Browsing by Subject "nuoret"

Tarkastelen pro-gradu tutkielmassani nuorten vastikkeellista seksiä Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten ilmiöstä keskustellaan eri medioissa ja koulutusmateriaaleissa. Pohdin myös, miten nämä keskustelut reflektoivat aikaisempaa kansainvälistä tutkimusta aiheesta. Nuorten vastikkeellisella seksillä tarkoitan ilmiötä, missä nuori saa rahaa, materiaa tai muita ei-materiaalisia asioita vastineeksi seksistä. Aihe on erittäin arka, ja tämän sensitiivisyyden vuoksi sitä on myös vaikea tutkia. Ilmiön luonne vaikutti tutkimusprosessini eri kohtiin ja jouduin muuttamaan tutkimukseni suuntaa monta kertaa. Alkuperäinen tavoite oli keskittyä nuorten kokemuksiin vastikkeellisesta seksistä ja sitä kautta selvittää ilmiön eri piirteitä. Otin yhteyttä eri järjestöihin saadakseni haastateltavia mutta kun en saanut vastauksia, päätin muuttaa tutkimukseni suuntaa ja keskittyä yleiseen keskusteluun aiheesta. Tutkimusaineistoksi valikoitui kolme lehtiartikkelia ja kolme koulutusvideota, jotka käsittelevät nuorten vastikkeellista seksiä Suomessa. Analysoin aineistoa diskurssianalyysin avulla. Teoreettinen viitekehys koostuu kansainvälisistä tutkimuksista, joissa käsitellään vastikkeellisen seksin eri piirteitä. Keskeisimmät tutkimukset tulevat Ruotsista, Alankomaista sekä Pohjois-Amerikasta. Tutkimuksen fokukseen nousi kaksi diskurssia, joiden kautta ilmiötä keskustellaan. Ensimmäinen diskurssi keskittyy ilmiön ongelmakohtiin, esimerkiksi siihen, minkälaisia terveydellisiä haittoja seksin myymisellä voi olla nuorelle. Toinen diskurssi pohtii ilmiöön liittyvää vaitonaisuutta, eli sitä että aiheesta ei puhuta julkisesti eikä sitä ei tutkita, vaikka tutkimukselle on huomattu tarve. Pohdin mitä vaikutuksia tällä hiljaisuudella ja tutkimuksen puutteelle voi olla ilmiön osapuolille ja sitä miten se nousi esille omassa tutkimusprosessissa. Tutkimus osoittaa, että Suomessa nuorten vastikkeellisesta seksistä keskustellaan vähän ja erittäin suppeasti. Ilmiö nähdään yleistyvänä ongelmana joka vaikuttaa negatiivisesti nuorten yleiseen terveyteen, mutta siihen liittyvä sensitiivisyys hidastaa aiheen tutkimisen ja käsittelyn.

