Browsing by Subject "nuortenkirjallisuus"
Now showing items 1-7 of 7
-
(2018)Tutkimuksen kohteena on Salla Simukan Lumikki-trilogia Punainen kuin veri (2013), Valkea kuin lumi (2013) ja Musta kuin eebenpuu (2014) sekä Virpi ja Maria Hämeen-Anttilan yhdessä kirjoittama Nietos-trilogia Intro (2007), Riffi (2008) ja Fade out (2009). Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten henkilöhahmojen kasvua ja aikuistumista sekä kasvun esteitä ja ongelmia, jotka kytkeytyvät teoksissa usein yksilön ja yhteisön väliseen ristiriitaan. Yksilön ja yhteisön välinen rajankäynti on nuortenkirjallisuudessa keskeistä, sillä varttuminen kohti kypsää aikuisuutta tarkoittaa nuortenkirjallisuudessa rakentavan suhteen muodostamista sosiaaliseen todellisuuteen ja erityisesti aikuisten hallitsemiin instituutioihin, kuten kouluun, viranomaisiin ja omaan perheeseen. Nuortenkirjallisuutta voi tarkastella pedagogisena välineenä, joka välittää sosiaalistumista tukevia arvoja nuorille lukijoille. Tutkimus osoittaa kuinka Lumikki-trilogia ja Nietos-trilogia hyödyntävät monikielisiä kerronnallisia menetelmiä, kuten vaihtuvaa fokalisaatiota, jonka avulla kuvataan henkilöhahmojenvälisiä vuorovaikutussuhteita. Näiden suhteiden kuvaaminen on oleellista, sillä kasvu määrittyy nuortenkirjallisuudessa henkilöhahmon kykynä muodostaa rakentavia suhteita ympäristöönsä. Lumikki-trilogiassa päähenkilö Lumikin kasvua rajoittaa vieraantuminen ja lapsuuteen kuuluva solipsistinen minä-näkökulma, joita kuvataan teoksessa suljetun tilan-motiivin kautta. Lumikin kasvu ja identiteetin etsintä kohdistuu symbolisesti kadonneeseen sisareen, joka on teoksessa Lumikin kaksoisolento. Kaksoisolento-motiivin kautta itsen ja muiden välinen suhde on teoksessa esitetty Lumikin sisäistyneenä dialogina. Tietoisuus sisaresta ja omasta historiasta mahdollistaa solipsistisen minä-näkökulman ylittämisen ja kasvun. Tutkimuksessa osoitetaan, että Nietos-trilogia korostaa henkilöhahmojen keskinäisten suhteiden merkitystä nuorten kasvussa. Teoksessa käytetty usean päähenkilön kerronta avaa myös enemmän mahdollisuuksia nuorten kasvun ja kehittymisen dialogiselle kuvaamiselle. Ne nuoret, jotka kykenevät merkitykselliseen vuorovaikutukseen muiden kanssa kuvataan kasvun kannalta huomattavasti myönteisemmin kuin ne, jotka pyrkivät edistämään omaa asemaansa yhteisen edun kustannuksella. Tämä on teoksen kerronnallinen arvovalinta, joka ohjaa nuorta lukijaa kohti sosiaalistumista tukevia arvoja. Yksilön ensisijaisuutta ja toisaalta sen sosiaalista rakentumista korostavien näkemysten välisen ideologisen jännitteen voi palauttaa liberaalihumanistisen, yksilön ensisijaisuutta suhteessa yhteisöön korostavan yksilökäsityksen ja poststrukturalistisen, sosiaalista vuorovaikutusta korostavan yksilökäsityksen väliseen erotteluun, joka yleisesti vaikuttaa nuortenkirjallisuuden minuudenkuvausten taustalla.
