Browsing by Subject "laadullinen tutkimus"
Now showing items 1-3 of 3
-
(2018)Tutkielmani käsittelee monikulttuurista tilaa, jonka suomalaisen lastensuojelun työntekijän ja muslimitaustaisen maahanmuuttajan kohtaamisesta syntyy. Tavoitteena on analysoida, miten monikulttuurinen kohtaamisen kenttä rakentuu lastensuojelussa ja minkälaista roolia islam siinä näyttelee. Tarkastelen kulttuurisen ja uskonnollisen toiseuden rakentumista viranomaistyön kontekstissa. Tutkielma sijoittuu monikulttuurisen lastensuojelutyön ja uskontososiologian viitekehyksiin. Laadullisen tutkimusstrategian lähtökohdista hyödynnän aineistonani 5 helsinkiläisen lastensuojelun työntekijän teemahaastattelua. Tarkastelen aineistoa erityisesti Merja Aniksen kuvaamien kuuden maahanmuuttajatyöhön liittyvän tulkintakehyksen kautta. Tutkielmani osoittaa, että monikulttuurinen tila rakentuu vaihtelevien tulkintakehyksien varaan, toisaalta yhteisymmärryksessä maahanmuuttaja-asiakkaan kanssa, toisaalta konfliktissa. Kohtaamisessa valta ja vallankäytön tematiikka kiertyy monikulttuurisen tilan käytännön haasteisiin, jotka muovautuvat sosiaalityöntekijän huolenaiheiksi. Huolenaiheita, eräänlaisia ymmärtämisen reunaehtoja, ovat kielimuuri, sukupuoliroolit, maahanmuuttaja-asiakkaiden koettu erityinen epäluuloisuus viranomaisia kohtaan ja uskonnon sekä kulttuurin eroavaisuudet. Kohtaamisessa islam näyttäytyy tyypillisesti ongelmallisena, sillä se haastaa sosiaalityöntekijöiden suosiman tasa-arvoistavan tulkintakehyksen. Tasa-arvoistava tulkintakehys toimii keinona löytää yhteisymmärrys samankaltaisuuden kautta, mutta se voi olla haitallista, jos esimerkiksi maahanmuuttajuuteen liittyvät erityiskysymykset sivuutetaan. Muslimiperheille huolena lastensuojelun kohtaamisessa näkyi muslimi-identiteetin menetys eli lapsen menettäminen suomalaisuudelle, islamin ydinyksikön eli perheen hajoaminen, mihin puolestaan liittyy voimakkaita häpeän tunteita. Häpeää ja vallanmenetystä torjuu uskontopuhe, jolla on tärkeä rooli voimaannuttajana. Uskontopuhe on muslimiasiakkaalle keino perustella päätöksiä, ottaa tulkinnat takaisin haltuun ja hahmottaa omaa merkitystodellisuutta. Lisäksi se on konkreettinen avunhakemisen strategia. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on löytää tie monikulttuurisen kohtaamisen käytännön vaikeuksien yli ja päästä käsittelemään maahanmuuttajan huolia validilla tavalla. Tasa-arvoisuus vaatii lastensuojelun kontekstissa paitsi erilaisuuden huomioimista, myös asiakkaan omien voimavarojen, kuten uskonnon, hyödyntämistä työskentelyssä. Avainasemassa on monikulttuurisen tilan rakentuminen uudella tavalla jo organisaatiotasolta alkaen.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tutkin, toteutuuko uudelleenkääntämisen hypoteesi Eeva-Liisa Mannerin kolmen runon neljän englanninkielisen käännöksen kontekstissa. Hypoteesin toteutumista selvitetään laadullisin ja määrällisin tutkimusmenetelmin, ja tavoitteena on saada numeerinen arvo jokaisen käännöksen kotouttamisen ja vieraannuttamisen asteesta, joiden pohjalta toteamuksia uudelleenkääntämisen hypoteesin toteutumisesta voidaan tehdä. Tutkielma jatkaa kandini aihetta. Materiaali koostuu kolmesta Eeva-Liisa Mannerin suomenkielisestä modernista runosta, ja näiden runojen neljästä englanninkielisestä käännöksestä Ritva Poomilta (1986), Herbert Lomakselta (1991 ja 1997) ja Emily Jeremiahilta (2009). Näistä käännöksistä ensimmäinen on suunnattu amerikkalaiselle yleisölle kulttuurinvälitysvihkosen (chapbook) muodossa ja loput brittiläiselle yleisölle isompien käännösrunoteosten muodossa. Tutkielman teoriatausta koostuu runokääntämisestä ja sen eri metodeista (Lefevere 1975 ja Vahid Dastjerdi