Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "luokka"

Sort by: Order: Results:

  • Uusoksa, Julia (2017)
    Luon tutkimuksessani katsauksen englantilais-irlantilaisen naiskirjailija Maria Edgeworthin (1768―1849) kaunokirjalliseen ja kasvatusopilliseen tuotantoon keskittyen Irlantia koskeviin teoksiin. Selvitän, millaisen kuvan tuotanto antaa 1800-luvun vaihteen vallan teknologioista: koulutukseen, sukupuoleen, rotuun sekä sääty-luokkaan liittyvistä diskursseista. Rekonstruoin kuvan aikakauden säädynmukaisista toimintatavoista, sukupuolirooleista, sääty-luokkien suhteista sekä luokkaistetuista ja rodullistetuista stereotypioista Englannissa, Irlannissa ja osittain myös Pariisin seurapiireissä. Lisäksi hahmottelen, miten Maria itse näihin asennoitui. Tarkastelen Marian tuotannossa esiintyviä diskursseja Foucaultin eri tulkitsijoiden, eritoten postkolonialistisen tutkimusperinteen historijoitsijan Ann Laura Stolerin tarjoamassa viitekehyksessä. Tutkimukseni osoittaa, että vallan teknologiat olivat limittyneitä, ja rotu- ja luokkadiskurssit kietoutuivat toisiinsa Stolerin foucaultin tulkinnan mukaisesti. Kiistän tutkimuksessani aiemmat tulkinnat Marian rasistisesta ja elitistisestä suhtautumisesta kansallisuus- ja sääty-luokkakysymyksiin. Maria on noussut historiallisena hahmona esiin nimenomaan feministisessä tutkimusperinteessä, jonka kanssa tutkimuksessani postkolonialistisen tutkimuksen ohella keskustelen. Osoitan, kuinka Maria kontrastoi tuotannossaan naisen arkkityyppejä ja asettui tukemaan konservatiivista ihannetta, kuten aiempi tutkimus on esittänyt. Kyseenalaistan kuitenkin sen, ettei Mariaa ole hyväksytty feministien kaanoniin. Esitän, että vaikkakin maltillisesti joihinkin aikalaisiinsa verrattuna, pyrki Maria luonnostelemaan tapaa, jolla naiset saisivat äänensä esiin poliittisessa ja tieteellisessä diskurssissa. Osoitan tutkimuksessani, että Maria ajoi paitsi eri kansallisuuksien myös naisten emansipaatiota koulutuksen kautta ja oli niin koulutusnäkemyksiltään kuin suvaitsevaisuudeltaankin parisataa vuotta aikaansa edellä.
  • Hemmilä, Lauri (2023)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen perheiden välisten kummisuhteiden rakentamista eteläkarjalaisessa Enson tehdasyhdyskunnassa vuosina 1888–1911. Tutkimani tehdasyhdyskunta kehittyi vuonna 1889 valmistuneen Enson puuhiomon ympärille ja tutkielmani käsittää yhdyskunnan ensimmäiset vuosikymmenet ennen puuhiomon myymistä vuonna 1911. Tutkielmassani selvitän, mitkä perheet olivat tarkastelemani ajanjakson kuluessa suosittuja kummeja Ensossa sekä tarkastelen perheiden luokkataustan ja vastavuoroisuuden vaikutusta kummien valintaan. Kummisuhteiden tarkastelussa kirkolliset väestörekisteriaineistot ja erityisesti syntyneiden ja kastettujen luettelot ovat olennaisia. Itse hyödynnän Karjala-tietokantaan koottuja luovutetun Karjalan seurakuntien syntyneiden ja kastettujen luetteloiden tietoja. Keräämääni ja käsittelemääni dataa analysoin hyödyntäen historiallista verkostoanalyysia, joka on menneisyyden toimijoiden ja näiden toimijoiden välisten yhteyksien analyysiin keskittyvä tutkimusparadigma. Havaitsen tutkielmassani, että mallintamani Enson kummisuhdeverkoston perheistä keskeisiä ovat erityisesti eräät työväestöä ja vähemmissä määrin työnjohtajatasoa edustaneet perheet, joista suuri osa muutti Ensoon 1880- ja 1890-lukujen taitteessa Sippolasta. Kummeina suosituimmista perheistä moni sai vähintään kohtalaisen suuren määrän omia lapsia, minkä lisäksi enemmistö näistä perheistä oli mukana 1800- ja 1900-lukujen taitteessa käynnistyneessä Enson yhdistystoiminnassa. Osoitan tutkielmassani, että ensolaiset perheet yhteiskunnallisesta asemastaan riippumatta tapasivat valita lastensa kummeiksi korostuneesti oman luokkansa edustajia, mikä osaltaan kuvastaa yhdyskunnan hierarkkisuutta. Enson paikalliseliittiin kuuluneilla perheillä oli niukasti kummisuhteita muihin ensolaisiin, ja nämä perheet muodostivat kummisuhteita enemmänkin tehdasyhdyskunnan ulkopuolelle. Havaitsen myös, että kummisuhteilla oli Ensossa taipumusta muodostua vastavuoroisiksi eli vanhemmat tapasivat valita lapsilleen kummeja sellaisista perheistä, joiden lasten kummeina he itse olivat. Vastavuoroisia suhteita rakensivat erityisesti kummisuhdeverkostossa keskeiset perheet, jotka muodostavat mallintamani verkoston ytimen. Vastavuoroisia kummisuhteita solmittaessa omaa luokkaa edustavat perheet korostuivat kummivalinnoissa, mutta eivät enempää kuin muitakin kummisuhteita muodostettaessa.
