Browsing by Subject "mainekriisi"

Organisaatioiden kriisiviestinnän tutkimus on perinteisesti keskittynyt organisaatioiden yksisuuntaisen viestinnän tarkasteluun. Tutkimuksien avulla on pyritty hahmottamaan, minkälaisten viestien ja strategioiden avulla organisaatiot voivat minimoida kriisien aiheuttamat vahingot. Yksisuuntaiseen viestintään keskittyminen on usein tapahtunut organisaatioiden ja sidosryhmien välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen tarkastelun kustannuksella. Samaten kriisiviestintää ei ole juurikaan tutkittu vuorovaikutusosaamisen näkökulmasta, vaikka vuorovaikutusosaamisella näyttäisi olevan merkittävä rooli kriisinhallinnassa. Tämä tutkielma pyrkii kaventamaan erityisesti organisaatioiden mainekriisien tutkimuksen sekä vuorovaikutuksen ja vuorovaikutusosaamisen tutkimuksen välistä kuilua. Tutkimus tarkastelee, mitä on kriisivuorovaikutus mainekriisien kontekstissa sekä minkälaista vuorovaikutusosaamista viestinnän ammattilaiset kokevat mainekriiseissä tarvittavan. Mainekriisien kontekstissa ilmenevää vuorovaikutusta havainnollistetaan Baxterin ja Montgomeryn (1996) relationaalisen dialektiikan teoreettisen viitekehyksen avulla. Mainekriiseissä ilmenevä vuorovaikutus nähdään siis kilpailevien jännitteiden värittämänä toimintana, jonka hallitsemiseen viestinnän ammattilaiset tarvitsevat vuorovaikutusosaamista. Tutkimuksessa hyödynnetään laadullisia tutkimusmenetelmiä: tutkimuksen aineisto muodostuu kolmen viestintäjohtajan ja viiden viestintäpäällikön haastatteluista. Aineiston keräämisessä hyödynnettiin teemahaastattelua, ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällön analyysin keinoin. Aineiston analyysin apuna käytettiin siis aiempaa tutkimuskirjallisuutta ja teemahaastattelun teemoja, mutta myös täysin aineistolähtöiset tulkinnat sallittiin. Tutkielman tuloksien mukaan mainekriisien kontekstissa ilmenevää vuorovaikutusta luonnehtivat 1) nopeuden ja harkinnan sekä 2) avoimuuden ja salailun pääjännitteet ja niiden alle asettuvat 3) yllätyksellisyyden ja ennakoitavuuden, 4) uuden ja perinteisen kriisiviestinnän, 5) vuorovaikutteisuuden ja yksisuuntaisuuden sekä 6) yhdenmukaisuuden ja moniäänisyyden alajännitteet. Tutkielman tulokset osoittavat myös, että viestinnän ammattilaiset ja muut organisaation työntekijät tarvitsevat monipuolista kriisivuorovaikutusosaamista mainekriisinhallintatyössä. Mainekriisien hallinta edellyttää muun muassa perusvalmiuksia, jotka muodostavat pohjan kriisivuorovaikutusosaamiselle sekä suhteiden ylläpitämiseen ja kehittämiseen liittyvää vuorovaikutusosaamista ja työtehtäviin liittyvää kriisivuorovaikutusosaamista. Näiden lisäksi tutkimuksessa esitellään kriisivuorovaikutusosaamisen funktioita ja kriisivuorovaikutuksen eettisiä periaatteita sekä kriisivuorovaikutusosaamisen koettua tärkeyttä ja sijaintia.