Browsing by Subject "naiskeho"
Now showing items 1-2 of 2
-
Bound and Unbound Femininities : Chinese and Western Angles to Embodied and Foot-bound Femininities (2016)Tämä tutkielma analysoi kiinalaisen naiskuvan muotoutumista historiallisen jalkojen sitomisen traditioon ja naiskehoon liittyvän diskurssin kautta. Tarkastelun kohteena ovat etenkin vuodet 1860–1912, jolloin naiseuden määrittäjiksi nousivat sekä länsimaalaiset toimijat että kiinalaiset uudistusmieliset älymystön edustajat. Jotta jalkojen sitomisen merkityksellisyys naiseuden ja naiskehokuvan muotoutumisen kannalta ei jäisi vajaaksi, tässä tutkielmassa on tarkasteltu myös jalkojen sitomisen historiaa, sen eri ilmentymiä sekä symboliikkaa kattavasti. Jalkojen sidonnasta kehittyi Ming-dynastian (1368–1644) kuluessa arvostettu eliitin keskuudessa levinnyt traditio, joka perustui naisellista kehoa ihannoivaan kauneusihanteeseen ja vaikutti siihen, että sitomisesta muodostui tärkeä osa kehokulttuuria ja naisidentiteettiä. Sidotut jalat määrittivät kiinalaista naiseutta aina 1800-luvun loppuun asti, jolloin jalkojen sitomisen yli tuhatvuotinen perinne menetti nopeasti arvonsa samalla kun traditionaalisesta naiseudesta ja naiskehosta tuli kiinalaisen reformistiretoriikan ansiosta tarpeeton. Kansallisen sekä kansainvälisen mielipiteen muutoksen takana olivat etenkin 1860-luvulta alkaen euroamerikkalaiset lähetystyöntekijät ja erinäisten Kiinassa matkanneiden tai siellä oleskelleiden lääkärien, diplomaattien, valokuvaajien ja naisaktivistien toiminta, jota määrittivät etenkin aikakauden kolonialistiset pyrkimykset. Tämän negatiivisen kehokuvan omaksuivat myöhemmin Kiinassa 1890-luvulta asti vaikuttaneet uudistusmieliset miehet ja naiset, joiden retoriikan keinoksi muodostui myös jalkojen sitomiseen liittyvän naiseuden arvostelu sekä uuden naiskäsitteen muokkaus, joka korosti etenkin sitomistradition lopettamista. Analyysin kohteena ovat naiskehokuvan muutokset ennen ja jälkeen niitä poliittisia ja yhteiskunnallisia muutoksia, jotka johtivat siihen, että jalkojen sitomisesta kehittyi Kiinassa kansallisen häpeän symboli. Naiskehon tutkimisessa on hyödynnetty sosiaalisen konstruktionismin monipuolista viitekehystä historiallisessa kontekstissa sekä kolonialistisen kehokäsityksen analysointia toiseuden ja toiseuttamisen kautta, etenkin Edward Saidin orientalismi-käsitettä mukaillen. Lopuksi pohditaan tämän historiallisen diskurssin vaikutuksia jalkojen sitomisen nykykäsityksiin.
