Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "maahanmuuttajuus"

Sort by: Order: Results:

  • Vesterinen, Satu (2018)
    Tutkielmani käsittelee monikulttuurista tilaa, jonka suomalaisen lastensuojelun työntekijän ja muslimitaustaisen maahanmuuttajan kohtaamisesta syntyy. Tavoitteena on analysoida, miten monikulttuurinen kohtaamisen kenttä rakentuu lastensuojelussa ja minkälaista roolia islam siinä näyttelee. Tarkastelen kulttuurisen ja uskonnollisen toiseuden rakentumista viranomaistyön kontekstissa. Tutkielma sijoittuu monikulttuurisen lastensuojelutyön ja uskontososiologian viitekehyksiin. Laadullisen tutkimusstrategian lähtökohdista hyödynnän aineistonani 5 helsinkiläisen lastensuojelun työntekijän teemahaastattelua. Tarkastelen aineistoa erityisesti Merja Aniksen kuvaamien kuuden maahanmuuttajatyöhön liittyvän tulkintakehyksen kautta. Tutkielmani osoittaa, että monikulttuurinen tila rakentuu vaihtelevien tulkintakehyksien varaan, toisaalta yhteisymmärryksessä maahanmuuttaja-asiakkaan kanssa, toisaalta konfliktissa. Kohtaamisessa valta ja vallankäytön tematiikka kiertyy monikulttuurisen tilan käytännön haasteisiin, jotka muovautuvat sosiaalityöntekijän huolenaiheiksi. Huolenaiheita, eräänlaisia ymmärtämisen reunaehtoja, ovat kielimuuri, sukupuoliroolit, maahanmuuttaja-asiakkaiden koettu erityinen epäluuloisuus viranomaisia kohtaan ja uskonnon sekä kulttuurin eroavaisuudet. Kohtaamisessa islam näyttäytyy tyypillisesti ongelmallisena, sillä se haastaa sosiaalityöntekijöiden suosiman tasa-arvoistavan tulkintakehyksen. Tasa-arvoistava tulkintakehys toimii keinona löytää yhteisymmärrys samankaltaisuuden kautta, mutta se voi olla haitallista, jos esimerkiksi maahanmuuttajuuteen liittyvät erityiskysymykset sivuutetaan. Muslimiperheille huolena lastensuojelun kohtaamisessa näkyi muslimi-identiteetin menetys eli lapsen menettäminen suomalaisuudelle, islamin ydinyksikön eli perheen hajoaminen, mihin puolestaan liittyy voimakkaita häpeän tunteita. Häpeää ja vallanmenetystä torjuu uskontopuhe, jolla on tärkeä rooli voimaannuttajana. Uskontopuhe on muslimiasiakkaalle keino perustella päätöksiä, ottaa tulkinnat takaisin haltuun ja hahmottaa omaa merkitystodellisuutta. Lisäksi se on konkreettinen avunhakemisen strategia. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on löytää tie monikulttuurisen kohtaamisen käytännön vaikeuksien yli ja päästä käsittelemään maahanmuuttajan huolia validilla tavalla. Tasa-arvoisuus vaatii lastensuojelun kontekstissa paitsi erilaisuuden huomioimista, myös asiakkaan omien voimavarojen, kuten uskonnon, hyödyntämistä työskentelyssä. Avainasemassa on monikulttuurisen tilan rakentuminen uudella tavalla jo organisaatiotasolta alkaen.
  • Pöyhönen, Ida (2018)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan etnisen identiteetin ilmaisemista suomalaisten maahanmuuttajataustaisten rap-artistien sanoituksissa ja musiikkivideoilla. Tutkielman aineisto koostuu viiden rap-artistin – Mustan Barbaarin, Prinssi Jusufin, Seksikkään Suklaan, PastoriPiken ja Kingfishin – tuotannosta valikoiduista 11 kappaleesta. Kappaleet on julkaistu vuosien 2013–2017 aikana, ja niissä kaikissa käsitellään etnistä identiteettiä tavalla tai toisella. Artistit ovat 26–30-vuotiaita miehiä, joita kaikkia yhdistää afrikkalainen tausta. Tutkielman tarkoituksena ei kuitenkaan ole tehdä johtopäätöksiä artistien yksityisminän etnisestä identiteetistä vaan tarkastella miten artistiminät puhuvat etnisyydestä kappaleillaan. Etnisen identiteetin ilmaisemista käsitellään tutkielmassa kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Tulkitsen rap-artistien kappaleita vallankäytön välineinä ja kannanottoina maahanmuuttajuudesta ja suomalaisuudesta käytävään diskurssiin. Kappaleet voidaan nähdä osana maahanmuuttajataustaisten identiteettineuvottelua, jolla pyritään kumoamaan negatiiviset stereotyypit ja yksinkertaistava kategorisointi maa-hanmuuttaja-termin alle. Hip hop, jota on sen historian vuoksi kutsuttu myös mustien ja sorrettujen musiikiksi, tarjoaa hyvän kontekstin eriarvoistavan diskurssin kumoamiselle. Myös mediahahmot antavat enemmän vapauksia identiteetin pohdintaa varten ja auttavat artisteja tuomaan omat näkemyksensä aiheesta laajemman yleisön kuuluviin. Tutkielman aineistossa etninen identiteetti nousee esiin etenkin jäsenyyksien, kuulumisen ja ryhmäidentiteettien kautta. Kappaleista erottuu kolme selkeää pääteemaa, joiden avulla etnistä identiteettiä ilmaistaan: näitä ovat ihonväri, paikka ja kieli. Ihonväristään räpätessään artistit korostavat ei-suomalaisuuttaan ja ottavat kantaa mustan miehen stereotyyppiin. Samalla ihonväri käännetään kuitenkin hyödyksi hip hopin kontekstissa, jossa tumma ihonväri yhdistetään usein autenttisuuteen. Paikkoihin viittaamalla artistit rakentavat kuulumistaan sekä Afrikkaan ja lähtömaihinsa että Suomeen ja Helsinkiin. Lisäksi kappaleilla kommentoidaan maahanmuuttajataustaisten symbolista asemaa suomalaisessa yh-teiskunnassa. Sana- ja kielivalintoja käytetään myös etnisen identiteetin ilmaisuvälineinä, ja ne kertovat identifioitumisesta kieleen, paikkaan ja etnisyyteen perustuviin yhteisöihin. Rap-artistien kappaleet voidaan nähdä työkaluina, joilla pyritään muokkaamaan, oikaisemaan ja uudistamaan maahanmuuttajataustaisista luotuja representaatioita. Stereotyypit asetetaan kappaleilla kyseenalaisiksi niitä ironisesti vahvistamalla sekä niitä rikkomalla. Aineistosta kumpuaa esiin maahanmuuttajataustaisille tyypillinen hybridi (moni)etninen identiteetti, joka elää yksilön mukana, vaihtelee tilanteittain eikä suinkaan aina ole sidonnainen vain yhteen etnisyyteen.