-
(2016)Opinnäytetyön aiheena on lasten- ja nuortenkirjallsuuden kääntämisen eroavaisuudet keskittyen brändinimiin. Näitä kahta kirjallisuudenlajia (lasten- ja nuortenkirjallisuutta) käsitellään usein yhtenä yksikkönä, vaikka ne ovat hyvin erilaisia. Tutkielman tarkoitus onkin selvittää esimerkkikäännösten avulla miten brändinimiä käännetään nuortenkirjallisuudessa. Tutkimuskysymykseksi olen asettanut, käytetäänkö nuortenkirjallisuuden kääntämisessä lastenkirjallisuudessa suosittua kotouttavaa käännösstrategiaa, vai käytetäänkö nuortenkirjallisuuden parissa useimmiten vieraannuttavaa strategiaa. Käännösstrategioita vertaillessa keskityttiin nimenomaan tiettyihin kulttuurisidonnaisiin elementteihin, brändinimiin. Pro Gradu –tutkielmassa analysoidaan viittä eri nuortenkirjaa ja niissä käytettyjä käännösstrategioita. Valitut kirjat ovat Prinsessapäiväkirjat, Rintsikoita ja luudanvarsia, Hanki elämä, Rachel Riley: traagisen tavallinen päiväkirja, Valehtelevat viettelijät: Kaivattu ja Gossip Girl – eliittinuoret. Tutkimuksessa hyödynnetään Jan Pedersenin tutkimusta ekstralingvistisistä kulttuurisista viittauksista (extralinguistic cultural references, ECR). ECR-viittaukset on jaoteltu kahteen alakategoriaan, jotka muistuttavat pitkälti Venutin kotouttavaa ja vieraannuttavaa strategiaa. Kulttuurisidonnaiset elementit (tässä tapauksessa brändinimet) jaotellaan nuortenkirjoissa kahteen ECR-alakategoriaan (source- ja target-oriented) käännösstrategioiden perusteella. Aineiston perusteella tutkitaan, käytetäänkö vieraannuttavaa vai kotouttavaa strategiaa enemmän juuri brändinimien kääntämisessä. Opinnäytetyössä havaitaan, että nuortenkirjojen kohdalla käytetään vieraannuttavaa käännösstrategiaa huomattavasti kotouttavaa strategiaa enemmän: aineiston kokonaismäärästä lähes 64 prosenttia brändinimistä on käännetty käyttäen vieraannuttavaa strategiaa. Kotouttavaa strategiaa puolestaan on käytetty noin 33 prosentissa esimerkeistä. Loput, noin kolme prosenttia, on käännetty käyttäen virallista vastinetta, joka ei Pedersenin jaottelussa kuulu vieraannuttavaan tai kotouttavaan strategiaan. Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että nuortenkirjoissa suositaan vieraannuttavaa strategiaa, mikä poikkeaa lastenkirjallisuudessa käytetystä kotouttamisesta.
-
(2016)Tutkielmani tarkastelee Randa Abdel-Fattahin (s. 1979) romaania Does My Head Look Big in This? (2005) teesiromaanina. Teesiromaani on teos, jolla on tietty ideologia, jonka puolelle lukijaa suostutellaan erilaisten temaattisten ja kerronnallisten rakenteiden kautta. Tutkin millaisia lukijan suostuttelun keinoja kohdeteokseni käyttää. Keskityn erityisesti siihen, miten kohdeteokseni minäkertoja-päähenkilön kehitystarina ja identiteetin rakentumisen kuvaaminen toimivat lukijan taivuttelun välineenä. Lisäksi tarkastelen kohdeteostani nuortenromaanina, ja tutkin teesiromaanin ja nuortenromaanin yhteisiä piirteitä. Aineistonani on Susan R. Suleimanin teos Authoritarian Fictions: The Ideological Novel as a Literary Genre (1983), jossa Suleiman määrittelee teesiromaanin ja esittelee teesiromaanille tyypillisiä piirteitä. Lisäksi käytän aineistonani nuortenkirjallisuuden tutkijoita, joiden avulla tarkastelen teostani nuortenromaanina ja vertailen nuortenromaanin ja teesiromaanin yhteisiä piirteitä kohdeteoksessani. Osoitan tutkielmassani, että kohdeteokseni on teesiromaani. Siinä toteutuvat monet teesiromaanin piirteet, kuten positiivisen oppikertomuksen rakenne, jossa romaanin sankari kehittyy monien seikkailujen kautta tietämättömyydestä romaanin ideologian mukaisen totuuden haltijaksi. Kohdeteokseni sisältää teesiromaanille tyypillisen dualistisen arvomaailman, joka asettaa romaanin tapahtumat ja hahmot joko tukemaan romaanin ideologiaa tai vastustamaan sitä. Lisäksi kohdeteoksessani on teesiromaanille tyypillistä redundanssia eli liikasanaisuutta, jonka avulla teesiromaani pyrkii välittämään ideologiansa lukijalleen mahdollisimman selväsanaisesti ja välttämään väärät tulkinnat. Kohdeteokseni pyrkii opettamaan lukijalleen miten islaminuskoon tulisi suhtautua sekä yleisemmällä tasolla miten erilaisuuteen tulisi suhtautua. Osoitan myös, että nuortenromaanit ovat teesiromaanin tavoin opettavaisia ja että useat teesiromaanin piirteet ovat ominaisia myös nuortenromaanille. Osoitan, että kohdeteoksessani on useita piirteitä, jotka ovat yhteisiä sekä nuortenromaanille että teesiromaanille. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi positiivisen oppikertomuksen rakenne sekä sankarillinen päähenkilö, johon lukijan toivotaan samaistuvan.
