Browsing by Subject "luontosuhde"
Now showing items 1-5 of 5
-
(2022)Tutkielma käsittelee ihmisen luontosuhteen äänellistä kuvausta Hayao Miyazakin elokuvassa Naapurini Totoro. Tutkielmassa tarkastellaan, millä eri tavoilla elokuvan musiikki ja äänellinen maailma kuvaavat ihmisen luontosuhdetta yhdessä elokuvan muiden elementtien kanssa. Samalla tarkastellaan, miten elokuvan äänellinen maailma voi rakentaa ja muokata katsoja-kuulijan ympäristösuhdetta ympäristökriisin aikakaudella. Luontosuhteen äänellistä kuvausta havainnoidaan ekologisen lähiluvun menetelmällä. Tämä viittaa kulttuuriseen luennan ja tulkinnan tapaan, jossa painotetaan tutkimuskohteen herättämiä kokemuksia ja joka perustuu tietoisuuteen tutkittavan ilmiön viitekehyksistä. Tässä tutkielmassa keskeisenä teoreettisena viitekehyksenä toimii ekomusikologia eli ekokriittinen musiikintutkimus, joka tutkii musiikkia ja musiikillisia käytäntöjä ihmisen luontosuhteen näkökulmasta ja joka pyrkii ihmisen arvojen ja toiminnan muuttamiseen ympäristön kannalta kestävämpään suuntaan. Toisena teoreettisena viitekehyksenä toimii elokuvamusiikin tutkimus ja siihen liittyvät keskeiset käsitteet, joiden suhteen tutkielmassa nojataan erityisesti Michel Chionin, Kathryn Kalinakin, Claudia Gorbmanin kirjoituksiin. Viitekehyksenä toimii myös aiemmat ekomusikologiset elokuvamusiikin tutkimukset, joiden suhteen tutkielma nojaa erityisesti Susanna Välimäen Martin Heideggerin filosofiasta ammentaviin elokuvamusiikkianalyyseihin ja niistä löytyviin käsitteisiin, kuten olemisenymmärrys. Naapurini Totoron äänellinen maailma kuvaa ihmisen luontosuhdetta tunteisiin vetoavasti, eri elokuvamusiikkiteoreettisten käytäntöjen mukaisesti ja myös puhtaita luonnon ääniä korostaen. Luonnon äänet yhdessä luonnon kuvallisen läsnäolon kanssa kietovat elokuvan luontoteeman ympärille. Tällöin luonto korostuu elokuvassa niin äänellisesti kuin kuvallisesti äänimaisemasävellykseen verrattavalla tavalla. Elokuvamusiikin teorioiden avulla havaitaan, kuinka elokuvan musiikki ja äänimaailma herättelevät luontoon liitettynä positiivisia ja voimakkaita tunteita, kuten ilo, pelko, lohtu, mahtavuus, salaperäisyys ja kunnioitus. Tutkielman perusteella elokuvan äänimaailman tunteisiin vetoavuus ja luonnonäänten huomattava läsnäolo vaikuttavat luontoa arvostavan olemisenymmärryksen heräämiseen.
