Browsing by Subject "kysymys"

Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan monenkeskistä opintopiirikeskustelua keskustelunanalyyttisellä metodilla. Aineiston keskusteluihin osallistuu oppisopimuksella lähihoitajan ammattiin opiskelevia opiskelijoita ja heidän ohjaajiaan. Osa opiskelijoista on kakkoskielisiä ja opiskelijoiden välillä on eroa myös opiskelukokemuksessa: toiset ovat pidemmällä opinnoissaan kuin toiset. Aineisto koostuu noin 7,5 tunnista tekijän videoimista keskusteluista yhden syksyn aikana; aineisto on osa laajempaa vuorovaikutusta oppisopimuskoulutuksessa tutkivaa pitkittäishanketta. Tutkielman tavoitteena on selvittää asiantuntijuuden osoittamista opintopiirissä kahden vuorovaikutuskäytänteen avulla. Yhtäältä tavoitteena on tutkia kysymisen tehtävää asiantuntijuuden osoittajana opintopiirin osallistumiskehikossa ja toisaalta toiminnan ohjaamista (direktiivisyyttä) imperatiivilauseiden ja passiivin direktiivisen käytön avulla. Tutkielmassa paneudutaan kysymysten ja direktiivien sekventiaaliseen kontekstiin ja kielelliseen rakentumiseen tarkasteltaessa niiden tehtäviä. Tutkielmassa osoitetaan, että opintopiirin ohjaaja käyttää kysymistä oman agendansa ajamiseen ja osoittaakseen kokeneiden opiskelijoiden asiantuntijuutta. Myös opiskelijoiden keskinäiset kysymykset tekevät näkyväksi kokeneempien opiskelijoiden asiantuntija-asemaa, mutta lisäksi ne toimivat kokemattomampien opiskelijoiden keinona hakea käytännön neuvoja ja tietoa. Kysymysten kielelliset rakennuskeinot vaihtelevat, ja kysymysten muotoilussa käytetään apuna esimerkiksi liitepartikkeleita. Opintopiirissä direktiivejä käytetään tiuhasti etenkin käytännön hoitotyön harjoitustilanteissa kuten verenpaineen mittaamisessa tai insuliinin pistämisessä. Direktiivit muodostavat ryppäitä ja toimivat yhteistyössä keskenään. Imperatiivilausetta käytetään ohjaamiseen etenkin silloin, kun kokematonta opiskelijaa ohjataan yksityiskohtaisesti jo meneillään olevassa hoitotoimenpiteessä. Passiivi puolestaan toimii direktiiveissä vastuunsiirtäjänä ja ammattiosaajien joukon luojana. Oppisopimuskoulutus on vakiinnuttanut paikkansa koulutuskentällä, joten asiantuntijuuden rakentumisen kielellinen analyysi on tärkeää ulottaa myös oppisopimuskoulutukseen.

Tutkielmassa tarkastellaan spontaanissa arkikeskustelussa esiintyviä miksi-kysymyksiä. Tavoitteena on kartoittaa, minkälaisia miksi-kysymykset ovat rakenteeltaan sekä sitä, missä tehtävissä ne toimivat puhutussa vuorovaikutuksessa. Tutkimusaineisto käsittää noin 36 tuntia nauhoitettua arkikeskustelua ja 92 miksi-tapausta. Osa aineistosta on koottu suomen kielen oppiaineen Keskusteluntutkimuksen arkistosta ja osa taas nauhoitettu Korjauskäytänteet ja ymmärryksen ylläpito vuorovaikutuksessa -tutkimushankkeessa. Keskustelut ovat puhelinkeskusteluja sekä kahden tai useamman hengen välisiä kasvokkaiskeskusteluja. Tutkimusmenetelmänä on etnometodologinen keskustelunanalyysi. Teoriataustana hyödynnetään vuorovaikutuslingvistiikkaa, joka tarjoaa mahdollisuuden havainnoida kielen rakenteita ja käyttöä kokonaisuutena huomioiden kielen foneettiset, morfologiset, syntaktiset ja pragmaattiset piirteet. Vuorovaikutuslingvistiikassa tarkastellaan, miten kielen rakenteet ja ilmiöt muovautuvat vuorovaikutuksessa ja kuinka ne vastaavasti muovaavat vuorovaikutusta. Miksi-kysymyksiä käsitellään neljässä eri toimintakategoriassa. Tietoa hakeva miksi-kysymys esiintyy tiedonanto- tai kertomussekvensseissä ja reagoi johonkin edellä tulleeseen uuteen tietoon, jota käsitellään odotuksenvastaisena. Syytä hakevana miksi-kysymys näyttää ilmaisevan ongelmaa siinä, kuinka tiedonantosekvenssi rakentuu vuorovaikutuksessa. Toisen ryhmän ongelmaa osoittava miksi-kysymys taas ilmenee paikassa, jossa puhujalla on omaa meneillään olevaa fyysistä toimintaa koskeva ongelma. Kysymys paikantaa tämän ongelman ja mahdollistaa muille keskustelutilanteen läsnäolijoille tilaisuuden tarjota apua. Näin kysymys toimii epäsuorasti välineenä avun rekrytoinnille. Kolmannen ryhmän miksei-vastaus ilmaisee vastahakoista myöntymistä pyyntöön tai ehdotukseen. Miksei-vastausta ympäröivät lukuisat varaukset ja ehdot, jotka jättävät viime kädessä auki, onko pyyntöön tai ehdotukseen tuotettu jälkijäsen kielteinen vai myönteinen. Neljännen ryhmän kyseenalaistavat vuorot jakautuvat kahteen alaryhmään sen mukaan, kohdistuvatko ne puhekumppaniin vai johonkin muuhun elolliseen tai elottomaan tarkoitteeseen. Puhekumppania kyseenalaistava disaffiliatiivinen miksi-lausuma voi olla välitön vastaväite silloin, kun keskustelun osallistujat neuvottelevat tiedon varmuudesta ja lähteestä sekä episteemisistä oikeuksista. Miksilausumilla puhujat voivat myös ilmaista asennoitumista puhekumppanin epäsopivaksi osoitettua toimintaa kohtaan.Kolmansiin osapuoliin ja elottomiin tarkoitteisiin kohdistuessaan miksi-interrogatiivi näyttää eskaloivan kannanottosekvenssin pisteeseen, jossa siirrytään asiaintilan kuvailusta varsinaiseen tunnistettavaan kannanottoon. Koska miksi-kysymys on syytä tai selitystä hakeva, sen esittäminen implikoi, että puheenalainen asiaintila on ei-hyväksyttävä, epäymmärrettävä tai muulla tavoin sopimaton, minkä vuoksi miksi-kysymyksiä voidaan pitää preferoimattomina etujäseninä. Kysymysmuotoisuus mahdollistaa muille osallistujille paikan olla orientoitumatta miksi-kysymyksen implikaatioihin ja käsitellä vuoroa tietoa hakevana kysymyksenä. Vastaavasti kysymyksen esittäjällä on mahdollisuus korjata väärä tulkinta. Analyysin perusteella käy ilmi, että toiminnan ja kielen rakenteiden suhde on monitahoinen. Erityisesti miksi-kysymysten monitulkintaisuus näyttäytyy resurssina tehdä useita kielellisiä tekoja samassa vuorossa. Miksi-kysymys on vain harvoin aidosti tietoa hakeva, ja silloinkin ne implikoivat disaffiliaatiota ja puhujan asennoitumista puheenalaista asiaintilaa kohtaan.