Browsing by Subject "nuoriso"

Tämä tutkielma käsittelee nuorten noin 25–30-vuotiaiden somalien käsitystä omasta klaanista ja suhdetta muihin somaliklaaneihin somalialaisessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielma perustuu yhdeksästä haastatteluista koostuvaan kvalitatiiviseen tutkimukseen, johon osallistui joukko ikäluokkaan kuuluvia Suomessa asuvia somaleja. Tämän ohella tuli haastateltua somaliyhteisön piirissä toimivia järjestöjä. Tarkoituksena oli saada selville kunkin haastateltavan mielipiteet klaanijärjestelmään liittyen. Vaikka Suomen somalit ovatkin varsin näkyvä osa Suomalaista nyky-yhteiskuntaa, on heidän klaanijärjestelmänsä monelle varsin tuntematon. Usein esille tuodaan somaleille ominainen Islamin usko, joka kuitenkin sekin voi olla klaanijärjestelmän muokkaamaa. Tarkoituksena oli tuoda esille, millä tavoin klaanijärjestelmä näkyy jokapäiväisessä elämässä, ja miten se rajoittaa tai edistää ja tukee somalien sosiaalista liikkuvuutta Suomessa. Tutkimus osoittaa klaanin toimivan perhejärjestelmänä, joka tarjoaa turvaa somaleille ja auttaa kartoittamaan henkilökohtaisia sukujuuria. Tämän perusteella se on auttanut monia somaleja aloittamaan uuden elämän diasporassa. Klaani on myös yhä vahvemmin poliittinen instituutio, jonka perusteella Somalia on jaettu omiin hallinnollisiin alueisiin, ja joka vaikuttaa myös diasporassa asuvien somalien poliittisiin mielipiteisiin ja identiteettiin. Klaani perustuu varsin patriarkaaliseen järjestelmään, joka erottaa naisten ja miesten mielipiteitä ja mahdollisuuksia sosiaaliseen liikkuvuuteen yhteisön sisällä. Klaanin merkityksen politisoituminen on myös aiheuttanut tutkimuksen perusteella eroja eri ikäluokkien välille, auttanut niin klaaneihin perustuvan regionalismin kuin somalialaisten yhtenäisyyttä tukevan kansallismielisyydenkin kasvua.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen suomenkielisen sivistyneistönuorison seurustelukäytänteitä 1900-luvun alun Helsingissä. Helsingin urbaani kehitys, porvarillisten normien ja rakkauden ihanteen merkityksen kasvu olivat tiiviisti yhteydessä uudenlaisten tutustumistapojen ja seurustelukäytänteiden muodostumisen kanssa. Tarkastelen nuorten tapoja ja keinoja löytää aviopuoliso: mitkä olivat tavallisia paikkoja tavata ja tutustua sekä viettää yhteistä aikaa, ja minkälaisia normeja ja odotuksia romanttiseen seurusteluun liittyi. Tutkimuskysymykseni ovat: minkälainen oli nuorten seurustelun kaari, minkälaisia seurustelukäytänteitä heillä oli, ja missä seurustelu fyysisesti tapahtui. Pohjaan tutkimukseni Alma Silventoisen ja Toivo Kuulan, Hilja Vanhakartanon ja Volter Kilven, Anni Swanin ja Otto Mannisen, sekä Armas Launiksen kokemuksiin. Tutkimukseni tärkeimpänä lähdeaineistona käytän edellä mainittujen henkilöiden päiväkirjoja ja kirjeenvaihtoa vuosien 1900 ja 1914 väliltä. Erityisesti Alma Silventoisen lukuisat päiväkirjat avaavat seurusteluun liittyvää henkilökohtaista kokemusmaailmaa. Armas Launiksen päiväkirjat tarjoavat syvemmän näkymän myös miespuolisen helsinkiläisnuoren arkeen ja sosiaaliseen elämään. Pariskuntien väliset kirjeenvaihdot puolestaan kertovat enemmän suhteiden kehittymisestä ja yhteisistä kokemuksista. Lisäksi käytän avioliitto- ja käyttäytymisoppaita avaamaan aikakauden ihanteita ja normeja, jotka vaikuttivat nuorten käyttäytymiseen. Nuorten romanttisen seurustelun kaari alkoi kohtaamisesta ja päättyi ihanteellisessa tilanteessa avioliittoon. Vastakkaista sukupuolta pääsi kohtaamaan monenlaisissa tilanteissa, mutta yhteiset opinnot, erilaisten järjestöjen iltamat ja retket, sekä tanssiaiset nousevat erityisesti esiin. Kohtaamisen jälkeen nuorten tuli tutustua, sillä rakkauden ajateltiin kehittyvän hitaasti. Nuorten ystäväpiirit koostuivat pääosin vain oman sukupuolensa edustajista, mikä johti siihen, että miehen ja naisen kahdenkeskinen aika nähtiin epäilyttävänä. Siksi tutustuminen tapahtuikin aluksi lähinnä ryhmätilaisuuksissa. Helpoin keino viettää aikaa kahden kesken ilman muiden epäilyksiä, oli saattaminen. Aloitteen tekeminen oli pääsääntöisesti miehen vastuulla. Kun miehen ja naisen keskinäiset lämpimät tunteet olivat selvillä, ryhtyivät nuoret vierailemaan toistensa luona ja käymään kaksin esimerkiksi teatterissa. Suhdetta ylläpidettiin ja syvennettiin kirjeenvaihdon avulla. Kihlautuminen oli suuri uutinen, jonka seurauksena nuoret saattoivat kulkea julkisesti yhdessä jo hieman vapautuneemmin. Seurustelu oli kuitenkin jo sen verran vapaata, että kihlauksenkin saattoi vielä hyvin purkaa. Vanhempien rooli aiheutti toisinaan ristiriitaisia tunteita, kun vanhemmat eivät hyväksyneet lapsensa puolisovalintaa. Nuoret kuitenkin seurasivat mieluummin tunteitaan, kuin vanhempiensa toiveita. Kasvavana pääkaupunkina Helsinki tarjosi nuorille seurustelun puitteet ravintoloineen ja puistoineen luoden sivistyneistölle uudenlaisen tilan rakastua. Kulttuurielämä oli vilkasta ja nuoret kävivät ahkerasti teatterissa ja konserteissa. Ravintoloissa kiteytyi kaikki mitä sen ajan porvarilliselta huvielämältä odotettiin. Tärkeimpiä ravintoloita olivat keskustan Seurahuone, Kämp, Kappeli, Oopperakellari, sekä Alppilan Alppipaviljonki. Ulkona käveleminen oli nuorison lempipuuhaa ja nuoret kävelivät kaupungin uusissa rakennetuissa maisemissa. Tärkeimpiä paikkoja olivat Kaivopuisto, Esplanadi, Korkeasaari, sekä Alppilan alue. Puistoalueet tarjosivat virkistäviä maisemia ja raitista ilmaa, mutta pariskunnat saivat iloa myös syrjäisistä koloista, joihin piiloutua ja joihin yhteiskunnan tiukat normit eivät ulottuneet.