Browsing by Subject "muukalaisuus"
Now showing items 1-2 of 2
-
(2016)Kirjallisuuden pro gradu -työssäni tarkastelen muukalaisuuden ja vieraantumisen teemoja Raija Siekkisen “Novellissa”. Analyysini pääpaino on Marian henkilöhahmon tarkastelussa. Tutkielmassani hyödynnän eksistentialistisen filosofian vieraantumisen, autenttisen ja epäautenttisen olemisen käsitteitä sekä Julia Kristevan ajatuksia muukalaisesta ja muukalaisuudesta. Analysoidessani naisen ja miehen erilaisia puhetapoja käytän apunani Deborah Tannenin tunnepuheen ja asiapuheen määritelmiä. ”Novellin” ajassa Maria tekee pitkän matkan itseensä: alussa hän on päättämätön, haparoiva ja vieraantunut sekä muista ihmisistä että itsestään. Maria toteuttaa eksistentialistisen filosofian termein epäautenttista olemisen tapaa yrittäessään löytää paikkansa pohtimalla, miten hänen pitäisi olla, jotta olisi kuten toiset. Hän omaksuu muukalaisen hiljaisuuden ja pyrkii toimimaan niin, kuten uskoo toisten odottavan. Lopulta Marian päämäärätön elämän ihmettely kilpistyy uupumukseen ja itsemurhayritykseen. Todettuaan yrityksen olleen erehdys, joka kuitenkin piti tehdä, Maria ymmärtää olevansa itse vastuussa omasta elämästään ja valinnoistaan. Perimmäistä yksinäisyyttä ei pääse pakoon, mutta sen kanssa voi oppia elämään. Läpi tutkielmani kuljetan mukanani myös muuta Siekkisen tuotantoa analyysini tukena. Kertomusten maailmojen yhtenevät rakennusaineet tarjoavat laajemman tulkintakehyksen henkilöhahmon kasvuprosessille. Kokemukset kerrostuvat; muistot lähenevät ja loittonevat: elämä muistuttaa spiraalia. Esikoiskokoelman Mariaan verrattuna Siekkisen myöhemmän tuotannon päähenkilöt ja kertojat suhtautuvat lempeämmin ja ymmärryksellä ympäristöön ja toisiin ihmisiin. Uskon tämän johtuvan siitä, että he ovat tehneet sovun itsensä kanssa; oman kompleksisuutensa, ainutlaatuisuutensa ja vierautensa; yksinäisyyden ja jokaisen kohtaamisen hetkellisyyden.
-
(2018)Tarkastelen pro gradu -työssäni Maria Peuran (2017) novellikokoelmaa Tunkeilijat muukalaisuuden näkökulmasta. Esitän teoksen kahdeksan novellin analyysin kautta, kuinka henkilöhahmojen toiseuden kokemukset ilmenevät tekstissä ja millaisia muotoja toiseus novellien puhujien kokemuksessa saa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessani on Julia Kristevan teoria muukalaisuudesta sekä hänen ajatuksensa puhuvien subjektien rakentumisesta kielessä. Muukalaisuuden teeman tutkiminen Peuran novellien henkilöhahmojen kokemuksessa mahdollistuu muun muassa Kristevan luoman abjekti-käsitteen kautta. Abjekti-kokemuksessa henkilöhahmojen toiseus, eli outouden ja vierauden kokemus itsessä, joko projisoituu ympäristöön tai valtaa hahmon ja tuntuu kammon tunteena, joka rikkoo eheää minuuden kokemusta. Kristevan rinnalla käytän tutkimuksessani teoreettisena kehyksenä Sara Ahmedin tunteiden kulttuuripoliittista teoriaa ja sen ajatusta tunteista ihmisten välisten pintojen muokkaajana. Tutkin toiseuden ilmenemistä novellien henkilöhahmojen välisillä rajapinnoilla. Pyrin osoittamaan, kuinka henkilöhahmojen toiseuden kokemus heijastuu ympäristöön, kuinka se muokkaa vuorovaikutusta ja kuinka toiseuttamista tapahtuu toisaalta laajemmin sosiaalisissa rakenteissa. Osoitan tutkimuksessani novellien ”Miehen katse” ja ”Höyryherätys” analyysien kautta, kuinka puhdistautumisriitti toimii novellien puhujille keinona käsitellä toiseuden tuottamaa kammon kokemusta ja rakentaa uudenlaista suhdetta minuuden rajoja uhkaavaan toiseuteen. Lisäksi tutkin, miten toiseuden kokemukset ilmenevät henkilöhahmojen ruumiin kokemuksissa novelleissa ”Nahka” ja ”Uusi iho”, ja mikä merkitys eheyttävillä kosketuspinnoilla on novellien puhujille, kun he sulauttavat toiseuden kokemusta osaksi minuuden rakennettaan. Ihmisten välisillä tunnepinnoilla rakentuvaa toiseuttamista tutkin novelleissa ”Uuni” ja ”Kirje tyttärelle”. Analysoin tutkimuksessani lisäksi teoksen aloitusnovellia ”Aavasaksan hotelli”, jossa toiseus piirtyy teini-ikäisen tytön kokemuksen kautta kiehtovana ja eksoottisena, omaa kokemusmaailmaa laajentavana. Päätän tutkimukseni teoksen viimeisen, ”Tässä liekehtii sininen” -novellin analyysiin. Siinä puhujan kieli on pirstaloitunut ja hän hajoaa toiseuteensa. Hajoamisessa on kuitenkin nähtävissä toiseuden sulautuminen puhujan kokemukseen itsestä, omalle toiseudelle avautuminen ja kokonaisemmaksi subjektiksi rakentuminen oman muukalaisuuden hyväksymisen kautta. Osoitan myös viimeisen novellin analyysissä, kuinka läpi teoksen esiintyneet metonymiat punoutuvat ”Tässä liekehtii sininen” -novellin merkitysten verkkoon ja kuinka nämä metonymiat ja niiden kautta avautuvat merkitykset tulevat itse asiassa olemassa oleviksi viimeisen novellin puhujan kokemusmaailmassa. Tutkimukseni viimeisessä luvussa syvennän muukalaisuuden olemuksen pohdintaa ja sen merkitystä teoksen sisäiselle jännitteisyydelle, joka tulee ilmi muun muassa teoksen kielen vahvassa affektiivisuudessa. Keskeisenä tutkimuksestani nousee esiin toiseuden merkitys puhuvien henkilöhahmojen minuuden hajoamiselle ja toisaalta uudelleen rakentumiselle. Toiseus näyttäytyy teoksessa ennen kaikkea henkilöhahmojen olemassaoloa laajentavana ja elämän perustuksia eheyttävänä voimana.
Now showing items 1-2 of 2