Browsing by Subject "odotushorisontti"

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää lapsikäsityksen muutoksen vaikutuksia käännösratkaisuihin saksankielisessä lastenkirjallisuudessa. Tutkimusaineistona on kaksi Komet im Mumintal -saksannosta (Vivica ja Kurt Bandler, 1970 ja Birgitta Kircherer, 2001). Toisen käännöksen lähtöteksti on Tove Janssonin Kometjakten (1946) ja toisen Janssonin Kometen kommer (1968). Käännösten ilmestymisillä on aikaväliä runsaat 30 vuotta. Tämä luo hyvän asetelman tarkastella sekä mahdollisia kohdekulttuurin lapsikäsityksen muutoksia että niiden vaikutuksia kääntäjien käännösratkaisuihin. Tutkimukseni sijoittuu lastenkirjallisuuden genreen. Lastenkirjallisuuden kääntämistä ovat maassamme tutkineet erityisesti Riitta Oittinen ja Tiina Puurtinen. Tutkimusaineistoni lähtötekstien perustarina on sama. Tarkastelen tämän vuoksi tutkimuksessani myös uudelleenkääntämistä, jota maassamme ovat tutkineet laajemmin Kaisa Koskinen ja Outi Paloposki, Antoine Berman on tutkinut uudelleenkääntämistä ulkomailla. Muumit ovat innoittaneet monia tutkijoita sekä kotimaassa että ulkomailla. Viittaan työssäni myös Mareike Jendisiin, joka on tutkinut muumien vastaanottoa saksankielisissä maissa. Tutkimani aihe lapsikäsitys kääntäjien käännösratkaisujen kannalta on tutkimusaiheena uusi näkökulma muumeihin. Käännösten tuottamiseen vaikuttavat monet tekijät kohdekulttuurissa ja myös kyseisessä genressä. Lastenkirjallisuudessa toimivat monet kirja-alan ammattilaiset. He ovat niin sanottuja kirjallisuuden portinvartijoita, jotka päättävät muun muassa käännöskirjallisuuden osalta siitä, mitkä kirjat käännetään. He päättävät myös kääntäjän lisäksi siitä, miten kirja käännetään. Lastenkirjallisuuden kääntäjän lapsikäsitys vaikuttaa vain yhtenä tekijänä siihen, millainen käännöksestä on mahdollista tulla. Tutkimusmenetelmäni on vertailu. Tutkimusaineistona on teoksen yksi luku.Teen vertailun ensin kummankin lähtö- ja kohdetekstin välillä. Teen vertailun lopuksi myös saksannosten välillä. Tutkimukseni tulokset ovat tiivistetysti seuraavat: vanhemmassa saksannoksessa esiintyy muutoksia sekä kertomuksen juonessa että sanatasolla. Lähtö- ja kohdekielen välillä esiintyy myös poistoja ja lisäyksiä. Uudemmassa saksannoksessa ei tutkimassani luvussa ole merkityksen muutoksia tarinan juonessa. Pienempiä muutoksia lähtötekstiin verrattuna kuitenkin löytyy säännöllisesti, mutta määrällisesti huomattavasti vähemmän kuin runsaat kolmekymmentä vuotta aikaisemmin. Uudemmassa käännöksessä on välillä pyritty vivahteikkaampaan verbi-ilmaisuun ja tekstin rakennetta on kevennetty. Kääntäjien käännösratkaisuista voi päätellä sen, että jokin kohdekulttuurissa on muuttunut. Nämä muutokset saattavat olla yhteydessä lapsikäsityksen muutokseen lastenkirjallisuudessa ja kohdekulttuurin portinvartijoiden avarampaan suhtautumiseen siitä, mitä lastenkirjassa voi esittää. Tove Jansson totesi itse, että lapselle rakennuspalikat ovat parempi lahja kuin valmis talo. Hän luotti lapsen päättelykykyyn. Toivon, että tutkimukseni pystyy tuoman lastenkirjallisuuden kääntämiseen yhden näkökulman lisää. Lastenkirjojen käännöksissä on hyvä olla myös niitä kohtia, jossa lapsi pääsee itse päättelemään ja jatkamaan matkaa; rakentamaan juuri omanlaisensa talon. Lapselle ei ole vaarallista se, jos kaikki kertomuksen merkitykset eivät avaudu hänelle ensimmäisellä luku- tai kuuntelukerralla. Kääntäjän olisi hyvä kunnioittaa haastavien kertomusten kohtien kääntämisessä myös lähtötekstin kirjoittajan lapsikäsitystä.

Tutkielmani aihe on käännösromaanin vastaanotto: tutkin Riikka Pulkkisen Totta-romaanin käännöksen L'armoire des robes oubliées (2012) vastaanottoa ranskankielisissä kirjablogeissa. Pyrin selvittämään, millaisen vastaanoton Pulkkisen romaani, joka nautti suosiota kotimaassaan sai tavallisten ranskalaisten lukijoiden keskuudessa. Aineistoni koostuu 22 ranskankielisestä blogitekstistä, joissa arvioidaan romaanin ranskannosta. Kuka tahansa voi luoda itselleen blogin ja julkaista siellä omia arvostelujaan, joten aineistoni poikkeaa virallisten tahojen julkaisemista kritiikeistä. Kirjaharrastelijoiden kirjoittamat arviot antavat käsityksen siitä, miten lukijat arvioivat käännösromaania sekä millaisiin asioihin he kiinnittävät lukiessa huomiota. Tarkastelen sitä, millaisiin seikkoihin lukijat kiinnittävät huomioita ja millaisia huomioita he tekevät käännösarvioissaan. Lisäksi olen kiinnostunut siitä, miten kääntäjän osallisuus huomioidaan vai huomioidaanko sitä lainkaan. Olen analysoinut kokoamani käännösarvostelut kolmiosaisen luokittelun pohjalta: 1) romaaniin liittyvät seikat, 2) lukukokemuksen herättämät tunnereaktiot sekä 3) blogiyhteisön vaikutus arvosteluun. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, ja tavoitteenani on luonnehtia arvioissa usein esiintyviä ja toistuvia teemoja. Teoreettisenä viitekehyksenä tutkimukselleni käytössäni on reseptiotutkimuksen perinteisiä työkaluja, kuten H.R. Jaussin käsite odotushorisontti, W. Iserin tyhjät kohdat sekä sekä S. Fishin tulkintayhteisö. Lisäksi taustoitan käännöskirjallisuuden kritiikkiä sekä sosiaalisen median merkitystä tämän tutkimuksen kannalta. Haluan tutkielmassani myös selvittää, luetaanko käännöstekstiä ikään kuin alkuperäistä, kuten C. Alvstadin artikkelissa “The translation pact” esitetään. Yksittäisen tapauksen pohjalta ei voida vetää yleistyksiä käännöskirjallisuuden lukemisesta ja arvioinnista, mutta se antaa joitakin suuntaviivoja tavallisten lukijoiden käännöskirjallisuuden lukukokemuksista. Tuloksena voidaan todeta, että lukijoita on hyvin monenlaisia. Samat piirteet ihastuttavat ja vihastuttavat lukijasta riippuen. Lukukokemus on henkilökohtainen prosessi, johon vaikuttaa esimerkiksi se, samastuuko lukija romaanin henkilöhahmoihin tai ovatko tarinan teemat hänelle läheisiä ja tärkeitä. Aineistoni perusteella voidaan todeta, ne vaikuttavat käännösromaanin lukukokemukseen eniten. Lisäksi tutkimukseni perusteella tavalliset lukijat kiinnittävät hyvin vähän huomiota kääntäjän työhön.