Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "luontokäsitys"

Sort by: Order: Results:

  • Nousiainen, Mika (2023)
    Tämä maisterintutkielma käsittelee Piia Lehden (1973–2017) vedoksen Muutoksen rajaton mahdollisuus (2014) luontokäsitystä uusmaterialistisen teorian ja representaatioanalyysin kautta. Lähestyn vedosta uusmaterialismille keskeisen Elizabeth Groszin ajattelun sekä hänen muihin ajattelijoihin kohdistaman luentansa kautta. Täydennän hänen näkemyksiään muilla aihetta tukevilla ajattelijoilla ja näkökulmilla soveltuvin osin. Tutkielman aineisto muodostuu serigrafialla toteutetun Muutoksen rajaton mahdollisuus - vedoksen pohjalle. Lähestyn vedosta painetun taiteen käsitteen kautta. Käsitteenä se huomioi taidegrafiikkaa paremmin taiteenlajin merkitysjärjestelmiin pohjautuvan ontologian sekä siihen olennaisesti kytkeytyvät materiaalisuuteen ja prosessuaalisuuteen liittyvät ominaisuudet. Tutkielmassa uusmaterialismilla on kaksoisrooli, jolloin se toimii uusmaterialistisen taiteentutkimuksen kautta vedoksen materiaalisia ja prosessuaalisia ominaisuuksia korostavana teoriana. Toisaalta vedoksen kuva-aihetta sekä sen tuottamaa luontokäsitystä tulkitsen uusmaterialismille keskeisen Groszin ajattelun kautta. Muutoksen rajaton mahdollisuus on luontokäsityksensä kautta korosteisesti sidoksissa luonnon moninaisuuteen sekä muutoksellisuuteen. Sen luontokäsitys kytkeytyy voimakkaasti yhteen erilaisten todellisuutta tehostavien voimien kanssa. Näitä ovat elämänvoima, luonnonvalinta, sukupuoliero ja seksuaalivalinta sekä taiteen kyky vahvistaa erilaisia tuntuja. Toisaalta materiaalisten ominaisuuksiensa ja kuva-aiheensa kautta vedos muodostaa kuvauksen sellaisesta elämänmuodosta, joka ei ole todellisuudellemme ominainen. Näin ollen vedos on tulkittavissa kuvaukseksi erilaisten luonnon voimien paljastamisen, muuntamisen sekä tehostamisen mahdollisuuksista. Tällöin edellä kuvatut ominaisuudet ovat niitä tekijöitä, joiden kautta luonnon omat voimat saavat näkyvän olomuodon vedoksen pinnalle.
  • Hasan, Dina (2017)
    Tutkielmassa tarkastellaan Der Blaue Reiter –ryhmän johtohahmojen Wassily Kandinskyn ja Franz Marcin tekstejä ja taidetta syväekologian ja posthumanismin näkökulmasta, pyrkimyksenä hahmottaa niiden välittämää luontokäsitystä. Tarkoituksena on selvittää, pyrkivätkö Kandinskyn ja Marcin teokset edistämään luontokeskeistä maailmankuvaa, ja voidaanko niitä pitää onnistuneina luonnon todellisen luonteen kuvauksina. Aikaisempi tutkimus on havainnut romantiikan luontokäsityksen näkyvän myös Kandinskyn ja Marcin taiteessa. Tämä tutkimus pyrkii selvittämään, voidaanko heidän taiteestaan välittyvää maailmankuvaa pitää edeltäjiään luontokeskeisempänä. Aineistona on Kandinskyn ja Marcin taideteoksia ja alkuperäistekstejä. Niitä lähiluetaan tutkimuskysymyksen kannalta, ja niiden kautta pyritään löytämään vihjeitä luontokeskeisestä maailmankuvasta. Tutkimus pohjautuu syväekologisille ja posthumanistisille teorioille, jotka korostavat kaikkien toimijoiden välisiä yhteyksiä, ja niiden keskinäistä tasa-arvoa. Samalla pohditaan luonnon todellista luonnetta ja sen representaation ongelmallisuutta. Tutkielmassa kysytään, mitä ongelmia liittyy taiteen tradition edeltäjien, kuten romantiikan maisemamaalausten luonnon representaatioon, ja pyritään selvittämään, onnistuuko abstraktia kuvakieltä hyödyntävä taide edeltäjiään paremmin luonnon todellisen luonteen kuvaamisessa. Keskeisen teoreettisen taustan tutkimukselle muodostavat syväekologian luontokeskeiset ympäristöfilosofiat sekä posthumanistiset teoriat. Lisäksi tutkimuksessa käytetään apuna Paul Crowtherin teoriaa liittyen abstraktin taiteen kykyyn esittää todellisuuden havaitsemattomia ulottuvuuksia. Tutkimusaineistoa tarkastellaan näiden teoreettisten viitekehysten kautta. Näkökulmat avaavat aihetta eri suunnista, ja tähtäävät hahmottamaan aineistona toimivien taiteilijoiden maailmankuvaa. Aikaisempi tutkimus on kiinnittänyt huomiota Kandinskyn ja Marcin luontokeskeisyyteen, mutta tyytyy yleensä vain mainitsemaan kyseisten taiteilijoiden suhtautumisen luontoon, eikä analysoi sitä tarkemmin. Aiheesta ei ole tehty laajaa, yhtenäistä tutkimusta tästä näkökulmasta, eikä aineistoa ole aiemmin tutkittu posthumanismin teorioiden kautta. Tutkielmassa todetaan, että ihmisen näkökulmasta näkyvää todellisuutta jäljentävä representaatio on syväekologian ja posthumanismin valossa ongelmallinen tapa kuvata luontoa. Se ei tuo ilmi luonnon monimutkaista luonnetta ja vahvistaa osaltaan dualistista maailmankuvaa. Sen sijaan, abstraktia ilmaisua hyödyntävä taide mahdollistaa osittain sen monitasoisen, todellisen luonteen ilmaisemisen, ja herättelee katsojan havaitsemaan maailmaa uudella tavalla. Tutkimus todistaa, että sekä Kandinskyn, että Marcin teoksista välittyy radikaalisti luontokeskeinen kuva. Teoksia yhdistää ihmisen näkökulmasta luopuminen ja luonnon todellisen luonteen esittäminen. Kandinskyn teokset tuovat näkyväksi useita todellisuuden havaitsemattomia tasoja. Marcin eläinaiheiset teokset pyrkivät esittämään eläimet niiden omasta näkökulmasta, ja nostavat eläimet aikaisemmin ihmisille varattuun asemaan.