Browsing by Subject "myyttikritiikki"

Tutkielmassa käsitellään ilmakehän saastumista aiheuttavaa likaa ilmastofiktioteoksissa ei-inhimillisenä toimijana, joka muuttaa amerikkalaista ympäristöä ja täten haastaa amerikkalaisia luontokäsityksiä. Tutkielmassa tarkastellaan kahta romaania, Cormac McCarthyn The Road (2006) ja Paolo Bacigalupin The Water Knife (2015). Teokset edustavat spekulatiivista ilmastofiktiota, ja molemmissa teoksissa miljöö on tuhkan tai tomun peitossa. Tutkimus pyrkii tunnistamaan ne tavat, jolla tämä lika esiintyy ei-inhimillisenä toimijana, rikkoen amerikkalaisia luontokäsityksiä. Tutkimusta lähestytään myyttikriittisen ja materiaalisen ekokriittisen viitekehyksen kautta. Ilmastofiktio on myös tärkeä, argumenttia raamittava konsepti. Ilmastofiktio tyylilajina osoittaa, kuinka ilmastonmuutos haastaa kirjallisuuden konventioita ja näin muuttaa tapaamme ymmärtää maailmaa. Materiaalisen ekokriittisen luennan kautta tutkielmassa avataan tapaa, jolla lika haastaa näitä luontokäsityksiä ei-inhimillisenä toimijana. Tutkielman ensimmäisessä analyysiluvussa teoksia tarkastellaan myyttikritiikin kautta, ja luvussa osoitetaan, että molemmat teokset hyödyntävät juutalaiskristillisestä mytologiasta kumpuavia amerikkalaisia myyttejä. The Road ja The Water Knife viittaavat narratiiviin paratiisin takaisinsaamisesta. Narratiivi pohjautuu juutalaiskristilliseen luomiskertomukseen. Tarinan mukaan Jumala on antanut ihmiskunnalle määräysvallan luontoon, ja ihmiskunta voi palauttaa paratiisiin maan päälle kovalla työllä. Kyseinen narratiivi on muovannut amerikkalaisten suhdetta luontoon. Myyttiviittaukset luovat ristiriidan myyttisten luontoihanteiden ja teosten apokalyptisen, ilmastonmuutoksen muokkaaman miljöön välille. Tutkielman toisessa ja kolmannessa analyysiluvussa teoksia tarkastellaan materiaalisen ekokritiikin ja myyttikritiikin kautta keskittyen likaan ei-inhimillisenä toimijana. McCarthyn teoksessa tuhka rikkoo luontoideaalia aiheuttamalla maailmanlaajuisen sukupuuton, tekemällä ympäristöstä ennalta-arvaamattomamman ja haastamalla käsitteellistä rajaa ihmisen ja luonnon välillä. Bacigalupin teoksessa tomu haastaa luontokäsityksiä vaikuttamalla päähenkilöiden tapaan ymmärtää ympäristöään ja rikkomalla ihmisen ja luonnon välillä olevaa käsitteellistä rajaa. Tutkimuksen perusteella sekä McCarthyn että Bacigalupin romaanit viittaavat amerikkalaisiin myytteihin ja myyttisiin trooppeihin luodakseen ristiriidan luontokäsitysten ja ilmastomuutoksen tuomien realiteettien välille. Lähestymällä teoksia materiaalisen ekokritiikin tulokulmasta lian rooli ei-inhimillisenä toimijana ja amerikkalaisten luontokäsityksien haastajana korostuu. Kirjalliset konventiot uudelleenmäärittyvät teoksissa ilmastofiktiolle ominaisella tavalla.