-
Kaarnaa kasvava selkä : suomalaisen mytologian merkitykset Sini Helmisen Väkiveriset-romaanisarjassa (2020)Pro gradu -tutkielmani aiheena on Sini Helmisen nuortenromaanisarja Väkiveriset ja ne merkitykset, joita sarja saa suomalaisesta mytologiasta. Neliosainen sarja sisältää teokset Kaarnan kätkössä (2017), Kiven sisässä (2017), Veden vallassa (2018) ja Maan povessa (2019). Jokaisella osalla on oma päähenkilönsä, joka toimii tarinansa minäkertojana. Realistisesti kuvattu, nykyaikaan sijoittuva arkitodellisuus kohtaa sarjassa fantasian, kun päähenkilöt saavat tietää olevansa väkiverisiä eli kansanperinteestä tuttujen myyttisten olentojen jälkeläisiä. Tutkielmassani vertailen Helmisen tekemiä tulkintoja myyttisistä olennoista niihin kertomuksiin, joita suomalaisesta kansanperinteestä tunnetaan, ja pohdin, mitä merkityksiä mytologian käyttö tuo romaaneihin. Apunani käytän Matti Sarmelan kokoamaa Suomen perinneatlasta (1994) sekä Risto Pulkkisen ja Stina Lindforsin Suomalaisen kansanuskon sanakirjaa (2016). Tarkastelen myyttisten elementtien mukanaan kantamia merkityksiä käymällä läpi sarjan päähenkilöiden kokemia yhteentörmäyksiä suomalaisen mytologian kanssa ja näiden kokemusten vaikutuksia heidän elämäänsä. Aluksi hahmottelen Väkiveristen asemoitumisen osaksi fantasiakirjallisuuden kenttää. Määrittelen fantasian yleisesti ja käyn lyhyesti läpi lajityypin historiaa. Hyödynnän tutkimuksessani erityisesti Farah Mendlesohnin (2008) ja Maria Nikolajevan (1988) käsitteitä. Osoitan, että Väkiveriset edustaa intrusiivista fantasiaa, jossa realistisesti kuvattuun arkitodellisuuteen tunkeutuu odottamatta fantasiaelementtejä, mikä järisyttää päähenkilöiden maailmankuvaa. Kyse on vihjatusta maailmasta, jossa fantasiaa edustava sekundaarinen maailma on olemassa rinnatusten lukijan todellisuutta muistuttavan primaarimaailman kanssa, ja fantasia tihkuu osaksi arkitodellisuutta ilman että maailmojen välillä liikkumiseen tarvitaan porttia. Tutkielmani analyysiosuudessa paneudun sarjassa esiintyviin myyttisiin hahmoihin ja niihin kietoutuviin merkityksiin. Metsänneidot ja vedenneidot edustavat Väkiverisissä aikuiseksi kasvamisen, seksuaalisen moninaisuuden ja naiseuden teemoja. Näiden olentojen avulla käydään läpi erilaisia rooleja, joita tytöille on tosielämässä tarjolla ja erilaisia tapoja toteuttaa seksuaalisuutta, sekä ulkonäköön kohdistuvia paineita ja muita tyttöjen kohtaamia vaatimuksia. Sarjan ihanteeksi nousee itsenäinen nainen, joka uskaltaa asettaa rajansa ja tehdä omat valintansa muiden odotuksista välittämättä. Peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa kuvataan ulkopuolisuuden kokemusta, toiseuttamista, ennakkoluuloja ja muukalaisvihaa. Sarjan kaikki päähenkilöt ovat tavalla tai toisella erilaisia suhteessa normina pidettyyn, mutta peikkojen ja vuorelaisten kautta sarjassa pureudutaan ihmisryhmien väliseen vihanpitoon, me ja ne -ajatteluun sekä ennakkoluuloihin ja niiden