähteiden käsitteitä, metaforia ja näkemyksiä. Henkilökohtaisessa uskonnonharjoittamisessaan vastaajat ovat selvästi keskimääräistä suomalaista otosjoukkoa aktiivisempia. Taustatekijöiden osalta näytteen sisäisissä riippuvuussuhteissa sukupuoli ja ikä ovat juutalaisuuden suuntauksille perustuvaa ryhmäjakoa heikompia selitysmittareita rukoiluun liittyvissä näkemyksissä. Vastaajaryhmittäin tarkasteltuna pienen vastaajajoukon näkemykset poikkeavat merkittävästi sekä rukoilemiseen että uskonnollisuuteen liittyvissä kysymyksissä vastaajien enemmistön näkemyksistä lukuun ottamatta juutalaiseen perinteeseen ja juutalaiseen identiteettiin liittyviä aihepiirejä. Tässä tutkielmassa saadut tulokset voivat antaa aihetta jatkotutkimuksille, joissa selvitettäisiin, kuinka yleisiä kerätyistä vastauksista havaitut piirteet ovat Suomen juutalaisten keskuudessa. Arkaluonteisia tietoja sisältäviä kyselyitä voinee jatkossa toteuttaa vuoden 2020 aikana avattavan Helsingin yliopiston REDCap-verkkokyselyalustan avulla tässä tutkielmassa käytetyn kolmannen osapuolen kyselyalustan ja henkilötietojen käsittelijän sijaan.

Tutkielmani käsittelee kielenoppimispelien käyttöä oppilasnäkökulmasta suomalaisissa lukioissa osana vieraiden kielten opetusta. Tutkimuksessa selvitetään lukioikäisten saksanlukijoiden subjektiivisia teorioita peleihin ja pelaamiseen kielten oppitunneilla kolmesta eri näkökulmasta. Nämä näkökulmat ovat: minkälaisia tavoitteita ja minkälaisiin tarkoituksiin kieltenoppimispelejä ja pelaamista voidaan käyttää ja hyödyntää, minkälaisia pelejä tulisi käyttää opetuksessa ja millaisia ominaisuuksia peleillä tulisi olla sekä mitkä tekijät vaikuttavat pelitilanteessa pelin kulkuun ja sen onnistumiseen lukiolaisten mielestä. Tutkielman ensimmäisessä osassa esittelen kielenoppimispeleihin liittyvää teoriaa. Määrittelen pelin käsitteenä, esittelen mahdollisia oppimistavoitteita pelien käytölle ja selostan aikaisemman tutkimuksen tekemiä havaintoja onnistuneeseen pelaamiseen kielten opetuksen apuvälineenä. Teoriassa esittelen myös kielenoppimispelien mahdollisia hyötyjä muistin ja oppimisen näkökulmasta. Tarkastelen kielenoppimispelejä lisäksi osana vuoden 2015 lukion opetussuunnitelman perusteita. Tutkielma on laadullinen kyselytutkimus, joka toteutettiin keväällä 2018 pääkaupunkiseudulla 11 eri saksan kielen lukioryhmässä. Vastauksista analysoin 100 saksan opiskelijan kirjoittamaa tekstiä. Analyysimenetelmänä käytän laadullista tekstin temaattista sisältöanalyysiä. Vertaan tutkielmassani esille nousseita oppilaiden näkökulmia työn teoriaosassa esitettyihin kielenoppimispelien ominaisuuksiin, hyötyihin ja niitä opetuksessa käytettäessä huomioitaviin seikkoihin. Tulokset osoittavat, että lukiolaiset ovat osittain yhtä mieltä teorian ja aikaisemman tutkimuksen kanssa pelien mahdollisista hyödyistä. Vastaukset osoittavat, että omilla oppimismieltymyksillä sekä aikaisemmilla pelikokemuksilla on paljon vaikutusta oppilaiden näkemyksiin pelaamisen mahdollisista tavoitteista ja pelien toimivuudesta. Pelaaminen nähdään erityisesti keinona saada vaihtelua oppitunneille. Tulokset osoittavat, että erityisesti erilaisilla sosiaalisilla tekijöillä on oppilaille suuri merkitys pelatessa esimerkiksi pelaamisen tavoitteiden kannalta.