-
(2020)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kasvissyönnin representaatioita Helsingin Sanomissa vuoden 2017 aikana. Kiinnostus kasvissyöntiä kohtaan on vaikuttanut mediassa viime vuosina kasvaneen, mikä on antanut viitteitä suomalaisen ruokakulttuurin mahdollisesta muutoksesta kasvispainotteisempaan suuntaan. Tutkielmassa tarkastellaan tätä muutosta, ja kysytään, millä tavoin ja minkä aiheiden kautta kasvissyöntiä Helsingin Sanomissa lähestytään. Ruokavalinnat nähdään tutkielmassa arvomaailmaa ja maailmankuvaa heijastavina tekoina, jolloin ruokakulttuurin muutos voi kertoa myös muutoksista ihmisen suhteessa luontoon ja eläimiin. Kasvissyöntiä lähestytään luontosuhteeseen ja ruokakulttuuriin vaikuttaneiden historiallisten prosessien kautta. Länsimaisen kulttuurin hyötyyn ja hallintaan perustuva luontosuhde ja eläinkuva ovat ajautuneet myöhäismodernina aikana kriisiin, eivätkä modernin ajan kahtiajaot luontoon ja kulttuuriin sekä ihmiseen ja eläimeen ole enää toimivia. Lihansyönnin kulttuurin nähdään edustavan luontoa hyväksikäyttävää ja hallintaa korostavaa luontosuhteen mallia, jonka vastakulttuuriksi ja uudenlaisen luontosuhteen rakentajaksi kasvissyönnin kulttuuri asettautuu. Media-aineiston pohjalta kasvissyönnistä piirtyvää kuvaa analysoidaan diskurssianalyysin keinoin myös sen suhteen, millä tavoin modernin ajan kahtiajaot luontoon ja kulttuuriin sekä ihmiseen ja eläimeen näkyvät aineistossa, ja millaista luontosuhdetta kasvissyönnin representaatiot kuvastavat. Koska median vaikutusvalta on merkittävä mediarepresentaatioiden sekä heijastaessa että muovatessa yhteiskunnan arvomaailmoja, antaa media-aineiston tarkastelu oleellista tietoa ruokakulttuurin ja luontosuhteen muutoksen suunnista. Kasvissyönnin representaatiot on jaoteltu kuuteen teemaan. Eniten kasvissyöntiä käsitellään hinnan, helppouden ja maun kautta (30 tekstiä), tavallisuuden ja kotimaisuuden kautta (28 tekstiä), ympäristöystävällisyyden kautta (26 tekstiä), ja terveellisyyden kautta (21 tekstiä). Pienempi osa käsittelee eläinkuvaa (11 tekstiä) ja ruoantuotantoa (10 tekstiä). Kasvissyöntiä käsitellään enimmäkseen positiiviseen sävyyn. Eettisten tekijöiden vähäisempi näkyvyys voi johtua ostopäätöksiin eniten vaikuttaviin tekijöihin keskittymisestä tai kasvissyönnin normalisoitumisesta, jolloin sen ideologista taustaa ei ole tarpeen mainita. Kasvissyönnin kulttuuriin yhdistetään enimmäkseen luonnonläheisyyden ja ekologisuuden merkityksiä, mutta niiden rinnalla esiintyy ajoittain myös kuvauksia luonnon hallintaan pyrkimisestä ja ruoantuotannon tehokkuuden ihannoinnista. Luonnon hallinnan tavoite on kuitenkin lihan- ja kasvissyönnin kulttuureissa eri: kasvissyönnissä se tähtää hyväksikäytön sijaan ekologisuuteen. Jaottelu ihmisiin ja eläimiin ei näyttäydy enää toimivana, mutta luonnon ja kulttuurin jaottelu vaikuttaa pysyvämmältä kasvissyönnin representaatioihin yhdistyessä niin luonnonläheisyyttä kuin luonnon hallintaakin korostavia esimerkkejä.
