Browsing by Subject "muuttoliike"

Tutkielman tavoitteena on tarkastella paikkoja niissä marokkolaistaustaisten kirjailijoiden espanjankielisissä kertomakirjallisuuden teksteissä, joissa esiintyy muuttoliikettä kuvaava matka. Tutkielman aiheen taustalla on Maghrebin alueen postkoloniaalinen espanjankielinen kirjallisuus, joka on toistaiseksi ollut varsin vähän tutkittu alue espanjankielisen kirjallisuuden piirissä. Tutkielmassa selvitetään, millaisia tässä kontekstissa esiintyvät kirjalliset paikat ovat, ja millainen suhde tekstien päähenkilöillä on kuvattuihin paikkoihin. Menetelmänä tutkielmassa käytetään ranskalaisen Bernard Westphalin kehittämää tieteenrajat ylittävää geokritiikkiä, ”la géocritique”, jonka teoreettinen tausta perustuu postmodernin liikkeen ajatuksiin ajan ja tilan muuttuneesta suhteesta sekä vertailevan kirjallisuudentutkimuksen viimeaikaisiin kysymyksiin. Teoreettinen viitekehys yhdistää näin vertailevan kirjallisuustieteen, postkolonialistisen kirjallisuuden ja kulttuurimaantieteen aloilla tehtyä tutkimusta. Metodin tukena tutkielmassa hyödynnetään lisäksi Mieke Balin narratologisen tutkimuksen mallia. Aineistona tutkimuksessa on käytetty kymmentä espanjankielistä tekstiä seitsemältä eri marokkolaistaustaiselta kirjoittajalta. Yksi korpuksen teksteistä on romaani ja loput ovat novelleja. Kaikissa aineiston teksteissä esiintyy muuttoliikettä kuvaava matka joko fyysisenä tai kuvitteellisena kokemuksena, ja sitä kuvataan tutkimuksessa termillä ”viaje migratorio”. Geokritiikin mallia noudattaen teksteistä on ensin poimittu niissä esiintyvät paikat, joita on sen jälkeen tutkittu niiden ympäröivään todellisuuteen liittyvien viittaussuhteidensa kautta. Toiseksi päähenkilöiden suhdetta löydettyihin paikkoihin on tutkittu heidän perspektiivejään ja tilaan liittyviä huomioitaan tarkastelemalla. Lisäksi tutkimuksessa on metodin mukaisesti huomioitu paikkojen mahdolliset intertekstuaaliset viittaukset sekä niiden kulttuurinen ja historiallinen kerrostuma, jotka vaikuttavat käsitykseemme paikoista. Tutkimuksessa havaittiin kaikkia geokriittisessä mallissa esiintyviä paikkojen viittaussuhteita, mutta muuttoliikettä kuvaavan matkan keskeiseksi elementiksi muodostuivat kuvitteelliset paikat, kuten unet, unelmat ja muistot, sekä fyysiset paikat, jotka saivat metaforisia ulottuvuuksia. Erityisesti meri ja Gibraltarin salmi esiintyvät teksteissä sekä yhdistävänä siltana että erottavana muurina. Lisäksi tutkimus osoittaa, että päähenkilöiden perspektiivi häilyy yhtäältä kotoisen tuttuuden ja toisaalta vieraan ja eksotisoivankin katseen välillä. Tätä näkökulmaa kuvaavat etenkin yksinäisyyden, poissulkemisen ja vieraantuneisuuden kokemukset. Päähenkilöiden suhde paikkoihin oli verkostomainen ja vaihtui ajan myötä. Tutkimuksessa päätellään, että ajan ja paikan suhde teksteissä on dynaaminen ja vaihteleva. Henkilöiden kokemukset paikoista ja heidän tilankäyttönsä paljastavat lisäksi muuttoliikettä kuvaavan matkan monimutkaisen ajallisen ja paikallisen ulottuvuuden sekä sen, että matka ei välttämättä koskaan pääty. Ennen kaikkea tällaisen matkan paikat osoittautuivat eräänlaiseksi kolmanneksi tilaksi, josta käsin päähenkilöt käsittelivät suhdettaan ympäröivään yhteiskuntaan, esittivät poliittista ja sosiaalista kritiikkiä sekä pohtivat monimutkaisia identiteettikysymyksiä. Tutkimuksesta voidaan yleisesti päätellä, että marokkolaistaustaiset kirjailijat osallistuvat omalta osaltaan Välimeren alueen ajankohtaisiin kysymyksiin sekä muuttoliikettä koskevaan keskusteluun yleensä. Heidän tekstinsä eivät mukaudu Marokon aluetta ja muuttoliikettä kuvaaviin yksipuolisiin tai yksinkertaistaviin selityksiin, vaan niissä esiintyy erilaisia vivahteita ja todellisuuksia, jotka herättävät lukijan pohtimaan myös omaa näkökulmaansa ja suhdettaan ympäröivään tilaan. Tutkimus tuo niin ikään esiin, miten espanjankielinen kirjallisuus ulottuu nykyään myös perinteisten valtiollisten rajojen ulkopuolelle, mikä haastaa omalta osaltaan käsitykset kansallisista kirjallisuuden kaanoneista.