voittamiseen. Väkiverisissä asetutaan voimakkaasti suvaitsevaisuuden puolelle ja kannustetaan suhtautumaan avoimesti ja uteliaasti sekä itseen että toisiin. Hiiden, näkin ja maahisten avulla käsitellään luonnon ja ihmisen ongelmallista suhdetta. Arvaamattomat hiisi ja näkki edustavat sarjassa luontoa, joka on kaunis ja lumoava, mutta myös julma ja ehdoton. Ihmisiin nämä olennot suhtautuvat halveksien. Maahisten avulla tehdään näkyväksi luonnosta vieraantuneen ihmisen tuhoava vaikutus ympäristöönsä. Väkiverisiä voikin lukea ekokriittisenä kirjallisuutena, ja sen maailmankuvassa on nähtävissä postpastoraalin piirteitä. Sarjan sävy on kuitenkin toiveikas. Se kannustaa vaalimaan luontoa ja näyttää, että yhteisymmärrys on mahdollista saavuttaa. Vaikka sarjan osilla on eri painotukset, keskeisimmät aiheet ovat niille yhteisiä. Tutkielmassani osoitan, että aikuisuuteen kasvaminen, ulkopuolisuuden kokemus ja suhde luontoon nousevat esiin sarjan jokaisessa romaanissa. Suomalaisen mytologian kautta käsitellään nuorten tosielämässäkin kohtaamia haasteita ja niistä selviämistä. Väkiveristen kirkkaimmaksi viestiksi nousee vastuun ottaminen omasta toiminnasta ja ennakkoluuloton suhtautuminen sekä itseen että muihin.
-
(2016)Pro gradu -tutkielmassani pohdin naishahmojen sankaruutta Rick Riordanin nuortenkirjasarjassa The Heroes of Olympus (2010-2014). Keskityn analyysissäni Riordanin naishahmoista kahteen, Piper McLeaniin ja Annabeth Chaseen, ja pyrin osoittamaan, että Riordan käyttää kummankin tytön kehityskaarta positiivisena esimerkkinä naisten sankaruudesta ja voimaantumisesta. Käytän tutkimusmenetelmänäni lähilukua ja aineistonani koko viisiosaista kirjasarjaa, erityisesti Piperin ja Annabethin näkökulmasta kirjoitettuja lukuja. Tutkielmani teoriaosassa tutustun sankaruuteen eri näkökulmista ja tarkastelen esimerkiksi terminologiaa ja sankareiden tunnusmerkkejä. Teoriakatsauksessani esitän, että tapa kuvata sankaruutta usein maskuliinisuuden kautta vaikuttaa negatiivisesti asenteisiin naissankareita ja -hahmoja kohtaan. Käsittelen myös lyhyesti ikivanhaa järjen ja tunteiden kahtiajakoa maskuliiniseen ja feminiiniseen. Aiheenani olevaa kirjasarjaa koskevan tutkimuksen vähyyden vuoksi käytän taustateoksinani tutkimuksia sankaruudesta, naissankareista, sekä lasten- ja nuortenkirjallisuudesta yleisesti. Vertaan tutkielmassani Riordanin kirjasarjan naiskuvausta myös lyhyesti muihin suosittuihin nuortenkirjasarjoihin. Vaikka Riordanin naishahmot ovatkin aktiivisuudeltaan askel parempaan suuntaan, kaikkia naishahmojen perinteisiä sudenkuoppia ei silti ole pystytty välttämään. Siksi pohdin myös Riordanin naiskuvauksen heikkoja kohtia ja käsittelen sarjan hahmojen sukupuolijakaumaa, naishahmoihin liitettäviä stereotyyppisiä ominaisuuksia ja hahmojen välisiä ihmissuhteita. Analyysissäni keskityn kummankin tytön kehityskaareen ja pohdin käänteentekeviä hetkiä heidän matkallaan naissankareiksi. Molempien tyttöjen