Liike ja liikunta ovat nykyään, ja ovat aina olleet, tärkeä osa ihmisten arkipäivää. Varsinkin monet nuoret osallistuvat eri seurojen, järjestöjen tai koulujen järjestämiin liikuntaharrastuksiin. Liikunta on olennainen osa kulttuuria, ja siinä esiintyy sosiaalisia merkityksiä sekä yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Urheilun integriteetistä on puhuttu viime vuosien aikana paljon, mutta enemmänkin kilpa- ja huippu-urheilun kentällä. Siksi tutkimukselle, joka käsittelee integriteettiä liikunnassa ruohonjuuritasolla, on tarvetta. Tämän kvalitatiivisen tutkielman päätavoitteena on tarkastella, mitä integriteetti tarkoittaa urheilujärjestön toiminnassa. Se on tapaustutkimus Maltan kansallisen urheilujärjestön, Sport Maltan Summer On The Move -ohjelmasta. Integriteetin merkitystä lähestytään kolmen pääteeman kautta, jotka ovat hyvä hallintotapa, sukupuolten tasa-arvo ja alaikäisten suojelu. Nämä kolme pääteemaa liittyvät urheilun rehellisyyteen Euroopan unionin urheilualan työsuunnitelmassa (2014-2017), joka myös toimii tutkielman teoreettisena viitekehyksenä. Tutkimusaineistona on käytetty omien havainnointien lisäksi haastatteluja. Primääriaineisto kerättiin elo-syyskuussa 2016 tehdystä 13 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, jotka tein ollessani työharjoittelussa Sport Maltalla. Haastateltavat on jaettu neljään ryhmään: osallistujiin (8-9 vuotiaita), heidän vanhempiin, liikunnanohjaajiin ja järjestön muuhun henkilökuntaan. Metodina käytetään sisällönanalyysiä ja aiheita lähestytään teemoittain. Alue- ja kulttuurintutkimukselle tyypillinen monitieteisyys on erityisen näkyvillä tutkielmassa, ja aihetta käsitellään etenkin urheilusosiologian kautta keskittyen tiettyihin teemoihin, kuten organisaatiokulttuuriin, ikään ja sukupuoleen. Pääosin Sport Maltan Summer On The Move -ohjelma toimii hyvin ja osallistujamäärä on noussut varsinkin viime vuosina. Valittavia lajeja on paljon eri ikäisille eri alueilla saarivaltiota ja kaikki aktiviteetit ovat avoimia sekä tytöille että pojille. Vaikka Sport Malta on julkisen sektorin järjestö, se pyrkii rahoittamaan omat ohjelmansa. Ohjelmien taso on noussut, ja liikunnanohjaajat ovat ammattimaisia. Malta toimi EU:n puheenjohtajamaana keväällä 2017, mikä on kannustanut Sport Maltaa kehittymään järjestönä sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Yhtenä ongelmana on liikuntatilojen ja henkilöstön puute. Monet henkilökunnasta kertovat kommunikaation ja tiimityöskentelyn olevan avain heidän työssään. Kaikki haastateltavat lapset nauttivat aktiviteeteista ja kokevat, että heitä kohdellaan ohjelman puitteissa reilusti. Tietyt lajit nähdään vieläkin paremmin pojille kuin tytöille sopivina ja asiaan liittyy monia ennakkoluuloja, mutta esimerkiksi uinnissa osallistujamäärä on suunnilleen sama. Joissakin lajeissa, varsinkin fyysisissä lajeissa, tytöt nähdään vielä heikompina ja vanhemmissa ikäryhmissä erot näkyvät selkeämmin. Osa liikunnanohjaajista näkee lapset enemmän yksilöinä, toiset taas keskittyvät enemmän tyttöjen voimaannuttamiseen. Naisia on paljon liikunnanohjaajina, mutta eräiden haastateltavien mukaan naisia tulisi olla enemmän järjestön johtotehtävissä. Lapsille vanhempien tuki ja kannustus on oleellinen ja jopa välttämätön edellytys ohjelmaan osallistumiseen. Haastateltavat lapset näkevät liikunnanohjaajat ennen kaikkea kannustavina urheilullisten taitojen opettajina. Vanhempien mukaan liikunnanohjaajien kanssa on helppo kommunikoida, vaikka toivovatkin heiltä oma-aloitteisesti enemmän palautetta lastensa kehittymisestä tietyissä lajeissa. Vanhemmat kokevat, että lapset voivat oppia paljon elämäntaitoja ja arvoja ohjelman kautta - joskus nämä seikat nähdään jopa tärkeämpinä kuin itse liikunnallisten perustaitojen oppiminen. Lapset kokevat joukkuepelin olevan tärkein ohjelmassa oppimansa arvo. Tutkielma nostaa esiin universaaleja arvoja, joita voi oppia liikunnan kautta.