Pro gradu -tutkielmassani tutkin kulttuuristen identiteettien rakentumista transnationaalisesta näkökulmasta Chimamanda Ngozi Adichien teoksessa Americanah. Tavoitteenani on todistaa, että Americanahissa rakentuvat transnationaaliset kulttuuriset identiteetit ovat hybridejä, jotka tuotetaan performatiivisesti suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan, kulttuureihin ja ideologioihin. Osoitan myös kuinka teoksen henkilöhahmojen omaksumien kulttuuristen identiteettien synnyttämä vastustus on sidoksissa näiden identiteettien ylirajaiseen luonteeseen. Metodina toimii laadullinen analyysi lähiluvun avulla. Hyödynnän tutkielmassa Paul Jayn teoretisointia transnationaalisesta kirjallisuudentutkimuksesta ja selvitän, miksi olen päätynyt tutkailemaan Americanahia kyseisessä viitekehyksessä. Hyödynnän muun muassa Stuart Hallin teoretisointia kulttuurisesta identiteetistä, Homi K. Bhabhan teoriaa hybridisistä identiteeteistä ja Judith Butlerin tuotantoa performatiivisuudesta tutkielmani analyysiosion tukena. Tutkielmassa etenen liikkuvuuden ja kotiinpalaamisen teorioiden ja teemojen kautta tarkempaan Americanahin ylirajaisten kulttuuristen identiteettien tarkasteluun. Kartoitan hybridisten identiteettien suhdetta stereotypioihin ja essentialistisiin identiteetteihin. Tarkastelen myös paikan ja identiteetin välistä suhdetta kietomalla teoksessa keskeisen kielenkäytön teeman teoriaan. Eräs teoksen keskeisistä teemoista on mustat identiteetit ja “mustaksi tuleminen” (becoming black) ja pyrin tutkielmassani tarkastelemaan teoksessa esitettyjen mustien identiteettien rakentumista hybrideinä. Teoksen päähenkilö joutuu opettelemaan millaista on olla mustaihoinen Yhdysvalloissa ja analyysissa käsittelen yksityiskohtaisesti sitä, miten tämä kokemus vaikuttaa hänen kulttuurisiin identiteetteihinsä. Päädyn siihen lopputulokseen, että Americanah on transnationaalinen teos. Hallin teoriaa seuraten kaikki kolonalisaation uhreiksi joutuneet kulttuuriset identiteetit ovat väistämättä ylirajaisia ja ne konstruoidaan historiallisessa ja kulttuurisessa jatkumossa. Erityisesti teoksen päähenkilön kulttuuristen identiteettien hybridiys näkyy muun muassa siinä, kuinka hän joutuu navigoimaan itseään välitilassa, ollen aina muiden silmissä afroamerikkalaisuuden edustaja, vaikka häneltä puuttuu afroamerikkalaisuuten sisältyvä kulttuurinen historia. Americanahissa esitetyt kulttuuriset identiteetit muodostuvat toistojen kautta, peilautuen ympäröivän yhteiskunnan ideologioihin ja stereotypioihin. Identiteetin performatiivisuus teoksessa viittaa butlerilaisittain siihen, että toistamisella ja toiminnallisuudella luodaan identiteettiä, eli identiteetti syntyy sitä tuotettaessa.