Tutkin japanilaisia tatuointeja ja japanilaisten suhtautumista tatuointeihin kulttuurin näkökulmasta. Japanilaisella tatuoinnilla on pitkä historia, joka on pitänyt sisällään monenlaisia sekä positiivisia että negatiivisia näkökulmia, mutta lopulta johtanut vahvaan mielikuvaan tatuoiduista rikollisista. Tutkielmassani tarkastelen japanilaisten suhtautumista tatuointeihin modernissa Japanissa. Tatuoinnit on jaettu kahteen eri tyyppiin historian, tyylin ja tekotapansa mukaan, perinteisiin japanilaisiin tatuointeihin sekä globalisaation ja modernisoitumisen mukana tulleisiin länsimaalaisiin tatuointeihin. Näistä etenkin perinteinen irezumi on japanilaisten mielessä vahvasti kytköksissä rikolliseen alamaailmaan ja on johtanut tatuoituja syrjiviin käytäntöihin kuten rajattuun pääsyyn julkisiin kylpylöihin. Aineisto koostuu yleisestä katsauksesta tatuointien historiaan, kahdesta tapaustutkimuksesta, haastattelusta japanilaisen tatuoijan kanssa sekä kahdella japanilaisella yliopistolla suoritetusta kyselytutkimuksesta. Päämääränä on selvittää onko japanilaisten tämän hetkinen käsitys tatuoinneista muuttunut tai muuttumassa. Teoreettisena taustana toimii kulttuuriantropologian kulttuurin analyysi, jossa japanilaista kulttuuria analysoidaan kansallisen kulttuurin, kollektivismin, globalisaation sekä kulttuurillisen hybriditeetin kautta. Japanilaisen kulttuurin on havaittu olevan kollektivistinen sekä hyvin varovainen moniselitteisissä ja epävarmoissa tilanteissa. He ovat tunnettuja kyvystään omaksua vaikutteita muualta, muuntaen ne paremmin omaan kulttuurinsa sopivaksi ja etenkin globalisaation myötä tämän piirteen merkitys on korostunut. Näiden piirteiden vuoksi asenteiden muuttuminen on hidasta, mutta samalla ne myös mahdollistavat sen. Tapaustutkimusten kohteena ovat kaksi oikeustaistelua. Taiki Masuda voitti ja oikeus päätti, että tatuointi on laillista ilman, että tatuoijalla on lääkärin tutkinto. Tadasu Yasuda puolestaan hävisi ja oikeus totesi, että tatuointien kysyminen on laillista eikä johda syrjintään. Ottaen huomioon Japanissa voimassa olevat rajoitukset julkisissa kylpylöissä, tämä päätös oli odottamaton. Näihin rajoituksiin on Japan Tourism Agency pyytänyt joustavuutta etenkin ulkomaalaisten turistien vuoksi ja peräänkuuluttanut kulttuurillista ymmärrystä. Kyselytutkimuksen suoritin Osakan Yliopistolla sekä Kioton Doshishan Yliopistolla. Kyselyn päämääränä oli tähdätä nuorempaan sukupolveen, joka on kokenut globalisaation ja yhä pienenevän maailman konkreettisemmin kuin vanhempi sukupolvi. Heidän joukostaan paljastui yllättävän useita tatuoituja tuttuja omaavia henkilöitä ja muutamia tatuointeja harkitsevia yksilöitä. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että tatuoinnit voivat vaarantaa heidän työllistymisensä tulevaisuudessa, mutta lähes puolet mielsivät perinteiset japanilaiset tatuoinnit osaksi heidän kulttuurillista perintöään. Tutkimuksen tuloksena on, että japanilaisten suhtautuminen tatuointeihin on muutoksen partaalla. Nähtävillä on merkkejä muutoksesta positiivisempaan suhtautumiseen, mutta toisaalta muutos ei ole konkretisoitunut. Sen lisäksi on esimerkkejä vastarinnasta, joka ei näe syytä saati tarvetta muuttua. Teoretisoin, että globalisaatio ja hybriditeetti voivat tulevaisuudessa muuttaa asenteita tatuointeja kohtaan tarpeeksi merkittävästi, että vallalla oleva asenne muuttuu.