  • Hilska, Minna (2017)
    Kotiapulaisen työ oli tyypillinen ammatti maaseudulta Helsinkiin muuttaneiden nuorten naisten parissa vielä 1950-luvulla. Ammatti kuitenkin katosi miltei kokonaan Suomesta 1970-luvun kuluessa. Pro gradu –tutkielmassani tarkastelen sotien jälkeisten vuosikymmenien kotiapulaisuutta Helsingissä. Pääasiallisena lähdeaineistona käytän muistietoa. Keskeisiksi teemoiksi nousevat kotiapulaisina työskennelleiden naisten kohdalla heidän kokemuksensa luokasta, maalaisuudesta ja naiseudesta. Nämä kolme kategoriaa eivät erikseen riitä selittämään kotiapulaisten asemaa helsinkiläisessä kaupunkiympäristössä ja heidän ylä- ja keskiluokkaa edustavissa isäntäperheissään. Luokka, maalaisuus ja naiseus muodostavat risteämän, intersektion, ja saavat siten erilaisia merkityksiä suhteessa toisiinsa. Näin ollen esimerkiksi kotiapulaisten naiseus määrittyi ulkopuolisten silmissä ennen kaikkea työväenluokkaisuuteen tai maalaisuuteen liitettyjen stereotypioiden kautta. Suomalainen kirjallisuus ja viihdeteollisuus ovat olleet luomassa stereotyyppistä kuvaa palvelusväestä ja kotiapulaisista jo 1900-luvun alusta lähtien. Tämän tutkielman kotiapulaiset törmäsivät usein näihin ennakkoluuloihin. Tärkeäksi teemaksi kotiapulaisina työskennelleiden naisten kohdalla nousee ennen kaikkea koulutuksen merkitys. Mahdollisuudet jatko-opintoihin kansakoulun jälkeen olivat syrjäseuduilla heikot 1950–60-luvuilla. Sotien jälkeinen kotiapulaisuus Suomessa näyttäytyy pitkälti keinona päästä kaupunkien jatkuvasti laajenevan opintotarjonnan pariin. Asuntopulasta kärsivässä pääkaupungissa kotiapulaisena työskentely tarjosi maalta muuttaneille tytöille toimeentulon lisäksi asunnon. Työnantajat ymmärsivät tilanteen viimeistään 1960-luvulla ja houkuttelivatkin tyttöjä kotiapulaisiksi usein mahdollisuudella opiskella iltaisin. Ylempää luokkaa edustava isäntäväki myös kannusti kotiapulaisiaan opiskelemaan. Kotiapulaisuus toimi läpikulkuammattina maalta kaupunkiin muuttaneiden tyttöjen parissa. 40-luvulla syntynyt sukupolvi ei suunnitellut jäävänsä alalle pitkään ja sitä pidettiin yleisesti alhaisen statuksen ammattina. Sodat ja niiden jälkeiset laajat ja nopeat yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja taloudelliset muutokset loivat eri sukupolvien välille hyvin erilaiset odotushorisontit ja elämänkokemukset. Kotiapulaisten kohdalla tarkastelen sukupolvien välistä eroa 1900-luvun alussa syntyneiden vanhojen uskollisten ja 1940-luvulla syntyneiden nuorten likkojen kautta. Lapsettomat ja naimattomat vanhat uskolliset edustivat ideaalia kuvaa ahkerista ja lojaaleista kodin hengettäristä, jotka viettivät lähes koko elämänsä isäntäperhettään palvellen. Heitä pidettiin usein perheenjäseninä, mikä hämärsi perinteistä työntekijä–työnantaja-suhdetta. Nuorempi kotiapulaispolvi aiheutti sen sijaan usein huolestuneisuutta työnantajissa. Helsingin tarjoamat nuorison huvitukset ja nuorten naisten kiinnostuminen ikäisistään miehistä sai perheenemännät epäilemään apulaistensa sitoutumista työhönsä. Nuorempaa polvea syytettiin myös nöyryyden puutteesta. Alati vähenevä joukko nuoria naisia oli valmis ottamaan perinteisen kotiapulaisen paikan 1970-luvulle tultaessa. Laajeneva naisvaltainen palvelusektori tarjosi houkuttelevamman työpaikan nuorille naisille ja kotiapulaisen ammatti hiipui 70-luvun aikana.