-
(2020)Tutkimuksessa tarkastellaan inarinsaamelaisten luontosuhdetta nykyaikana. Inarinsaamelaiset ovat alkuperäiskansa, joka on perinteisesti asuttanut Suomessa suurin piirtein nykyisen Inarin kunnan aluetta. Inarinsaamelaisten suhde luontoon on ollut hyvin läheinen ja luonnosta riippuvainen, mutta suhde luontoon on kuitenkin elänyt murroksessa erityisesti viimeisen sadan vuoden aikana esimerkiksi perinteisten elinkeinojen harjoittamisen parissa tapahtuneiden muutosten vuoksi. Muutoksista huolimatta saamelaisten suhde luontoon nähdään edelleen yleisesti vahvana ja merkittävänä osana saamelaisten arkielämää. Käytän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ekologista perinnetietoa, jonka avulla on tutkittu erityisesti alkuperäiskansojen luontoon liittyviä tietoja, taitoja, arvoja ja uskomuksia. Hyödynnän analyysissa Nicolas Houden tapaa jakaa ekologinen perinnetieto kuuteen eri ulottuvuuteen, joiden mukaan tarkastelen myös omaa aineistoani. Itse tutkimuskysymys työssä on kaksiosainen: 1) millaista ekologista perinnetietoa inarinsaamelaisilla on, ja 2) miten ekologinen perinnetieto näkyy inarinsaamelaisten arjessa. Tutkimuksen aineistona toimivat kevättalvella 2018 suoritetut kahdeksan inarinsaamelaisen puolistrukturoidut haastattelut. Hyödynnän analyysissa sisällönanalyysia, jonka avulla olen jakanut aineiston erilaisiin aineistosta nouseviin teemoihin ja liittänyt teemat osaksi teoreettista viitekehystä. Analyysin runkona hyödynnetyt ekologisen perinnetiedon ulottuvuudet painottuvat analyysissa sen mukaan, kuinka vahvasti ne nousevat esille aineistossani. Käytännöllistä luontoon liittyvää tietoa enemmän aineistossani korostuvat luontoon liittyvä etiikka, kulttuurillinen merkitys ja maailmankuva, jotka näin ollen näkyvät enemmän myös analyysissa ja johtopäätöksissä. Tutkielmani perusteella voidaan sanoa, että inarinsaamelaisilla on edelleen vahva yhteys luontoon ekologisen perinnetiedon välityksellä. Aineistoni perusteella inarinsaamelaisilla on nykyisinkin ekologiseen perinnetietoon liittyviä tietoja ja taitoja, joita he pyrkivät pitämään yllä ja opettamaan eteenpäin. Tähän liittyen merkittävänä teemana aineistosta nousee ylisukupolvinen ajattelu, ja sekä menneet että tulevat sukupolvet ovat vahvasti läsnä haastateltavien ajatuksissa ja luontosuhteessa. Tutkimustuloksissa on keskeistä myös se, kuinka voimakkaasti kunnioitus luontoa kohtaan näkyy. Haastateltavat näkevät luontosuhteen selvästi vastavuoroisena ja tasavertaisena, eikä ihmistä nosteta luonnon yläpuolelle. Tuloksissa näkyy vahvasti myös tapa ajatella ihmisen olevan osa luontoa, eikä oma luonnosta erillinen yksikkönsä.
-
”Vaan niin kuin osana sitä kokonaisuutta.” – Elonkehään kytkeytyminen väenuskoisessa maailmankuvassa (2022)Tutkielmani aiheena on elonkehään kytkeytyminen Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa, joka on luonteeltaan animistinen maailmankuva. Animismia suomalaisessa nykykontekstissa ei ole havaintojeni mukaan juurikaan tutkittu aiemmin. Tutkielmani aineisto havainnollistaa yksilön kytkeytymistä itämerensuomalaiseen uskomusperinteeseen, josta on vain vähän aiempaa tutkimusta. Tutkielmani pohjautuu havaintoon ympäristökriisin yhteydestä sekä ihmisten välisiin eriarvoisuuksiin että ihmisen ja luonnon erottavaan ajatteluun. Ihmisen ja luonnon erottavaa ajattelua kutsun tarinaksi. Aineistoni väenuskoinen maailmankuva on esimerkki toisenlaisesta tarinasta ja toisin tekemisestä. Tutkimuskysymykseni on: millä tavoin kytkeytyneisyys elonkehään ilmenee Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa? Tavoitteenani on kuvata väenuskoista maailmankuvaa ilmiönä ja antaa ilmiölle teoreettisesti mielekäs tulkinta. Tutkimusmateriaalini koostuu seitsemästä (7) Miika