Browsing by Subject "määräisyys"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan kvantitatiivista ja notiivista spesiestä, niin kuin suomalainen kielitieteilijä Paavo Siro (1909 – 1996) on ne esille tuonut 1950-luvun kielitieteellisessä keskustelussa. Spesieksellä tarkoitetaan tässä työssä kategoriaa, jolla tehdään ero määräisen ja epämääräisen välille. Määräisyydestä ja epämääräisyydestä käytetään myös nimityksiä definiittinen ja indefiniittinen. Monissa ns. “artikkelikielissä” spesies on oma kieliopillinen kategoriansa, mutta suomen kielessä sillä ei ole omaa kieliopillista tehtävää. Suomen kielessä spesieksen ilmaiseminen on jakautunut monen eri kieliopillisen kategorian tehtäväksi. Tutkielmassa esitellään ja tarkastellaan Siron esille tuomia kvantitatiivisen ja notiivisen spesieksen käsitteitä. Siron mukaan subjekti toisaalta tarkoittaa laadultaan joko määräistä tai epämääräistä joukkoa ja toisaalta viittaa joko tunnettuun tai tuntemattomaan tarkoitteeseen. Määräisyyden definiittisyyttä Siro nimittää kvantitatiiviseksi spesiekseksi ja tuttuusominaisuutta notiiviseksi spesiekseksi. Kvantitatiivinen spesies ilmenee subjektin sijanvaihtelun myötä, eli nominatiivisubjekti tarkoittaa määräistä ja partitiivisubjekti epämääräistä joukkoa. Notiivisen spesieksen taas osoittaa sanajärjestys tai painotus. Näillä määrityksillä Siro on muodostanut nelikentän, joka muodostuu seuraavista pareista: notiivisesti määräinen – kvantitatiivisesti määräinen, notiivisesti epämääräinen – kvantitatiivisesti epämääräinen, notiivisesti määräinen – kvantitatiivisesti epämääräinen, kvantitatiivisesti määräinen – notiivisesti epämääräinen. Aluksi työssä käsitellään Siron teoriaa ja nelikenttämallia ja otetaan esille sen kritiikkiä kielitieteellisessä keskustelussa. Tarkasteltavana on myös teorian kannalta keskeisiä käsitteitä: jaollisuus, osittuvuus, referenssi, spesifisyys, avoimet ja sulkeiset viittaukset, notiivisuus, kvantitatiivinen definiittisyys, subjektin totaalisuus ja tarkenteet. Lopuksi työssä tarkastellaan Siron teoriaa empiirisen aineiston avulla. Aineistona on Olli Nuutisen teos Kommentteja kahteen elämään sekä litteroitu puhekielinen aineisto Helsingin yliopiston keskusteluntutkimuksen arkistoista. Aineistosta on poimittu eksistentiaalilauseiden monikolliset ja jaolliset subjektit ja niiden kautta kokeillaan Paavo Siron teorian käyttökelpoisuutta. Aineistoa on käytetty myös spesiesteorian keskeisten käsitteiden ilmentämiseen. Aineistosta löytyy joitakin prototyyppisiä esimerkkejä, jotka näyttäisivät sopivan Siron teoriaan, mutta enimmäkseen esimerkit poikkeavat teoriasta. Analyysi osoittaa, että Paavo Siron nelikenttäteoria on symmetrinen ja looginen, mutta ehkä enemmänkin teoriassa kuin käytännössä. Aineiston avulla huomataan, että on paljon poikkeuksia ja kysymystä herättäviä esimerkkejä, jotka eivät suoraan sijoitu nelikenttämalliin. Teoriaa on vaikea soveltaa käytäntöön, koska Siron yksinkertaistetut esimerkkilauseet eivät löydä kovin monta vastinetta aineistossa. Analyysin perusteella voidaan todeta, että spesiekset näyttävät muodostavan jatkumoita, jotka menevät osittain päällekkäin, ja niinpä lauseiden analyysiin sopisi paremminkin koordinaatistohahmotelma. Kvantitatiivisen ja notiivisen spesieksen käsitteitä ei kuitenkaan pitäisi hylätä, vaan niitä voi pohtia sekä erillisinä että yhteisvaikutteisina ilmiöinä.
