Browsing by Subject "lääketieteelliset tekstit"

Tutkielmani aiheena ovat narratiivit eli kertomukset menneistä tapahtumista, joita löytyy myöhäiskeskiajan ja varhaismodernin ajan englanninkielisistä lääketieteen teksteistä vuosien 1350–1700 välillä. Aineistoni koostuu Middle English Medical Texts (MEMT) ja Early Modern English Medical Texts (EMEMT) -korpuksissa esiintyvistä resepti- ja materia medica -teksteistä (yhteensä 26 ja 39 kappaletta). Tutkielmassani luokittelen teksteissä esiintyvät narratiivit erilaisiin kategorioihin niiden sisällön perusteella. Lisäksi tarkastelen niiden funktioita ja vertailen diakronista kehitystä myöhäiskeskiajan ja varhaismodernin ajan välillä. Metodini on kvalitatiivinen: tarkastelen joka kategoriaa kohden pääsääntöisesti kahta tai kolmea esimerkkiä ja teen havaintoja niiden sisällöstä. Narratiivin määritelmäni on vähintään kahden tapahtuman sarja, joista kirjoittaja kertoo käyttäen mennyttä aikamuotoa. Tulokseni osoittavat, että narratiivit voi jakaa yhdeksän kategoriaan: antiikin ajan anekdootit, raamatulliset kertomukset, historian kertomukset, potilaskertomukset, hoitolausunnot, tutkimusraportit, henkilökohtaiset anekdootit, lääketieteelliset eläinsadut ja urbaanilegendat. Yhteensä narratiiveja löytyy 13 kappaletta (MEMT) ja 61 kappaletta (EMEMT). Narratiivien funktiot ovat moninaiset. Ne voivat toimia todisteena kirjoittajan oppineisuudesta, tuoda lukijaa lähemmäksi lääketieteellistä keskustelua tuttujen tarinoiden kautta, opettaa lääkkeen käytöstä, pyrkiä todistamaan lääkkeen tehokkuus, kertoa sairauden tai rohtojen alkuperästä, varoittaa hoidon riskeistä tai viihdyttää lukijaa. Narratiivien käyttö muuttuu huomattavasti siirryttäessä keskiajalta varhaismodernin ajan teksteihin. Myöhäiskeskiajan teksteissä narratiivit ovat harvinaisia ja ne suosivat kertomuksia antiikin ajan ja Raamatun henkilöistä. Nämä kertomukset toimivat perustana lääketieteelliselle keskustelulle eivätkä tuo esille kirjoittajan omia kokemuksia. Varhaismodernit tekstit puolestaan sisältävät huomattavasti enemmän narratiiveja, joista suurin osa suosii omia kokemuksia tai empiirisiä todisteita lääkeaineiden tehoista. Tutkimukseni laajentaa varhaisen lääketieteellisen diskurssin tutkimusta tuomalla esille laajan kirjon eri narratiivien kategorioita ja funktioita, mikä auttaa ymmärtämään myöhäiskeskiajan ja varhaismodernin ajan lääketieteellisen kirjoittamisen kulttuuria ja kontekstia.