  • Osipow, Noora (2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkielmassa tarkastelen lehdistön henkirikosuutisointia 1920-luvun Englannissa. Tutkimuksessa keskityn siihen miten sukupuoli, sukupuoliroolit ja luokka näkyvät henkirikosuutisoinnissa. Keskeistä tutkielmassa on moraali, joka kytkeytyy sukupuoleen, seksuaalisuuteen, siveellisyyteen ja luokkanormeihin. Pyrin myös tarkastelemaan henkirikosuutisoinnin kautta sitä, miten sodan jälkeisessä yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset näkyivät konservatiivisten ja modernien arvojen kohtamisessa, esimerkiksi naisten asemassa tapahtuneiden muutosten kautta. Tarkastelun kohteena on neljä oikeustapausta vuosien 1922-1926 välillä, joissa syytettynä oli kolme naista ja kaksi miestä. Tekijät edustavat myös eri yhteiskuntaluokkia, mikä mahdollistaa luokka-aseman merkityksen henkirikosuutisoinnissa. Alkuperäislähteinä toimii lehdet The Times ja Daily Herald vuosien 1922-1926 väliltä sekä Leeds Mercury vuosilta 1925-1926. Lisäksi alkuperäislähteenä käytän Marie Stopesin Married Love- teosta vuodelta 1918. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Tutkimuskysymyksiäni ovat miten sukupuoli ilmenee henkirikosuutisoinnissa, tuodaanko sukupuolia millä tavalla esille ja sukupuolitetaanko rikosuutisoinnissa tapahtumien osapuolia ja millä tavoin tämä ilmenee? Miten esimerkiksi ulkonäköä ja luokkaa korostettiin ja tuotiin esille syytettyjen kohdalla? Miten esimerkiksi syytettyjen käytöstä kuvaillaan oikeusistunnoissa ja miten sukupuoli vaikuttaa siihen? Miksi henkirikosuutisointi aiheutti kuohuntaa ja kiinnostusta? Ensimmäinen oikeustapaus on vuodelta 1922, jolloin Herbert Armstrong myrkytti vaimonsa Katherine Armstrongin kuoliaaksi ja yritti myrkyttää lakimieskollegansa Oswald Martinin. Herbert Armstrong sai kuolemantuomion teoistaan. Toinen tarkastelemani tapaus on Ilfordin murha vuodelta 1922. Ilfordin murhassa uhriksi joutui Percy Thompson ja syytettynä oli tämän vaimo Edith Thompson ja hänen rakastajansa Frederick Bywaters. Molemmat syytetyt saivat teosta kuolemantuomion. Nämä kaksi tapausta edustavat tutkielmassani keskiluokassa tapahtuvia henkirikoksia. Työväenluokkaisia henkirikostapauksia tässä tutkielmassa ovat Bradfordin puukotustapaus vuodelta 1925, jolloin Catherine Thorpe tappoi Herbert Musgraven ja sai teosta kuolemantuomion. Tuomio kuitenkin muutettiin elinkautiseksi vankeusrangaistukseksi. Viimeisin tapaus on vuodelta 1926, jolloin Louie Calvert tappoi vuokranantajansa Lily Waterhousen. Louie Calvert sai teostaan kuolemantuomion. Tutkimuksessa tulen lopputulokseen sukupuolen ja luokan vaikutuksesta lehdistön uutisointityyliin sekä vahvaan moralisointiin, etenkin naissyytettyjen kohdalla. Naissyytetyistä uutisoidessa lehdissä nousee vahvasti esille ulkonäön, luonteen sekä käyttäytymisen kuvaukset oikeuskäsittelyistä. Miehiä kuvaillaan hillitymmin ja näin ollen uutisoinnin kautta vastakohtaisuus tunteikkaan naisen ja rationaalisen, hillityn miehen välillä on huomattava. Lisäksi moralisointi ja julkinen paheksunta kohdistuivat kovemmin naisiin, etenkin Edith Thompsonin oikeudenkäynnissä ero mies- ja naissyytetyn moralisoinnissa on huomattava. Lisäksi tutkielman kautta huomaan lehdistön vankan aseman ja roolin laajan lukijakunnan tiedonvälittäjänä, julkisen keskustelun ja moralisoinnin kenttänä sekä tärkeänä viihteenmuotona, jossa henkirikosuutisoinnilla oli tärkeä rooli 1920-luvun englantilaisessa yhteiskunnassa.