ym. 2008), uudelleenkääntämisen hypoteesista ja siihen linkittyvistä kotouttamisen ja vieraannuttamisen käännösstrategioista sekä näiden asteittamisesta ja esiintyvyyden mittaamisesta (Van Poucke 2012). Tutkielman metodi on monivaiheinen ja koostuu laadullisesta käännösvertailusta, vertailun nostattamien käännösyksiköiden arvottamisesta kotouttamisen ja vieraannuttamisen asteittaisella jatkumolla sekä näiden arvotettujen käännösyksiköiden esiintyvyyden laskemisesta runokäännöksissä määrällisin menetelmin. Tutkielman tuloksiin pohjaten on mahdollista todeta, että uudelleenkääntämisen hypoteesi toteutuu pääosin tämän tutkielman materiaalissa, mutta ei välttämättä jokaisen käännöksen välillä. Toteutumiseen näyttääkin linkittyvän taustatekijöitä. Tulosten perusteella tällaisia taustatekijöitä voivat olla käännösten välillä kulunut aika, käännöksen tarkoitus, saman kääntäjän tekemät uudelleenkäännökset, kääntäjien kieli- ja kulttuuritaustojen läheisyys toisiinsa sekä lähtötekstiin, kääntäjän käännöskokemus ja mahdollisesti jopa kääntäjän sukupuoli. Lisätutkimukselle uudelleenkääntämisen hypoteesiin sekä yleisesti kotouttamiseen ja vieraannuttamiseen vaikuttavista taustatekijöistä on tarvetta. Tutkielman analyysi todisti myös, että tutkielman asetelman määrittelemisessä esimerkiksi uudelleenkääntämisen hypoteesin ja materiaali- sekä kielipiirteiden erityisyyksien suhteen on parantamisen varaa, ja niihin tulisi keskittyä huolella uusissa tutkimuksissa.
-
(2019)Pro gradu -tutkielmani tarkoituksena oli tutkimani aineiston perusteella ja sen laajuuden sallimissa rajoissa saada selville, millaisten yliluonnollisten olentojen kohtaamisesta suomalaiset kertovat, millaisia tulkintoja kohtaamisista tehdään, miten olentoja kohdataan ja millaisia seurauksia ja reaktioita olentojen kohtaamiset aiheuttavat kokijalle. Aineistonani oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkiston perinteen ja nykykulttuurin kokoelmaan tallennettu, Kirsi Hännisen tutkimuskyselynsä pohjalta kokoama ”Oletko kohdannut yliluonnollisen olennon?” -aineisto. Aineisto on kerätty vuosina 2003-2004. Analysoin aineistoa suhteessa erilaisiin tulkintakehyksiin, kuten kansanuskoon ja vertailin tutkimustuloksiani aiempaan tutkimukseen. Tutkimusmetodina käytin laadullista tutkimusta. Kohtaamisten aistimisen tapoja vertaillen aineistossa merkittävästi yleisimpiä olivat näköhavainnot. Äänihavaintoja oli toiseksi eniten. Aineistossa oli myös esimerkiksi monen eri aistin kautta koettuja havaintoja sekä tuntohavaintoja. Monet kokemuksista tapahtuivat unessa tai unen ja valveen rajalla. Näköhavainnoille tyypillinen piirre oli olennon olemuksen ja toiminnan yksityiskohtainen kuvailu, erityisesti silloin, kun olento muistutti ihmistä. Ihmistä muistuttava olento saattoi olla nimetty esimerkiksi enkeliksi, tontuksi tai etiäiseksi, tai kyseessä saattoi olla vainajakokemus eli kuolleen ihmisen hahmo. Yliluonnolliset kokemukset tapahtuivat yleensä spontaanisti ja kokijan tietoisesti edesauttamatta asiaa. Yliluonnollisten kokemusten aiheuttamista tunnetiloista yleisiä olivat hämmästys, pelko, lohtu sekä rauha. Enkelikokemukset olivat oikeastaan poikkeuksetta tavalla tai toisella positiivisia, usein esimerkiksi lohdullisia kokemuksia, kun taas vainajakokemusten aiheuttamat tunnetilat vaihtelivat. Yliluonnollisen kokemuksen vaikutus kokijan elämään ja uskomuksiin oli toisinaan hyvinkin voimakas, toisinaan taas vaikutusta elämään ei oltu sanoitettu lainkaan. Monille yliluonnollisen olennon kohtaamisen oleellinen merkitys oli se, että kokija tuli ikään kuin tietoiseksi selittämättömän ja tuonpuoleisen olemassaolosta ja/ tai kuolemanjälkeisestä elämästä.
Now showing items 1-3 of 3