kohdalla Riordan haastaa perinteisiä naishahmojen rooleja ja niihin liittyviä stereotypioita sekä ikivanhoja kahtijakoja kääntämällä Piperin tunteisiin liittyvät kyvyt heikkoudesta vahvuudeksi ja yhdistämällä Annabethin puolestaan järkeen ja viisauteen. Antamalla naishahmoilleen mahdollisuuden perinteisesti maskuliinisuuteen yhdistettyyn sankaruuteen Riordan tarjoaa lukijoilleen tavallista monipuolisemman joukon sankareita, joihin lukijat voivat samaistua. Tämä on pieni mutta tärkeä askel kohti tasa-arvoisempaa maailmaa niin kirjojen sivuilla kuin niiden ulkopuolellakin
-
(2017)Tarkastelen pro grad -tutkielmassani Vilja-Tuulia Huotarisen Finlandia Junior -palkittua nuortenromaania valoa valoa valoa (2011). Romaani kertoo teini-ikäisestä Mariiasta, tämän rakkaudesta Mimiin. Mimin kuolemasta sekä Mariian yrityksestä käsitellä noita molempia kaunokirjallisuuden keinoin. Mariian kertoman tarinan tapahtumahetkenä on kevät ja kesä 1986, jolloin tapahtuu myös historian tuhoisin ydinvoimaonnettomuus Tšernobylissä, Neuvostoliitossa. Mariia kirjoittaa myöhemmin kevään ja kesän tarinaa ylös pyrkien noudattamaan kirjoittamisen oppaista ja kursseilta saamiaan neuvoja. Hän kommentoi taajaan tarinan rakentumista ja valittuja kaunokirjallisia keinoja ja pyrkii puhuttelemalla osallistamaan lukijaa teoksen tulkintaprosessiin. Keskityn työssäni tarkastelemaan teoksen metafiktiivisiä kerrontaratkaisuja sekä niiden suhdetta teoksen teemaan. Keskeinen käsitteeni on metafiktio, jonka määrittelyssä hyödynnän Mika Hallilan käsiteanalyyttistä metafiktiotutkimusta, ja tämän syventäjänä käytän myös Linda Hutcheonin ja Patricia Waughin metafiktio-teorioita erityisesti parodian ja pedagogisuuden osalta. Luon metafiktion merkityksestä teoksen teeman kannalta tulkinnan, joka on ominainen nimenomaan kohdeteokselleni. Tarkastelen teosta ensin typografian ja materian tasolta ja pyrin osoittamaan, kuinka päähenkilö-kertoja Mariian yritys kuvata romaanin tapahtumia sekä tämän ja Mimin rakkautta pakottaa häntä laajentamaan kielenkäytön rajoja, tuomaan näkyville tekstin ruumiillisuuden. Tämän jälkeen siirryn tarkastelemaan teoksen sisältämää kirjoittamisen metakieltä sekä erityisesti tuon kielen parodisuutta suhteessa kirjoittamisen opettamiseen. Poikkeukseksi parodisuuteen luen teoksen sisältämät avaimet, tulkintaohjeet, joita Mariia lukijalle pitkin teosta luovuttaa. Lopuksi tarkastelen teoksen Tšernobyl-allegoriaa, joka ilmenee kielessä, romaania halkovassa peilirakenteessa sekä suhteessa Svetlana Aleksejevitsin Tšernobylistä nousee rukous romaaniin. Tulkintani mukaan teoksen teema on rakkaus ja kirjoittaminen ja noiden molempien rajat ja reunaehdot. Moninaisilla metafiktiivisillä kerrontaratkaisuillaan teos pyrkii kuvaamaan sekä rakastamiselle että kirjoittamiselle asetettuja rajoituksia ja tekemään tämän niin, että nuoren lukijan on mahdollista oppia lukemaan ja tulkitsemaan kaunokirjallista teosta samaa matkaa teoksen kanssa.