-
(2021)Tämän maisterintutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka paljon ja millaisia määräisyysvirheitä arvosanan M (magna cum laude approbatur) saaneet abiturientit tekevät ruotsin ylioppilaskokeeseen sisältyvässä kirjoitelmassa. Lisäksi vertaan pitkän ja keskipitkän oppimäärän kokeen tehneiden kirjoitelmista löytyviä virhemääriä ja -tyyppejä keskenään. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 60 Ylioppilastutkintolautakunnalta saamastani satunnaisesta kirjoitelmasta, joista 30 on pitkän oppimäärän (A-ruotsi) kokeesta ja 30 keskipitkän oppimäärän (B-ruotsi) kevään 2020 kokeesta. A-ruotsin kirjoitelmat (700–1100 merkkiä) ovat kaksi kertaa pidempiä kuin B-ruotsin kirjoitelmat (400–550 merkkiä). Analysoin kirjoitelmia Corderin (1974) luoman virheanalyysin avulla, lukuun ottamatta virheiden selittämistä tai arviointia. Etsin kirjoitelmista kaikki määräisyysvirheet, jonka jälkeen jaottelin ne pää- ja alakategorioihin. Jaottelin jokaisen määräisyysvirheitä sisältävän nominaalilausekkeen vain yhteen kategoriaan, vaikka lausekkeessa olisikin ollut useampi taivutusvirhe. Ruotsin kielen määräisyys ja artikkelien käyttö luo tunnetusti haasteita ruotsinoppijoille, sillä se eroaa huomattavasti esimerkiksi englannin ja suomen kielistä. Käyn läpi teoriaa ruotsin kielen määräisyydestä sekä esittelen aiempaa tutkimusta aiheeseen liittyen. Vaikka määräisyys koostuu sekä merkityksestä että muodosta, keskityn tässä tutkielmassa vain muotoon, sillä sitä painotetaan kouluopetuksessakin. Lisäksi selitän eron toisen ja vieraan kielen oppimisen välillä ja pohdin virheiden merkitystä kielenoppimisessa. Kielenoppimiseen liittyy Pienemannin (1998) prosessoitavuusteoria, jonka mukaan kielenoppiminen koostuu viidestä tasosta, joista edeltävä täytyy aina hallita siirtyäkseen seuraavalle tasolle. Määräisyys ja nominaalilausekkeiden taivutus kuuluvat tasoille 2 ja 3, jotka liittyvät sanojen taivutukseen sekä lausekkeiden sisäiseen kongruenssiin. Aineistosta löytyi yhteensä 160 määräisyysvirhettä, joista 107 on pitkän ruotsin ja 53 keskipitkän ruotsin kirjoitelmista. A-ruotsissa virheitä on keskimäärin neljä per kirjoitelma, B-ruotsissa kaksi. Pääkategorioita on neljä ja alakategorioita 15. Suurin pääkategoria on epämääräinen muoto määräisen muodon sijasta (58), toisiksi suurin määräinen muoto epämääräisen muodon sijasta (49), kolmanneksi suurin artikkelivirheet (27) ja pienin kongruenssivirheet (26). Yleisimpiä alakategorioita eli virhetyyppejä olivat epämääräinen muoto aiemmin mainituista asioista puhuttaessa, määräinen muoto epämääräistä muotoa vaativien attribuuttien jälkeen, artikkeliton muoto määräisen muodon sijasta sekä epämääräinen muoto prepositioilmauksissa. Aineistosta käy ilmi, että opiskelijat käyttävät useimmiten yksinkertaisimpia muotoja eli epämääräistä tai artikkelitonta muotoa. Muodon valitsemisen lisäksi vaikeuksia tuottaa sellaisten nominaalilausekkeiden muodostus, joihin sisältyy attribuutti. Tällaiset kongruenssivirheet olivat selvästi yleisempiä B-ruotsissa, mikä kertoo heikommasta nominaalilausekkeiden määräisyystaivutuksen osaamisesta. Määrällisesti A- ja B-ruotsin kirjoitelmissa oli saman verran virheitä suhteessa tekstien pituuteen, ainoastaan eri kategorioiden välillä oli eroja. Toisaalta A-ruotsin pidempiä ja haastavampia tekstejä kirjoittaessa tulee luonnollisesti enemmän virheitä kuin B-ruotsin lyhyissä teksteissä. Tulosten perusteella nämä opiskelijat ovat vielä prosessoitavuusteorian tasolla 2, sillä he eivät hallitse substantiivien määräisyysmuotojen käyttöä.
Now showing items 1-2 of 2