  • Eriksson, Elena (2024)
    Tarkastelen tässä tutkimuksessa seksuaalista väkivaltaa 1920-luvun Helsingissä. Tutkin sitä, kuinka hyvin seksuaalinen väkivalta tunnistettiin ja millaiset mahdollisuudet uhreilla oli saada apua oikeusjärjestelmältä. Lisäksi tavoitteena on luoda yleiskuva ajan tilanteesta, sillä 1900-luvun aikakautta on aiemmin tutkittu hyvin vähän tämän aiheen saralla. Tutkin aihetta Helsingin rikospoliisin rikosilmoitusten ja poliisikuulusteluiden sekä Helsingin raastuvanoikeuden oikeusasiakirjojen kautta. Näiden virallisten asiakirjojen lisäksi olen käyttänyt Allan Serlachiuksen rikosoikeuden oppikirjamateriaaleja ja kirjoituksia sekä seksuaalista väkivaltaa käsitteleviä lehtiartikkeleita. Seksuaalinen väkivalta oli 1920-luvulla pitkälti näkymätön ilmiö ja rikos, jonka näkymättömyyteen vaikutti aikakauden vahva siveellisyyskulttuuri. Seksuaaliseen väkivaltaan liittyi erityisesti viranomaisten puolelta paljon tunnistamisongelmia, sillä moni selkeä ajan rikoslain väkisinmakaamisen tunnusmerkit täyttävä tapaus merkittiin ylös täysin eri rikosnimikkeellä. Viranomaisille annetuista todisteista tulee selvästi näkyviin, kuinka rikosprosessi keskittyi väkisinmakaamistapauksissa ensisijaisesti väkivallan sekä sukupuoliyhteyden todistamiseen. Nämä tunnusmerkit olivat selvästi myös aikalaisten tiedossa, sillä kaikista tehdyistä rikosilmoituksista löytyy ainakin jonkinlainen viittaus molempiin. Esitetyt todisteet painottuvat pitkälti uhrin kertomuksiin, mutta erityisesti lääkärinlausunnot nousevat huomionarvoiseksi todistusaineistoksi monen tapauksen kohdalla. Lisäksi rikosprosessin eri päättymisen tavat näyttäytyvät poliisiaineiston perusteella hyvin sattumanvaraisilta, ja erityisesti asianomistajien keskeinen sopiminen ja jopa maksaminen nousevat esille keskeisinä rikosprosessin etenemisen kynnyksinä. Käytännössä kaikki rikosilmoituksen tehneet uhrit olivat joko alaikäisiä tai työväenluokkaisia naisia. Juuri siveellisyyskulttuurin vaikutukset kiteytyvätkin vahvasti näiden kahden uhriryhmän näkyväksi tulemisen tavoissa ja syissä. Alaikäiset nauttivat korkeammasta siveellisyyden suojasta, kun taas työväenluokkaisille naisille siveellisyydellä ei ollut aivan yhtä vahvaa painoarvoa. Samalla kuitenkin matalammasta rikosilmoituksen tekemisen kynnyksestä huolimatta nämä uhrit kohtasivat itse rikosprosessissa erilaisia haasteita, liittyen juuri heidän identiteettiinsä ja oletettuun maineeseensa. Tutkimus osoittaa, kuinka vahvasti siveellisyys oli sidoksissa seksuaalisen väkivallan määritelmiin, tunnistamiseen sekä uhrien toimintaan. Näytän, kuinka seksuaalisen väkivallan näkymättömyys 1920- luvun Helsingissä johtuu sekä suoraan rikosprosessiin liittyvistä tekijöistä, mutta myös muun muassa mediahuomion, tilastoinnin ja tutkimuksen ongelmista. Pitkälti juuri näitten tekijöiden takia seksuaalisen väkivallan uhreilla olikin hyvin vaihtelevat ja jopa täysin sattumanvaraiset mahdollisuudet saada apua oikeusjärjestelmältä.