-
(2020)Viime vuosisadan puolivälissä suomalaisissa naistenlehdissä alettiin kasvavalla tahdilla mainostaa kertakäyttöisiä kuukautistuotteita. Kun vielä 1900-luvun alussa ei ollut tavatonta, ettei nainen käyttänyt minkäänlaista kuukautissuojaa, viimeistään vuosisadan lopulla kertakäyttöisistä kuukautissuojista oli tullut kyseenalaistamaton osa suomalaisten menstruoijien arkea. Kuukautiset, aihe, jota vuosisatojen ajan olivat määritelleet häpeä, kansanperinne, uskonto ja yleinen häveliäisyys, tulivat naisten kuluttajalehtien sivuilla ”näkyviksi” erityisesti sotien jälkeisessä, hyvinvointivaltiotaan kiivaasti rakentavassa Suomessa. Tutkin työssäni tätä kulttuurihistoriallista muutosta, joka mahdollisti tehdasvalmisteisten kuukautistuotteiden markkinoiden synnyn Suomessa. Tutkimukseni on ensimmäinen kertakäyttösiteisiin ja kuukautisten historialliseen kaupallistumiseen keskittyvä tutkimus Suomessa. Alkuperäislähteideni ytimen muodostavat suomalaisen Eeva-lehden sivuilla 1950–60-luvuilla ilmestyneet kuukautissuojamainokset. Niiden pohjalta tarkastelen, kuinka kuukautiset tuotiin kaupungistuvassa Suomessa kulutuskulttuurin piiriin, ja kuinka mainosten kaupallisessa ympäristössä kuukautisista alettiin puhua. Toisaalta kysyn myös, millaista kuvaa modernista naisruumiista 1900-luvun puolenvälin kuukautissuojamainonta tuotti, ja mitä se voisi kertoa laajemmin kuukautiskäsityksistä ja niiden muutoksesta Suomessa. Lähestyn mainoksia lähtökohtaisesti kulttuurihistoriallisina lähteinä, joiden visuaalisten ja verbaalisten merkityksellistämisen tapojen äärelle työssäni paneudun. Ammennan näkökulmia myös feministisen tutkimusperinteen näkemyksistä moderniteetistä, sukupuolitetusta kehosta ja seksuaalisuudesta. Yhteensä tarkastelemiani mainoksia on 281 kappaletta, joista noin puolet kattaa suomalaisten kuukautissuojamerkkien mainoksia ja puolet yhdysvaltalaisen Tampax-merkin mainoksia. Olen täydentänyt aineistoani joukolla lehdissä ilmestyneitä artikkeleita ja kyselypalstoja koskien kuukautisia ja naisten lisääntymisterveyttä, ymmärtääkseni laajemmin sitä mainosten kulttuurista taustaa, josta niiden viestit ja merkitykset rakentuvat. Arkitodellisuudelle olen hakenut peiliä kuukautiskokemuksia kartoittaneista aiemmista tutkimuksista, sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran säilyttämästä kuukautiskyselystä. Tulkitsen mainosaineistoni valtavan määrällisen kasvun 50–60-luvuilla kertovan yhtäältä suomalaisen yhteiskunnan muutoksesta ja elintason noususta, mutta myös naisten vahvasta asemasta kulutusyhteiskunnan kasvussa. Kuukautissuoja-mainoksissa kulttuurisesti edelleen likaiseksi ymmärretty kuukautisvuoto hävitettiin pois näkyvistä mitä erilaisimmin piilottamisstrategioin. Tutkimani mainokset esittävät kuukautiset asiana, josta nainen haluaa vapautua ja tarjoavat tuotteitaan ratkaisuksi kaikkeen kuukautisiin liittyvään epämukavuuteen. Samalla niissä tuotetaan kuvaa naiskehosta, jonka täytyy jatkuvasti hallita omaa biologista toimintoaan sosiaalisen häpeän vaaralta. Erityisesti yhdysvaltalaisissa mainoksissa kehon ulkoinen pinta korostuu mainosten valkoisien, keskiluokkaisten ja hoikkien mallien kehoissa. Viimeistään 60-luvun lopulla mainoskuvien naisruumiille asettamissa ristiriitaisissa tehtävissä tulee mielestäni näkyville myös laajempi kodin piiristä irtoavan naiskuvan pirstaloituminen 1900-luvun puolivälissä. Esitän tutkimuksessani, että mainosten lukeminen yksiselitteisesti naisia alistavina ja heitä kaupallisen itsen tuottamiseen ajavina on tulkintana liian yksiselitteinen. Vaikka mainoksissa liioitellaan viestiä tuotteen välttämättömyydestä naiskehon norminmukaiseen ylläpitoon, niissä tarjotaan myös tapoja muuttaa aiempia viktoriaanisia käsityksiä kuukautisista ja naiskehon pystyvyydestä. Keskeinen tutkimukseni argumentti on, että mainosten ristiriitaiset viestit kuukautisten hallinnasta ja toisaalta niistä vapautumisesta tuskin näyttäytyivät aikalaisilleen saman ristiriidan kautta, kuin nykypäivän katselijalle. Varhaisten kuukautissuojamainosten muotoilemat viestit ja tavat esittää kuukautiset ja naiskeho ovat toisaalta pitäneet pintansa historiallisesti aina näihin päiviin saakka ja siksi avaavat mielestäni väylän tarkastella kriittisin silmin myös niitä kuukautistabua toisintavia historiallisia jatkuvuuksia, jotka kuukautisaiheen avoimuutta korostavassa ajassamme edelleen pitävät pintansa.
Now showing items 1-2 of 2