Browsing by Subject "muusikkous"

Tutkielmassani selvitän haastatteluaineistoon tukeutuen, miksi naispuolisia jazzmuusikoita on Suomessa niin vähän. Käytän apuna tutkimuskirjallisuutta niin jazztutkimuksesta, feministisestä tutkimuksesta kuin musiikin naistutkimuksesta sekä lisäksi viestinnän ja psykologian tutkimusta vallan ja motivaation osalta. Pääasiallisina teorioina käytän motivaatioteoriaa ja valtateoriaa ja metodina haastattelututkimusta. Koska haastatteluaineistosta oli tunnistettavissa selkeitä teemoja, hyödynsin aineistoa käsittelevässä luvussa temaattista analyysiä. Aineistoni koostuu kuuden suomalaisen naispuolisen jazzmuusikon haastattelusta, joissa he pohtivat syitä naisten marginaalisuudelle jazzmusiikin kentällä. Haastateltavani ovat noin 30–60-vuotiaita naiseksi identifioituvia jazzmuusikkoja, jotka kaikki soittavat eri soittimia. He esiintyvät tutkielmassa anonyymeinä. Aineistosta tunnistamani viisi selkeätä teemaa – roolimallien puute, koulutus, intohimo, jamikulttuuri ja äitiys – antavat perspektiiviä siihen, mihin asioihin jazzmusiikin kentällä tulisi puuttua, jotta siitä saataisiin yhdenvertaisempi. Naispuolisten roolimallien puute jazzmusiikin kuvastossa voi vaikuttaa tyttöjen instrumentin ja musiikkityylin valintaan. Koulutuksessa voitaisiin tukea tyttöjä enemmän ja kannustaa kaikkia sukupuolia kaikkien soitinten pariin ennakkoluulottomasti ja tarjoamalla jo peruskoulussa musiikkityylejä laajasti. Intohimo jazzmusiikkia kohtaan nähdään ehdottomana niin naisten kuin miestenkin osalta, jotta alalla pärjää. Jamikulttuuria toivotaan enemmän jo ammatilliseen koulutukseen, jossa kaikki pääsisivät matalalla kynnyksellä harjoittelemaan sitä. Jamitilanteissa naisten katsotaan jäävän arkuudessaan miesten jalkoihin. Äitiys koetaan haasteena yhdistää muusikon ammattiin ja sen arvellaan olevan yksi nivelvaihe, jossa naispuoliset muusikot saattavat lopettaa uransa. Vallalla ja motivaatiolla on monessa esiinnousseessa teemassa keskeinen rooli. Niillä voi nähdä olevan myös yhtäläisiä pyrkimyksiä. Esimerkiksi musiikinopettajilla on yhtäältä valtaa siinä, mitä musiikkia he tunneilla oppilaille esittelevät ja toisaalta he voivat toimia myös monille oppilaille motivaation herättäjänä musiikkia kohtaan. Sama rooli voi olla medialla: se toimii portinvartijan roolissa, mutta voi myös parhaassa tapauksessa tarjota nuorelle musiikinharrastajalle uusia esikuvia. Vanhemmat voivat puolestaan yhdistää toiminnassaan valtaa ja motivaatiota sillä, että vaativat lasta harjoittelemaan hänen omaa halukkuuttaan kuuntelematta. Haastateltavat itse olivat motivoituneet sekä sisäisesti että ulkoisesti. Tällaisia motivoivia tekijöitä ovat oma kehittyminen soittajana, halu soittaa, itsensä haastaminen pelottaviinkin tilanteisiin, intohimo instrumenttia ja musiikkityyliä kohtaan sekä yleisön tai kollegoiden kehut ja kannustukset. Tutkielmassa on havaittavissa selkeästi naisia marginalisoivia teemoja sekä syitä, joiden takia he marginaalisuudestaan huolimatta toimivat jazzin kentällä edelleen. Näin ollen tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä naispuolisten jazzmuusikoiden marginaalisesta asemasta. Se osoittaa myös sukupuolittuneiden asenteiden ja käytänteiden vaikutuksen naispuolisten muusikoiden kokemassa arjessa. Tutkielma pyrkii purkamaan asenteita ja sukupuolittuneita käytänteitä. Sen tuloksia voidaan hyödyntää musiikin nais- ja jazztutkimuksen alalla selvittämään syitä sukupuolen eriarvoisuuteen, ja esimerkiksi siinä, miten eriasteisten musiikkioppilaitosten tai koulujen musiikinopetuksessa voitaisiin kiinnittää huomiota vallalla oleviin näkemyksiin sukupuolinormeista ja kyseenalaistaa niitä.