Tutkielmassa tarkastellaan Call of Duty -verkkopelin äärellä käytyä nimittelyä keskustelunanalyyttisin metodein. Tutkimusaineistona on eri puolilla Suomea asuvien 15–17-vuotiaiden poikien Xbox 360 -peliympäristössä kuulokkeiden ja verkon välityksellä käymää reaaliaikaista keskustelua. Tavoitteena on esitellä tyypillisimmät nimittelyrakenteet ja -sanat sekä tarkastella nimittelyn responsseja. Selvitetään myös, onko vastajoukkueen pelaajiin kohdistuva nimittely aggressiivisempaa kuin joukketovereihin, sekä pyritään osoittamaan, että nimittely joukkuetovereiden keskuudessa toimii lähinnä kiusoittelun ja yhteenkuuluvuuden luomisen välineenä. Aineistosta käy ilmi, että nimittelyä esiintyy usein imperatiivilauseiden lopussa, predikatiivilauseiden avulla tuotetuissa arvioinneissa tai yksinäisinä irrallisina lausumina. Yleisin nimittelysana on pelaajan taitoja vähättelevä ilmaus nyyppä sekä sen eri variaatiot. Usein nimittelyn laukaisee jokin pelin muutostilanne: pelin päättyminen voittoon tai tappioon, tai jonkun pelaajan hyvä tai huono suoriutuminen. Se voi olla toisen epäonnelle ilkkuvaa, maneerinomaista pelin henkeen kuuluvaa, aggressiivista tai ironista, jolloin se voi toimia jopa kehumisen työkaluna. Nimitelty reagoi herkemmin nimittelyvuoroihin, jotka ovat motivoituneet jostain heidän aiemmin sanomastaan. Tällöin responssina voi toimia nk. vastahyökkäys, kuten haistattelu, tai sitten nimittely voidaan kuitata ihan vain naurahtamalla. Jos nimittelyn kohde kokee ansainneensa nimittelyn, saattaa tämä tuottaa nimittelyyn responssiksi toimiensa puolustelua. Aina nimittely ei kuitenkaan kirvoita responssia. Tavallista on, että nimittelysekvenssit tuodaan nopeasti päätökseen eikä mitään varsinaista riitatilannetta synny. Toisinaan joukkuetoverit yhtyvät nimittelyyn ja tällaiset kollektiiviset nimittelyt edustavat pisimpiä aineistosta löytyviä nimittelysekvenssejä. Tyypillistä tällaisille tilanteille on, että jonkun pelaajan pelitaidot nostetaan topiikiksi esim. ironisen kehun muodossa. Yleensä nimitelty ei osoita pahastumista, vaan reagoi nauramalla tai vitsailemalla. Kollektiiviset nimittelyt vaikuttavat lähinnä yhteiseltä ilonpidolta. Suurin osa nimittelyistä kohdistuu omiin joukkuetovereihin, mutta myös vastajoukkueen pelaajat joutuvat välillä kohteiksi. Tällaiset tilanteet ovat vahvasti kytköksissä pelin tapahtumiin: jos vihollispelaaja tekee jotain ärsyttävää, tämän ikävät toimet voidaan nostaa topiikiksi nimittely-NP:n avulla. Näihin nimittelyihin joukkuetoverit harvemmin lähtevät mukaan, mutta usein osoittavat kuitenkin myötätuntonsa kaveriaan kohtaan. Vihollishahmon nimittelyihin sisältyy useammin intensiteetti-ilmaus kuin jos nimittelyn kohteena olisi joukkuetoveri. Tämä saattaa selittyä sillä, että vastajoukkueen pelaaja ei kuule nimittelyä. Tutkielma tarjoaa kurkistuksen verkkopelaajien värikkääseen kieleen ja osoittaa, että väkivaltapelien maailmassakin voi vallita hyvä yhteishenki, ja että nimittely voi toimia jopa siltana siihen.