  • Kirjonen, Aino (2020)
    Yhdysvalloissa 1900-luvun taitteessa monet yliopistot valitsivat opiskelijansa sukupuolen perusteella. Naisten korkeakoulutuksen yleistyminen 1800-luvun lopulla pakotti koulutuksen asiantuntijat pohtimaan, millaista sivistystä nuorille naisille ja miehille tulisi korkeakouluissa tarjota. Lopputuloksena olivat usein sukupuolen mukaan jaotellut yliopistot, joista käsittelen tässä tutkimuksessa vain miesopiskelijoille avointa Harvardin yliopistoa sekä sen yhteydessä toiminutta naisyliopistoa Radcliffe Collegea. Tutkin näiden yliopistojen kautta sukupuoleen koulutuksessa liitettyjä merkityksiä. Analysoin tutkimuksessani niitä tapoja, joilla koulutuksen asiantuntijat liittivät yhteen naisten ja miesten kehojen biologiset ominaisuudet sekä yhteiskunnalliset velvollisuudet osana yliopistojen välittämää sivistystä sekä yhdysvaltalaista rodullista kehitystä. Tutkin myös, kuinka opiskelijat tuottivat asiantuntijoiden käsityksistä poikkeavia sukupuolitettuja merkityksiä oman opiskelukokemuksensa myötä ja kuinka tämä suhtautui asiantuntijoiden artikuloimaan ja tätä kautta koulutuksen käytäntöjä muokanneeseen ihanteiden tasoon. Tutkimuskysymykseni ovat: miksi sukupuoli oli merkityksellinen käsite koulutuksen tavoitteiden määrittelyssä 1900-luvun taitteen Yhdysvalloissa? Millä tavoin Harvardin ja Radcliffen yliopistoissa opiskelevat nuoret miehet ja naiset tuottivat performatiivisesti rakentuvaa sukupuoli-identiteettiä? Miksi ja miten yliopistokoulutus ja siihen liitetyt merkitykset valjastettiin osaksi kansakunnan palvelemisen narratiivia? Miten sukupuolen, rodun ja luokan intersektiota rakennettiin koulutuksen diskursseissa? Tärkeimmät alkuperäislähdeaineistoni koostuvat kahdesta osasta. Ensimmäisen osan muodostavat Harvardin ja Radcliffen yliopistoissa toimineiden koulutuksen asiantuntijoiden laatimat puheet ja esseet koulutuksen sukupuoleen sidotuista tavoitteista noin vuosilta 1899–1911. Toinen osa koostuu näiden kahden yliopiston opiskelijoiden laatimista vuosikirjoista vuosilta 1899 sekä 1911–1914. Näin huomioin lähdeaineistossa sekä asiantuntijoiden että opiskelijoiden näkökulman. Esitän tutkimuksessani, että rodullisen kehityksen ja sivistyksen liittäminen sukupuoleen muodosti moniulotteisen ja monimutkaisen kulttuurisen merkityskokonaisuuden, joka tuki etenkin valkoista ja yläluokkaista valtaa. Yliopistoissa rakennettu sivistys oli lähtökohtaisesti sukupuolittunutta, sillä yliopistokoulutuksen tehtävänä pidettiin ihanteellisten naisten ja miesten kasvattamista yhdysvaltalaisen kansakunnan palvelukseen. Kuitenkin naisopiskelijoille yliopistoelämän tarjoamat mahdollisuudet antoivat tilaa sukupuolitettujen velvollisuuksien rajojen siirtämiseen sekä rikkomiseen. Näin ollen läsnä oli myös opiskelijoiden vastarinta ja toimijuus pelkän kasvatuksen kohteena olemisen sijaan.