Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "muutos"

Sort by: Order: Results:

  • Harjunen, Susan (2016)
    Tutkielmani tavoitteena on tarkastella Nikolai Gogolin novellia Päällystakki sekä Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän näytelmää Päällystakki adaptaatiotutkimuksen näkökulmasta. Tarkoitukseni on tutkia, minkälaisia muutoksia tapahtuu, kun lähdeteos sovitetaan novellista näytelmäksi ja siirretään uuteen ajan, paikan ja kulttuurin kontekstiin. Lisäksi tavoitteenani on tutkia muutosta yleisellä tasolla teosten sisältöanalyysin keinoin. Keskeisimpänä teoreettisena lähteenäni on Linda Hutcheonin teos A Theory of Adaptation. Hutcheonin teoria edustaa uudempaa postmodernia näkemystä, jossa adaptaatiot nähdään itsenäisinä ja yhtä tärkeinä kuin ne lähdeteokset, joiden pohjalta adaptaatiot on tehty. Lähestyn aihetta useista eri tulokulmista, joten käytän lähteinäni useita eri tieteenalojen teoksia. Adaptaatioihin ja teatteriin liittyvän kirjallisuuden lisäksi käytän myös kirjallisuustieteen ja kielitieteen teoksia sekä Gogolia käsittelevää kirjallisuutta. Lähteisiini kuuluu myös muun muassa sosiologian ja sosiaalipsykologian alaan liittyviä teoksia. Olen tutkinut aihetta hermeneuttisesti, mutta myös draamaanalyysin keinoin. Päällystakki-novellia ja -näytelmää voidaan analysoida Hutcheonin adaptaatioteorian avulla, vaikka Hutcheon ei määrittele novellin ja näytelmän ominaispiirteitä. Hutcheon kuitenkin tarkastelee teoksessaan kertovan ja esittävän moodin eroavaisuuksia. Kertovan moodin taiteelle on tyypillistä kuvailu ja mielikuvituksen käyttö, esittävän moodin taidelajeille sen sijaan visuaalisuus ja auraalisuus. Novelli on kirjallisuudenlajina kertomakirjallisuutta, kun taas näytelmäkirjallisuudelle on ominaista teatterilähtöisyys, eli pyrkimys esitettävään muotoon. Näytelmätekstinä Päällystakki on laajempi teos kuin novelli ja siinä korostuvat teatterille ominaiset ilmaisukeinot. Päällystakki-näytelmässä on paljon henkilöhahmoja novelliin verrattuna, mikä korostaa näyttelijäntyön merkitystä näytelmää esitettäessä. Myös teosten kielessä ja tyylissä on eroja. Teoksia yhdistävät tarina ja pysyvät teemat, realismin ja fantasian sekoittuminen, päähenkilö sekä takki muutossymbolina. Hutcheonin huomiot ajan, paikan ja kulttuurin muutoksista näkyvät tutkimusteosten sisällössä. Vaikka teokset ovat fiktiivisiä, niiden konteksteissa pyritään realistisuuteen ja kuvaamaan historiallisia tapahtumia. Varsinkin näytelmässä pyritään kuvaamaan realistisesti ajan, paikan ja kulttuurin konteksteja ja niissä tapahtuvia muutoksia. Näytelmän kontekstin siirtäminen 1800-luvun Pietarista 2000-luvun Suomeen on looginen ja perusteltu historiallisesta perspektiivistä tarkasteltuna. Näytelmän ajan ja paikan kontekstin valinnassa korostuu myös samastettavuus. Näytelmä on modernisaatio ja se sijoittuu potentiaalisten katsojien lähikontekstiin. Aika ja paikka ilmenevät näytelmässä muun muassa henkilöhahmojen ja asusteiden kautta. Kulttuurisessa kontekstissa muutoksen ideologinen painopiste siirtyy idästä länteen ja sosialismista (tai kommunismista) globaaliin markkinatalouteen. Kulttuurisia muutoksia käsitellään talouden ja työn termein.