Tutkielmassa tarkastellaan helsinkiläisten yhdeksäsluokkalaisten asenteita Helsingin puhekieltä ja suomen yleiskieltä kohtaan. Tarkemmin ottaen kysytään, miten nuoret asennoituvat puhekielen sanastoon, miten he kuvailevat eri kielimuotoja ja keiden kanssa he niitä käyttävät. Lisäksi kiinnitetään huomiota nuorten ajatuksiin eri kielimuotojen käyttäjistä, oikeinkirjoituksen merkityksestä sekä yleis- ja puhekielen hyödyllisyydestä ja tarpeellisuudesta nyt ja tulevaisuudessa. Aineisto on koottu kyselylomakkeiden avulla länsihelsinkiläisessä peruskoulussa syksyllä 2016. Kyselyyn osallistui 33 koulun yhdeksäsluokkalaista. Kyselylomake koostuu monivalintakysymyksistä ja avoimista kysymyksistä, joista jälkimmäisiin nuoret ovat itse muotoilleet vastauksensa. Teoreettisina viitekehyksinä toimivat kieliasenteita käsittelevät teoriat, jotka monilta osin painottuvat sosiolingvistiikan ja kansanlingvistiikan tutkimustraditioihin. Aineistosta käy ilmi, että vastaajien joukossa monien vanhojen slangisanojen suosio on vähäistä, mutta useat yleisesti tunnetut sanat miellyttävät nuoria yhä. Vastaajien mielestä Helsingin puhekieltä kuvaavat sanat rento, trendikäs, hauska ja nuorekas, suomen yleiskieltä taas asiallinen, tarkka, tavallinen ja helposti ymmärrettävä. Suurin osa nuorista pitää puhekieltä itselleen läheisempänä kielimuotona, sillä sitä käytetään etenkin tuttujen ihmisten seurassa sekä vapaa-ajalla. Yleiskielellä puhutellaan etenkin iäkkäitä ihmisiä, ja kielimuoto kuuluu monien mielestä kouluun, missä oikeinkirjoitusta tarvitaan erilaisissa teksteissä. Useimmat vastaajat pitävät oikeinkirjoitusta ylipäätään tärkeänä ymmärrettävyyden ja luettavuuden kannalta. Tulevaisuudessa moni vastaaja ajattelee tarvitsevansa yleiskieltä työssään, mutta toisaalta jotkut uskovat, että puhekieli yleistyy tai että nykyinen puhetapa säilyy aikuisenakin. Yleisesti ottaen vastaajien asenteet kumpaakin kielimuotoa kohtaan ovat positiivisia tai melko neutraaleja. Vastauksista voi päätellä, että kummallakin kielimuodolla on vastaajien mielestä oma käyttötarkoituksensa, eikä suomen yleiskielen asema kirjoitetussa kielessä vaikuta siten uhatulta. Työ täydentää aiempaa kieliasenteista tehtyä tutkimusta ja osoittaa, että nuorten kieliasenteita on mahdollista tutkia lomakekyselyn avulla. On mahdollista, että nuorten asenteet muuttuvat tulevaisuudessa, mutta aineiston voi katsoa kertovan tietyssä ikä- ja elämänvaiheessa olevien ajattelusta.