Vanhapihan henkilökohtaisesta blogikirjoituksesta ja kahdesta (2) podcast-ohjelmasta, joissa hän on ollut keskustelemassa. Olen litteroinut podcastit, joten koko aineistoni on kirjallisessa muodossa. Analyysityökaluna käytän sisällönanalyysia ja keskityn tekstin sisältöön lähilukemalla aineistoani. Lähilukemisella pyrin huolelliseen ja ymmärtävään tekstin tulkintaan. Teoreettinen viitekehykseni muodostuu feministisestä ihmiskeskeisyyden kritiikistä, uusmaterialismista ja sen kritiikistä, alkuperäiskansatutkimuksesta, uskontotieteestä ja folkloristiikasta. Havaitsin aineistosta kolme elonkehään kytkeytymisen henkismateriaalista ulottuvuutta. Ulottuvuudet ovat a) sukulaisuudet, ei-ihmis-henkilöt ja väet, b) kokemukset ja c) elämäntapa: elämä luonnon ja väkien keskellä. Ulottuvuudet toimivat Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa henkismateriaalisena kokonaisuutena, jonka henkisiä ja materiaalisia osia ei tulkintani mukaan erotella toisistaan. Väenuskoisessa maailmankuvassa esimerkiksi väet ja sukulaisuus muuhun luontoon koetaan tosiksi. Väenuskoinen maailmankuva vaikuttaa kokonaisvaltaisesti siihen, millä tavalla Miika Vanhapiha katsoo voivansa olla, elää ja osallistua maailmassa ja maailman kanssa. Myös ihmisten väliset suhteet ja tasa-arvo näyttäytyivät merkittävinä väenuskoisessa maailmankuvassa. Tutkimukseni perusteella väenuskoinen maailmankuva on Miika Vanhapihalle myös vastarintaa ja paremman maailman tavoittelua. Väenuskoinen maailmankuva haastaa ihmisen ja luonnon erottavaa tarinaa ja tarjoaa vaihtoehtoisen tavan olla ja osallistua maailman kanssa.
-
”Virta pyörtää kahden yhdeksi” – kriittisen luontosuhteen kuvaus Anni Kytömäen teoksessa Margarita (2024)Maisterintutkielmassani tarkastelen Anni Kytömäen teoksen Margarita (2020) kriittisen luontosuhteen kuvausta. Kriittisen luontosuhteen kuvauksella tarkoitan kerronnan keinoja, joilla teos pyrkii ohjaamaan oletettua lukijaa tarkastelemaan kriittisesti niin yksilön kuin yhteiskunnan luontosuhdetta. Lähtökohtana tutkimukselle on luonto- ja ympäristöaiheiden ajankohtaisuus sekä tarve tarkastella kriittisesti ihmiskunnan toimintaa suhteessa luontoon ja ympäristöön. Tutkielman tavoitteena on osoittaa, kuinka kerronnan motiivit, eri henkilöiden luontosuhteiden kuvaukset ja kansalliset vastakertomukset ohjaavat oletettua lukijaa tarkastelemaan teoksen kuvauksia kriittisestä luontosuhteesta. Tutkielmassa havainnollistetaan, kuinka tarkasteltavat motiivit vesi ja jokihelmisimpukka synnyttävät oletetussa lukijassa empatian tunteita ja syventävät luontokäsitystä. Tutkielman teoreettisena lähtökohtana on ekokriittinen kirjallisuudentutkimus, jonka lisäksi hyödynnän posthumanistista, ympäristö- ja eläinfilosofista sekä tunteiden tutkimukseen keskittyvää kirjallisuudentutkimusta. Teoriataustan näkökulmasta tutkielma asettuu ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen jatkumoon hyödyntäessään kirjallisuudentutkimuksen lisäksi myös muuta humanistista tutkimusta. Tutkielman analyysit osoittavat, kuinka suomalaisen yhteiskunnan luontosuhde on rakentunut osana historiaamme, kansallista kertomusta. Tutkielmassa tarkastelen, kuinka ihmiskunnan luontosuhdetta rakentavat niin yksilön kuin yhteiskunnan tavat ajatella ja toimia. Tutkielma osoittaa, kuinka Margaritan yhteiskunnalliset kuvaukset asettuvat vallitsevaa kertomusta vastaan, vastakertomukseksi. Monella kerronnan tasolla rakentuvat vastakertomukset toimivat laajemmin kerronnan keinoina, jotka korostavat teoksen ekokriittisiä päämääriä. Ne kiinnittävät oletetun lukijan huomion ihmiskunnan toimintaan historian eri murrosvaiheissa, mikä saa myös pohtimaan ihmiskunnan valintoja nykypäivänä sekä tulevaisuudessa.
Now showing items 1-5 of 5