Browsing by Subject "ohjailu"

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen luonnonsuojeluliiton internet-sivuillaan julkaisemien tiedotteiden muodostamaa kuvaa liitosta itsestään sekä muista tiedotteissa esiintyvistä toimijoista. Tutkielman tarkoituksena on selvittää millaisia toimijoita teksteissä rakentuu, millaisissa semanttisissa rooleissa ne esiintyvät ja millaiseksi muodostuu toimijoiden välinen dynamiikka. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan toimijoiden asettumista myyttisiin rooleihin. Toimijuuden keskeisyyttä tutkimuskohteena tiedotteissa korostaa niiden modaalisuus. Tämä näkyy toimintavaatimuksien ja -ohjeiden runsautena. Tutkielman aineisto koostuu 38 Suomen luonnonsuojeluliiton vuosina 2013 ja 2014 julkaisemasta verkkotekstistä, joihin lukeutuu pääasiassa tiedotteita, mutta myös muutamia julkilausumia ja kannanottoja. Aineisto sisältää tekstejä neljästä eri aihealueesta: ilmastonmuutos, susi, norppa ja Talvivaara. Teoreettiselta taustaltaan tutkielma pohjautuu sosiaaliseen konstruktionismiin pohjautuvaan tekstintutkimukseen. Välineenä analyysissa käytetään erilaisia roolisemantiikan, ohjailun sekä asennoitumisen analyysimetodeja. Myyttisten roolien analyysissa hyödynnetään A.J. Greimasin kehittelemää aktanttimallia. Tutkielman aineistosta nousee esiin monia erilaisia toimijoita, joista analyysin kohteeksi ovat päätyneet Suomen luonnonsuojeluliitto, viranomaiset, ihmisviitteiset toimijat, valtiot, poliittiset toimijat, Talvivaara sekä luonto. Tiedotteissa nousee muun muassa sellaisia toimijarooleja valottavia kielen keinoja kuten modaalisuus sekä vaihtoehtoisten maailmojen hyödyntäminen. Myyttisiä rooleja analysoitaessa aineistosta nousee kuusi keskeistä kielellistä keinoa: verbit, luonnehtivat adjektiivit, teonnimet, predikatiivilauseet sekä kategorisointi ja nimeäminen. Aineisto paljastaa sen, että monet kielelliset valinnat eivät ole neutraaleja, vaan niihin liittyy useita arvottavia ja luokittelevia merkityksiä. Analyysin tuloksena muodostuu käsitys Suomen luonnonsuojeluliiton teksteille tyypillisistä toimijoista ja niiden ominaisuuksista. Toimijoita erottelevat keskeisimmät piirteet ovat dynaamisuus ja statiivisuus sekä agentiivisuus ja sen puute. Aineiston perusteella Suomen luonnonsuojeluliitto asettuu odotetusti agentiiviseksi hyväksi toimijaksi. Dynaaminen toiminta, joka liittoon tyypillisesti yhdistyy, synnyttää myös potentiaalisen sankarin roolin. Teksteillä konstruoidaan maailmaa, jossa Suomen luonnonsuojeluliitto sekä sen puolella toimivat tahot asemoituvat hyviksi toimijoiksi, kun taas vastapuolen toimijat pahoiksi. Tutkielman tulosten perusteella muiden toimijoiden kohdalla ei juurikaan synny yhtä pahaa tai yhtä hyvää toimijaa tai toimijaryhmää. Kontekstilla on osansa tiedotteissa olevien semanttisten roolien rakentumisessa ja niiden asettumisessa hyvien ja huonojen puolelle. Toimijoiden asettuminen esimerkiksi sankariksi tai roistoksi ei aina ole aivan yksiselitteistä ja tästä syystä teksteistä saattaa nousta esiin yllättäviäkin toimijarooleja. Toimijoiden määrittyminen ja niiden välinen dynamiikka kertoo kuitenkin paljon Suomen luonnonsuojeluliiton subjektiivisesta asennoitumisesta toimijoita kohtaan. Toimijoille asettuvat myyttiset roolit ja niihin liitettävät arvostukset peilaavat ainakin jossain määrin myös Suomen luonnonsuojeluliiton tekstien ulkopuolella niille rakentuvia rooleja. Jako hyviin ja pahoihin toimijoihin ei rakennu tyhjiössä, vaan siihen vaikuttavat niin tekstin ulkoiset kuin sisäisetkin tekijät.