Mallinnan pro gradu -tutkielmassani nuorten ilmastoahdistuksen käsittelyä äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa. Tutkielmani lähtökohta on ilmastoahdistuksen käsite, mutta kehotan opettajia puhumaan yleisemmin ilmastotunteista. Olen selvittänyt tutkimuskirjallisuuden avulla: 1) mikä on opettajan rooli nuoren ilmastotunteiden kohtaajana, 2) mitkä olisivat parhaat metodit käsitellä aihepiiriä opetuksessa ja 3) millaisia mahdollisuuksia ilmastonmuutosta käsittelevä kirjallisuus antaa nuorille ilmastotunteiden kohtaamiseen. Tavoitteeni on tarjota käytännön pedagoginen opetuskokonaisuus äidinkielen ja kirjallisuuden opettajille. Tutkielmaani sisältyy lukioon suunnattu opetuskokonaisuus, joka perustuu Emmi Itärannan ekodystopiaromaani Teemestarin kirjaan (2012). Opetuskokonaisuuden pedagogiset lähtökohdat ovat draamakasvatus ja kontemplatiivinen pedagogiikka. Draamakasvatuksen toiminnallisilla ja kehollisilla menetelmillä eläydytään teoksen maailmaan. Kontemplatiivisen pedagogiikan harjoituksilla vahvistetaan läsnäolo- ja tunnetaitoja sekä luontosuhdetta. Opetuskokonaisuuden teoreettisena perustana toimivat ilmastotunteiden käsittelyn kolmiportainen malli ja kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Opetuskokonaisuuden voi mieltää käytännönläheiseksi malliksi, joka yhdistää ilmastotunteet ja kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen. Taustoitan opetuskokonaisuutta analysoimalla Teemestarin kirjaa ekokriittisestä näkökulmasta. Analyysi nostaa esiin teoksen keskeisiä ympäristöteemoja. Nuortenkirjallisuuden ekodystopiat herättävät nuoret pohtimaan ilmastonmuutosta ja omaa toimijuuttaan. Ilmastonmuutoksen käsitteleminen kaunokirjallisin keinoin tekee monimutkaisesta ilmiöstä ymmärrettävämmän. Kirjallisuus tarjoaa paikan reflektoida tunteita ja se voi myös ehdottaa mahdollisia ratkaisuja. Opettajan tärkein tehtävä on olla vähättelemättä tai lietsomatta nuorten ilmastoahdistusta. Opetuksessa tulee mahdollistaa turvallinen ympäristö kaikenlaisten ilmastotunteiden käsittelyyn. Samaan aikaan kun opetus auttaa käsittelemään vaikeita ilmiöitä, on tärkeää korostaa toivon näkökulmaa. Esittelen tutkimuksessani ajankohtaisia hankkeita ja verkkomateriaalia ilmastotunteiden käsittelystä opettajien tueksi. Ne auttavat opettajaa oppiainerajat ylittävässä ilmiöpohjaisessa opetuksessa ja esittävät myös ratkaisuja kompleksisen aihepiirin käsittelyyn.

Tässä tutkielmassa tarkastelen kriittisesti YK:n nuoret, rauha ja turvallisuus -agendaa, jonka myötä nuoret on nostettu globaaliksi rauhan ja turvallisuuden kysymykseksi. Teen tutkielmassa feministisen diskurssiteoreettisen luennan nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevistä YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen tuottamista asiakirjoista, jotka sijoittuvat ajallisesti nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostumiseen vuosina 1995–2016. Kysyn tutkielmassa, millaisia sukupuolittuneita ja seksuaalisuuteen liittyviä subjektipositioita nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat rakentavat. Tarkastelen asiakirjojen konstruoimia subjektipositioita suhteessa naisiin ja miehiin sekä niiden tapoja ylläpitää tai kyseenalaistaa binäärisiä ja heteronormatiivisia sukupuoleen liittyviä järjestyksiä. Tutkielma sijoittuu kontekstiin, jossa nuorten merkitys kehityksen ja rauhanrakennuksen käytännöissä sekä kansainvälisissä instituutioissa on korostunut huomattavasti viime vuosina. Vaikka aiempi tutkimus on muun muassa osoittanut nuoriin, kehitykseen ja rauhanrakentamiseen liittyvien käytäntöjen ongelmallista suhdetta uusliberalistiseen hallintaan, sivuuttavat löytämäni aiemmat tutkimukset pääosin sukupuoleen, seksuaalisuuteen