Browsing by Subject "maailmankuva"

Kirjallisuuden pro gradu -työssäni tarkastelen muukalaisuuden ja vieraantumisen teemoja Raija Siekkisen “Novellissa”. Analyysini pääpaino on Marian henkilöhahmon tarkastelussa. Tutkielmassani hyödynnän eksistentialistisen filosofian vieraantumisen, autenttisen ja epäautenttisen olemisen käsitteitä sekä Julia Kristevan ajatuksia muukalaisesta ja muukalaisuudesta. Analysoidessani naisen ja miehen erilaisia puhetapoja käytän apunani Deborah Tannenin tunnepuheen ja asiapuheen määritelmiä. ”Novellin” ajassa Maria tekee pitkän matkan itseensä: alussa hän on päättämätön, haparoiva ja vieraantunut sekä muista ihmisistä että itsestään. Maria toteuttaa eksistentialistisen filosofian termein epäautenttista olemisen tapaa yrittäessään löytää paikkansa pohtimalla, miten hänen pitäisi olla, jotta olisi kuten toiset. Hän omaksuu muukalaisen hiljaisuuden ja pyrkii toimimaan niin, kuten uskoo toisten odottavan. Lopulta Marian päämäärätön elämän ihmettely kilpistyy uupumukseen ja itsemurhayritykseen. Todettuaan yrityksen olleen erehdys, joka kuitenkin piti tehdä, Maria ymmärtää olevansa itse vastuussa omasta elämästään ja valinnoistaan. Perimmäistä yksinäisyyttä ei pääse pakoon, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Läpi tutkielmani kuljetan mukanani myös muuta Siekkisen tuotantoa analyysini tukena. Kertomusten maailmojen yhtenevät rakennusaineet tarjoavat laajemman tulkintakehyksen henkilöhahmon kasvuprosessille. Kokemukset kerrostuvat; muistot lähenevät ja loittonevat: elämä muistuttaa spiraalia. Esikoiskokoelman Mariaan verrattuna Siekkisen myöhemmän tuotannon päähenkilöt ja kertojat suhtautuvat lempeämmin ja ymmärryksellä ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Uskon tämän johtuvan siitä, että he ovat tehneet sovun itsensä kanssa; oman kompleksisuutensa, ainutlaatuisuutensa ja vierautensa; yksinäisyyden ja jokaisen kohtaamisen hetkellisyyden.

Tutkielmani aiheena on elonkehään kytkeytyminen Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa, joka on luonteeltaan animistinen maailmankuva. Animismia suomalaisessa nykykontekstissa ei ole havaintojeni mukaan juurikaan tutkittu aiemmin. Tutkielmani aineisto havainnollistaa yksilön kytkeytymistä itämerensuomalaiseen uskomusperinteeseen, josta on vain vähän aiempaa tutkimusta. Tutkielmani pohjautuu havaintoon ympäristökriisin yhteydestä sekä ihmisten välisiin eriarvoisuuksiin että ihmisen ja luonnon erottavaan ajatteluun. Ihmisen ja luonnon erottavaa ajattelua kutsun tarinaksi. Aineistoni väenuskoinen maailmankuva on esimerkki toisenlaisesta tarinasta ja toisin tekemisestä. Tutkimuskysymykseni on: millä tavoin kytkeytyneisyys elonkehään ilmenee Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa? Tavoitteenani on kuvata väenuskoista maailmankuvaa ilmiönä ja antaa ilmiölle teoreettisesti mielekäs tulkinta. Tutkimusmateriaalini koostuu seitsemästä (7) Miika Vanhapihan henkilökohtaisesta blogikirjoituksesta ja kahdesta (2) podcast-ohjelmasta, joissa hän on ollut keskustelemassa. Olen litteroinut podcastit, joten koko aineistoni on kirjallisessa muodossa. Analyysityökaluna käytän sisällönanalyysia ja keskityn tekstin sisältöön lähilukemalla aineistoani. Lähilukemisella pyrin huolelliseen ja ymmärtävään tekstin tulkintaan. Teoreettinen viitekehykseni muodostuu feministisestä ihmiskeskeisyyden kritiikistä, uusmaterialismista ja sen kritiikistä, alkuperäiskansatutkimuksesta, uskontotieteestä ja folkloristiikasta. Havaitsin aineistosta kolme elonkehään kytkeytymisen henkismateriaalista ulottuvuutta. Ulottuvuudet ovat a) sukulaisuudet, ei-ihmis-henkilöt ja väet, b) kokemukset ja c) elämäntapa: elämä luonnon ja väkien keskellä. Ulottuvuudet toimivat Miika Vanhapihan väenuskoisessa maailmankuvassa henkismateriaalisena kokonaisuutena, jonka henkisiä ja materiaalisia osia ei tulkintani mukaan erotella toisistaan. Väenuskoisessa maailmankuvassa esimerkiksi väet ja sukulaisuus muuhun luontoon koetaan tosiksi. Väenuskoinen maailmankuva vaikuttaa kokonaisvaltaisesti siihen, millä tavalla Miika Vanhapiha katsoo voivansa olla, elää ja osallistua maailmassa ja maailman kanssa. Myös ihmisten väliset suhteet ja tasa-arvo näyttäytyivät merkittävinä väenuskoisessa maailmankuvassa. Tutkimukseni perusteella väenuskoinen maailmankuva on Miika Vanhapihalle myös vastarintaa ja paremman maailman tavoittelua. Väenuskoinen maailmankuva haastaa ihmisen ja luonnon erottavaa tarinaa ja tarjoaa vaihtoehtoisen tavan olla ja osallistua maailman kanssa.