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Suomen kielen alaan kuuluvassa tutkielmassa eritellään ja kuvataan sitä, millaiset kielelliset piirteet luonnehtivat lääkäreille tarkoitetun Akuuttihoito-oppaan (Kustannus Oy Duodecim, 2018) tekstilajia, sekä analysoidaan oppaassa lukijan ohjailuun käytettyjä kielellisiä keinoja. Akuuttihoito-opas koostuu 288 erillisestä artikkelista, joista tekstin aiheeseen liittyvän karkean lajittelun perusteella analyysin kohteeksi on rajattu 32 tekstiä. Tutkielma on luonteeltaan deskriptiivinen ja kvantitatiivinen. Tutkimuksen teoriakehyksenä toimii systeemis-funktionaalinen teoria, ja tutkimuksessa käytetään tekstintutkimuksen ja diskurssianalyysin keinoja. Ohjailukeinojen analyysissa hyödynnetään myös kieliopin perinteisiä kuvaustapoja modaalisuuden jäsentämisessä. Analyysissa käy ilmi, että teksteistä ei pääsääntöisesti ole osoitettavissa vakiomuotoista kokonaisrakennetta, mutta tekstit rakentuvat asioiden tyypillisen esittämisjärjestyksen varaan. Luetelmamuotoisten tekstien koherenssi nojaa vahvasti otsikointiin ja luetelmamuotoon, ei niinkään eksplisiittisesti ilmaistuihin koheesiokeinoihin, ja ilman täydentävää kontekstuaalista tietoa sen tulkitseminen koherentiksi on vaikeaa. Tällainen rakenne kuitenkin mahdollistaa ekonomisen kirjoittamisen silloin, kun lukija jakaa riittävästi yhteistä tietoa kirjoittajan kanssa. Analyysissa havaitaan, että kieliopillisten metaforien käyttö kytkeytyy oleellisesti lauseiden informaatiorakenteeseen sekä diskurssiyhteisön tapaan käsitteistää ympäröivää todellisuutta. Kieliopilliset metaforat myös mahdollistavat informaation ilmaisemisen tiivisti. Toisaalta myös aineistossa ilmenevä passiivin ja muiden yksipersoonaisten rakenteiden runsas käyttö vaikuttaa informaatiorakenteeseen. Analyysissa havaitaan myös, että modaalisuuden eri lajien suhteen vallitsee selvä työnjako ainakin modaaliverbien osalta: suurin osa dynaamisesta ja episteemisestä modaalisuudesta viittaa mahdollisuuteen pikemmin kuin varmuuteen, ja välttämättömyyttä ilmaiseva deonttisuus on huomattavasti yleisempää kuin luvallisuutta ilmaiseva. Tutkielmassa nimitetään ohjailun keinojen kahtalaisuutta harkintaan ohjaamiseksi ja toimintaan ohjaamiseksi. Nesessiivisiä rakenteita käytetään erityisesti ilmaisemaan kliinisen työn normeja, ja tällainen käyttö viittaa lääkärin työn institutionaaliseen luonteeseen. Kielellisen ohjailun keinojen valinta selittyneekin oppaassa annettujen ohjeiden taustalla vaikuttavan tieteellisen tiedon ja kirjoittajan siihen suhteuttaman oman käytännön kokemuksensa yhteisvaikutuksesta. Kirjoittaja poimii tieteellisestä tiedosta oman ymmärryksensä ja käytännön kokemuksensa perusteella relevantiksi katsomansa osan ja sen jälkeen asettaa tiedon kielellisten ohjailukeinojen avulla joko harkittavaksi tai toimintaan velvoittavaksi.