Browsing by Subject "maa"

Tiivistelmä – Referat – Abstract Tässä tutkielmassa tarkastelen Edmund Husserlin myöhäisfilosofian, 1930-luvun näkemyksiä elämismaailmasta, maaperustasta ja kotimaailmasta sekä näiden suhteesta toisiinsa. Vaikka Husserl määrittelee elämismaailman käsitteensä läpikotaisin henkiseksi rakenteeksi, se voidaan kuitenkin nähdä myös konkreettisena pohjana maana ja kotina, paikallisuutena. Tämän opinnäytetyöni tavoitteena onkin tarkastatella sitä, miten elämismaailma voisi ilmetä Husserlille konkreettisena pohjana, maaperustana ja kotimaailmana, paikallisuutena. Määrittelen aluksi elämismaailman käsitteen. Käsitteen moniselitteisyys johtuu ainakin osittain siitä, että Husserl kehitteli käsitettä kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta tematoisoi sen vasta teoksessaan “Die Krisis Der europäichen Wissenschaft und tranzendentale Phänomenologie. Tässä luvussa pyrin määrittämään sen, miten elämysmaailma ilmenee toisaalta partikulaarisena subjektiivis-relatiivisena yksittäisen ihmisen kulttuurimaailmana ja toisaalta universaalisena ja transsendentaalisena maaperustana ja horisonttina. Seuraavaksi tarkastelen Husserlin maaperustan argumenttia. Tässä Husserlin perusajatus se, että liikkeen jäsentämisen mielekkyys edellyttää sitä, että meillä on perusta, maa, jota vasten oma liikkeemme ja kappaleiden liike tapahtuu. Mielestäni Husserlin ajattelun tärkein tulos tässä argumentissa on siirtymä liikkeen konstitutioon viitekehyksestä historiallis-generatiivisen fenomenologian tasolle. Tämä tarkoittaa sitä, että Husserl ottaa tarkasteluunsa mukaan ihmisen geneettisen historian: meidän perinteemme, kielemme ja inhimillinen kulttuurimme ovat aina rakentuneet siten, että maa on aina ollut perustamme. Toinen tärkeä seikka tässä on se, että maa nähdään transsendentaalisena merkityksenannon ehtona, merkitykset polveutuvat maasta ja ovat juurtuneet siihen. Maa on siis Husserlille alkuperän sijasta kantaperusta (Stammboden). Viimeiseksi käsittelen kotimaailmaa ja vierasmaailmaa. Koti- ja vierasmaailma muodostavat yhteiskonstitutiivisen rakenteen, jossa kodin alue hahmottuu ja rajautuu vieraasta tuttuna, normaalina ja vieras rajautuu tässä vieraana ja epänormaalina. Olennaista tälle kodin ja vieraan välisille rajan asettavalle rakenteelle on se, että on sen generatiivisuus. Tämä Husserlin generatiivisuuden käsite on sidottu tiukasti historiallisuuteen, perinteeseen, kulttuuriin, arvoihin ja normeihin. Toinen tärkeä seikka on se, että tämä kodin ja vieraan rakenne ei toimi generatiivisessa fenomenologiassa alkuperänä (Ursprung) vaan sukujuurena (Stamm). Tämä Stamm-termi on Husserlin myöhäisfilosofian käsite, jota hän käyttää kuvatakseen kotimaailman yhteiskonstituution eri puolia. Tämän Stamm-termi osoittaa, että kotimaailman ja vierasmaailman rakenne sekä maaperusta ovat Husserlin filosofiassa osa historiallisgeneraatiivista ajattelua.