Browsing by Subject "luovutettu Karjala"

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, keitä olivat ne 172 antrealaista, joita syytettiin valtiorikosoikeuksissa vuonna 1918 ja millaisia tuomioita he valtiorikosoikeuksissa ja valtiorikosylioikeudessa saivat. Kvantitatiivisesti painottunut mikrohistoriallinen tutkielma auttoi hahmottelemaan melko selkeäpiirteisen kuvan antrealaisesta keskivertosyytetystä. Antrealaisista syytetyistä suurin osa oli ammattinimikkeettömiä työmiehiä. Valtaosa oli syntynyt Antreassa, mutta Viipurin läheisyys, Pietarin kauppa, kiviteollisuus, rautatie ja kausityöt olivat tuoneet pitäjään työläisiä muualta Suomesta. Suurin osa syytetyistä oli luku- ja kirjoitustaitoisia, muuten heidän koulutuksensa oli vähäistä ja varallisuutensa heikko. Vuosien katkeruus työnantajia ja kunnallisvaltuuston porvarillisia jäseniä kohtaan, elintarvikepula yhdistettynä kotiseudun talonpoikien harjoittamaan elintarvikekeinotteluun ja Pietarista levinnyt vallankumoushuuma radikalisoivat antrealaisia työläisiä syksyllä 1917. Työväenyhdistykseen suurin osa syytetyistä liittyi vasta vuoden 1917 aikana. Monet olivat mukana suurlakossa, mutta järjestyskaartilaisten suorittamat aseryöstöt, väkivaltaisuudet, vangitsemiset ja suojeluskunta-aktiivi Juho Olkinuoran murha aiheuttivat särön Antrean työväenliikkeeseen. Suurlakon jälkeen järjestyskaartin toiminta hiipui. Alle puolet suurlakon aikana järjestyskaartiin kuuluneista otti osaa sotaan punakaartin riveissä. Osin tämä selittyy sillä, että suurin osa Antreasta oli valkoisten hallussa sodan aikana. Järjestys- ja punakaarteihin syytetyt liittyivät elannon vuoksi tai sosiaalisesta paineesta, sodan aikana myös pakotettuna. Sodan jälkeen lähes 60 % syytetyistä sai vapauttavan tai ehdonalaisen tuomion, mutta vankeuteen tuomitut antrealaiset saivat keskimääräistä kovempia tuomioita. Kukaan syytetyistä ei saanut kuolemantuomiota, mutta sodan aikana ja sodan jälkeen valkoiset teloittivat useita antrealaisia. Valtiorikosylioikeudelta alennusta tuomioonsa haki 80 syytettyä, joista vajaan kolmanneksen tuomio aleni. Kahden elinkautisen saaneen syytetyn tuomiot muutettiin määräaikaisiksi rangaistuksiksi. Antrealaisten syytettyjen tuomiot olivat kytkettävissä heidän tekoihinsa, eikä esitutkintaviranomaisten, suojeluskuntien, naapureiden, työnantajien, sukulaisten tai syytettyjen itsensä antamilla lausunnoilla ollut juuri vaikutusta tuomioon. Joukossa oli toki joitakin yksilöitä, joiden tuomio vaikuttaisi tulleen lähinnä huonon maineen vuoksi. Tuomioita koventaneita tekijöitä olivat jäsenyys Kavantsaaren työväenyhdistyksessä, mahdollinen osallisuus Olkinuoran murhaan, osallistuminen Kaljusen retkikuntaan tai elintarvikelautakunnan toimintaan sodan aikana sekä toimiminen Työ-lehden asiamiehenä ennen sotaa. Tämän tutkielman tulosten vertailu muihin jo tehtyihin pitäjäkohtaisiin tutkimuksiin voisi auttaa selvittämään eri valtiorikosoikeuksien oikeuskäytäntöjen eroja. Tutkielmaa voisi myös käyttää pohjana Antrean sisällissodanaikaisten tapahtumien tarkempaan tutkimiseen laajentamalla tutkimusta valkoiseen osapuoleen ja siviilien elämään. Mielenkiintoista olisi myös selvittää millaiset arvet sisällissota jätti Antreaan ja antrealaisiin. Syytetyiden kautta olisi myös mahdollista syventää ja laajentaa käsitystä karjalaisesta työläisaktivismista sortovuosien aikana.