  • Jussila, Aapo (2017)
    Tämä tutkielma käsittelee sellaisia suomalaisessa ruokakulttuurissa vuosina 1972–1995 tapahtuneita muutoksia, jotka ovat lähentäneet suomalaista ruokakulttuuria Välimerenmaiden ruokakulttuureihin. Tutkin sitä, miten Helsingin Sanomien Ruokatorstai-sivuilla sekä Pirkka-lehdessä tuotiin esiin välimerellistä ruokakulttuuria ja miten ne pyrkivät lanseeraamaan lukijoilleen sellaisia välimerellisen ruokakulttuurin piirteitä, jotka eivät olleet vakiintuneet suomalaiseen ruokakulttuuriin ennen tutkimusajanjakson alkua. Tähän liittyviä tutkimuskysymyksiä on useita: miten lehdissä tuotiin esille kasviksia; kirjoitettiinko noissa lehdistä ruokaöljyn käytöstä ja mitä sanottiin välimerellisestä oliiviöljystä; mitkä Välimerenmaat saivat ruokakulttuuriaan esille lehtien sivuilla ja millä tavalla; mitä välimerellisen ruokakulttuurin piirteitä näkyi lehtien julkaisemissa ruokaohjeissa; miten lehdet suhtautuivat viiniin ja yleensä alkoholijuomiin; miten viinikulttuuria tuotiin esille ja miten kirjoittajat suhtautuivat viinietikettiin. Tutkimukseni aineistona käytän Helsingin Sanomien Ruokatorstai-sivuja vuosilta 1972–1973, 1980, 1985, 1988, 1992 ja 1995 sekä Pirkka-lehteä samoilta vuosilta lukuun ottamatta vuotta 1972. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jota lähestyn aineiston analyysin kautta. Lähtökohtani on, että suomalainen ruokakulttuuri lähentyi tutkimusajanjaksona välimerellistä ruokakulttuuria osana ruokakulttuurin muutosta, johon vaikuttivat terveysvalistus ja ulkomaiset vaikutteet. Molemmat lehdet kehottivat lukijoitaan lisäämään kasvisten kulutusta, johon ne pyrkivät vaikuttamaan ruokaohjeita ja tietoa tarjoamalla. Esimerkkinä kasvisten käytöstä ne pyrkivät vakiinnuttamaan välimerelliseen ruokakulttuuriin kuuluvat salaatit osaksi suomalaista ateriaa ja suosittelivat tuoreiden hedelmien syömistä jälkiruokana. Lehdet omaksuivat ruokaohjeisiinsa vähitellen myös ruokaöljyn käytön, joka vakiintui tutkimusjanjaksona osaksi suomalaista ruokakulttuuria. Vuonna 1995 lehtien ohjeissa käytettiin jo usein oliiviöljyä. Varsinkin Ruokatorstaissa julkaistiin paljon artikkeleita ja ruokaohjeita erityisesti Ranskan ja Italian ruokakulttuureista, jotka ovat vaikuttaneet paljon suomalaiseen ravintolaruokaan, mutta myös kotiruokaan. Muiden Välimerenmaiden ruokakulttuureista kirjoitettiin todella vähän. Havaitsin, että suomalaisten suosituin etelänmatkamaa Espanja ei ole juurikaan vaikuttanut suomalaiseen ruokakulttuuriin. Matkailun merkitystä ruokakulttuurin vaikuttajana ei siis pidä yliarvioida. Lehdet julkaisivat varsinaisten välimerellisten ruokalajien lisäksi paljon ohjeita, joita maustettiin välimerelliselle ruokakulttuurille tyypillisillä mausteilla; 1960-luvulla suomalaisia ruokia maustettiin lähes ainoastaan suolalla ja pippurilla. Ruokatorstai suhtautui myönteisesti viinin kuluttamiseen ja pyrki opastamaan lukijoitaan kohti kansainvälistä viinikulttuuria. Yleensäkin lehden kirjoittajat kannattivat Suomen holhoavan alkoholipolitiikan liberalisoimista. Heistä kannatti suosia mietoja juomia, etenkin viiniä, mutta myös olutta, johon liittyvää kulttuuria se pyrki myös edistämään. Viiniartikkeleissa kerrottiin viinietiketin olevan tärkeää liikemiehille, mutta tavallisten kuluttajien ei tarvinnut siitä liiaksi välittää. Pirkka otti kantaa alkoholiasioihin vuonna 1995, jolloin se halusi viinit ruokakauppoihin.