-
(2022)Maisterintutkielmassani tarkastelen neljää suomalaista 2010-luvun nuortenromaania, Marja Björkin Poika (2013), Johanna Hulkon Suojaava kerros ilmaa (2019), Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (2016) ja Riina Mattilan Järistyksiä (2018), transmaskuliinisen henkilöhahmon identiteetin kuvauksen näkökulmasta. Tutkin, miten romaanien transidentiteetin kuvaukset liittyvät nuortenkirjallisuuden lajiin. Pyrin selvittämään, millaisin kerronnallisin ja kielellisin keinoin transidentiteettiä teoksissa kuvataan, sekä osoittamaan temaattisia yhteyksiä, joita transidentiteetin esittämisen ja romaanien kerrontaratkaisujen ja kielen kuvallisuuden välille muodostuu. Metodinani hyödynnän kaunokirjallisuuden kontekstualisoivaa ja vertailevaa lähilukua. Tarkastelen transidentiteettiä intersektionaalisesta näkökulmasta. Korostan erityisesti päähenkilön nuoruutta eräänä intersektionaalisuuden risteyskohtana. Teoreettisena taustanani hyödynnän trans- ja queertutkimusta, feminististä kirjallisuudentutkimusta, identiteetin tutkimusta ja tunteiden tutkimusta. Keskeisin tulokseni on, että teoksissa toistuvat samat metaforat sukupuoliristiriidan ja transsukupuolisen identiteetin kuvaamisessa. Keskeisimpiä metaforia ovat painon ja keveyden metaforat ja taivaan ja maan metaforat. Merkittävässä osassa aineistoani käytetään myös monimutkaisia kerronnan rakenteita, joissa kerronta hajoaa fragmentaariseksi eikä romaanin aikarakenne noudata kronologista järjestystä. Tutkielmani osoittaa, että angloamerikkalaisesta nuortenkirjallisuuden queer- ja transkuvausten traditiosta poiketen kotoa ulos heittämisen ja karkaamisen motiivit eivät toistu suomalaisessa nuortenkirjallisuudessa. Sen sijaan kodin mahdollisesti ahdasmielistä ilmapiiriä pyritään pakenemaan muuttamalla omilleen legitiimein keinoin. Teoksissa hyödynnetään kolmea tyypillistä motiivia, joilla hahmon transmaskuliinisuutta argumentoidaan: rintojen sitomisen motiivi, hiustenleikkuun motiivi ja mekkomotiivi. Mekko, joka transhahmo pakotetaan pukemaan, jää tyypillisesti yhteen kohtaukseen. Siten osoitetaan, että nuoren transhahmon pyrkimys omaa identiteettiä vastaavaan sukupuolen ilmaisuun on voimakkaampaa kuin vanhempien hetero- ja cisnormatiivisuuden vaatimus. Lisäksi aineistossani toistuvat välitilat, jotka kuvaavat nuoren identiteetin etsimisen prosessia: identiteetin työstäminen tapahtuu välitiloissa. Tarkastelen romaanien tunnekuvausta, jossa korostuvat häpeän ja toisaalta sen vastapuolena turvallisuuden tunteet. Skandinaavisesta ja angloamerikkalaisesta nuortenkirjallisuuden transkuvausten perinteestä poiketen kotimainen nuortenkirjallisuus kuvaa transhahmon haluttavaksi, rakastettavaksi ja seksuaaliseksi. Kotimainen nuortenkirjallisuus poikkeaa tässä vahvasti yleisistä transkirjallisuuden trendeistä. Aineistoni teoksissa onkin kyse positiivisista vastakertomuksista. Kansainvälisessä traditiossa vallitsevat ongelmakertomukset jäävät kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa marginaaliin.
Now showing items 1-7 of 7