ja muihin eroihin liittyvät näkökulmat. Tutkielman teoreettis-metodologinen kehikko koostuu feministisen poststrukturalistisen turvallisuustutkimuksen, queer-tutkimuskirjallisuuden sekä diskurssiteoreettisen analyysin teoreettisista käsitteistä. Lähtökohtanani on ymmärtää nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat samanaikaisesti sukupuolittuneiden valtasuhteiden tuottamina sekä toisaalta näiden valtasuhteiden tuottajina. Tutkielma tarkastelee YK:n ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen nuoria koskevia rauhanrakennusdiskursseja merkityksiä tuottavina käytäntöinä. Tutkielmassa soveltamani tulokulma feministiseen turvallisuustutkimukseen ottaa vakavasti ajatukset seksuaalisuuden hallinnasta kansainvälisen politiikan käytänteissä. Sukupuoli on tekemäni analyysin perusteella keskeinen käsite, jonka ympärille nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda rakentuu. Analyysini perusteella agenda positioi nuoria naisia ja tyttöjä erityisen haavoittuvaisena ryhmänä, rauhanrakentamisen muutostoimijoina, väkivaltaisina toimijoina sekä suhteessa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaan. Agenda konstruoi analyysini mukaan nuoret miehet ja pojat ennen kaikkea väkivaltaisiksi toimijoiksi ja turvallisuusuhaksi, mutta nimittää heitä myös rauhanrakennuskäytäntöjen sukupuolittuneeksi normiksi ja väkivallan uhreiksi. Osoitan analyysissani, että nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan asiakirjat tuottavat pääsääntöisesti binääristä sukupuolikäsitystä, joka kytkeytyy heteronormatiivisuuteen. Tutkimissani asiakirjoissa esiintyy kuitenkin marginaalisesti heteronormatiivisuuden ja binääriymmärryksen diskursiivisesti kyseenalaistava transsukupuolisten ja HLBTI-nuorten subjektipositioiden tuottaminen. Lisäksi analyysini osoittaa, että YK:n ja kansalaisjärjestöjen tuottamien sekä kumppanuuksina tuotettujen asiakirjojen positioinneissa on keskinäisiä eroja. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agenda muistuttaa kehystykseltään ja luonteeltaan YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Tutkielma tuo näin uusia näkökulmia ajankohtaisiin tutkimuskeskusteluihin YK:n naiset, rauha ja turvallisuus -agendan tulevaisuudesta sekä sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta rauhanrakennuksessa. Naiset, rauha ja turvallisuus -agendalla on analyysini perusteella keskeinen merkitys koko nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan muodostamisessa. Toisaalta analyysini osoittaa, että osa tutkimistani asiakirjoista käsitteellistää nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan yhdeksi tavaksi toteuttaa naiset, rauha ja turvallisuus -agendaa. Analyysini perusteella nuoria, rauhaa ja turvallisuutta käsittelevät asiakirjat voivat avata marginaalisia mahdollisuuksia liukuvammille tavoille hahmottaa sukupuolta, seksuaalisuutta ja niihin kytkeytyvää valtaa rauhanrakentamisen kontekstissa. Nuoret, rauha ja turvallisuus -agendan sukupuolittuneet subjektipositiot käsittelevät naisten ja tyttöjen lisäksi myös miehiä ja sukupuolen moninaisuutta, mille viimeaikainen sukupuolta ja rauhanrakennusta tarkastellut tutkimus on esittänyt tarpeen. Tällaiset maininnat ovat kuitenkin naisia ja tyttöjä koskevia positiointeja marginaalisempia. Tutkimieni asiakirjojen hallitsevimmat sukupuolittuneet subjektipositioinnit voivat vahvistaa essentialistista logiikkaa rauhanomaisista naistoimijoista ja väkivaltaisista miestoimijoista. Uudenlaisten mahdollisuuksien lisäksi analysoimani asiakirjat rajoittavat sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä rauhanrakennuskäytänteitä, sillä ne korostavat pääosin sukupuolen binäärisyyttä ja heteronormatiivisuutta.