Browsing by Subject "ohjelmatekstitys"

Tutkielma on kvantitatiivinen ja keskustelunanalyyttinen katsaus kahden Ylen aamun Jälkiviisaat-ohjelman jakson kielensisäisen suoratekstityksen partikkeleihin kohdistuneisiin täydellisen tiivistämisen valintoihin. Tutkimuskysymykset pyrkivät vastaamaan siihen, miksi partikkeleita poistetaan suoratekstityksen prosessissa, kuinka paljon poistoja tapahtuu suoratekstitysmetodeittain ja miten poistot vaikuttavat puheen sisällön välittymiseen. Kielensisäinen ohjelmatekstitys on saavutettavuuspalvelu, jonka tarve lisääntyy jatkuvasti saavutettavuuslainsäädännön kehittyessä. Varsinkin suorien televisiolähetysten tekstittäminen eli suoratekstitys on yhteiskunnallisesti tärkeä resurssi, joka mahdollistaa television kautta välittyvän informaation saavuttamisen katsojille, jotka eivät syystä tai toisesta kuule lähetyksen ääntä tarpeeksi hyvin. Suoratekstityksessä suoran televisiolähetyksen puheesta tuotetaan tekstitys joko sanelutekstittämällä tai käsin kirjoittamalla. Puheen muuttaminen tekstiksi on prosessi, jossa tekstittäjätyöntekijä joutuu tekemään monenlaisia valintoja pysyäkseen ohjelman puheen rytmissä ja turvatakseen katsojille tarpeeksi aikaa tuotetun tekstin lukemiseen. Tällaisia valintoja ovat esimerkiksi erilaiset tiivistämisen ratkaisut, joita tässä tutkielmassa tarkastellaan sanoina pienten, mutta merkityksiltään ja funktioiltaan moninaisten partikkeleiden näkökulmasta. Aineiston analyysin perusteella partikkeleita poistetaan huomattavan paljon molempien suoratekstitysmetodien prosessissa. Poistot motivoituvat esimerkiksi suoratekstityksen väistämättömistä aika- ja lukunopeusrajoitteista, puhutun kielen ja kirjoitetun kielen normien eroavaisuuksista, ohjelmatekstitystyön laatusuositusten linjauksista ja puheen tekstiksi siirtämisen prosessin taustalla tekstittäjää ohjailevasta yleiskielisyyden tendenssistä. Parhaiten tekstityksessä säilyivät kirjoitetussakin kielessä luontevasti esiintyvät, merkitykseltään ja funktioltaan selkeimmät partikkelit, kun taas eniten poistoja kokivat vahvemmin puhutun kielen ilmiöksi luettavat tai merkitykseltään vaikeaselkoisemmat partikkeliryhmät. Eniten puheen kokemuksen välittymiseen vaikuttivat puhujan asennoitumista ja tiedon varmuusastetta ilmentävien partikkeleiden, kuten modaali-, intensiteetti- ja dialogipartikkeleiden poistot. Partikkeleiden tiivistämisen kysymyksessä keskeistä on se, toivotaanko suoratekstityksen välittävän ohjelman informaatiota muoto vai sisältö edellä. Tekstityksen vastaanottajien laaja kirjo ja tekstitysprosessin realiteetit tekevät kuitenkin ”oikean vastauksen” antamisesta hankalaa.

Yksi suurimpia haasteita median saavutettavuudelle Suomessa on suorien televisiolähetysten reaaliaikainen tekstittäminen. Lainsäädäntö velvoittaa julkisen palvelun ohjelmantarjoajia tekstittämään 100 prosenttia kotimaisista ohjelmistotunneista pois lukien suorana lähetettävät musiikki- ja urheiluohjelmat. Tällä hetkellä suorien lähetysten tekstitys voidaan toimittaa vuorokauden sisällä lähetettävän uusinnan yhteydessä. Tutkielman kohde on sanelutekstitys (engl. respeaking), joka on kansainvälisesti suosittu reaaliaikaisen tekstittämisen työmenetelmä. Sanelutekstityksessä tekstittäjä kuuntelee alkuperäistä lähetystä ja sanelee tekstityksen automaattiselle puheentunnistusohjelmalle, joka muuntaa puheen tekstiksi. Pyrin selvittämään millä keinoin sanelutekstittäjä voi vaikuttaa reaaliaikaisen tekstityksen laatuun. Laadun kriteereinä pidän tarkkuutta ja lyhyttä viivettä. Tarkkuutta arvioin NER-arvioinnin perusteella sekä vertaamalla ratkaisuja kielensisäisen tekstityksen yleisiin käytänteisiin Suomessa. Viivettä mittaan saneluviiveellä, eli kuinka paljon aikaa kuluu ennen kuin tekstittäjä aloittaa sanelun. Tutkielman aineisto koostuu neljästä noin viiden minuutin pituisesta äänivideosta, joissa tekstittäjät sanelutekstittävät osion Ylen puheohjelmasta ”Tänään otsikoissa”. Aineisto on kerätty Helsingin yliopistossa syksyllä 2017 järjestetyltä sanelutekstittämisen kurssilta. Analyysin perusteella tarkkuuden kannalta tärkeintä on tekstittäjän selkeä puhetapa sekä kirjakielisyys. Esimerkiksi liian nopea tai hidas puhe saattaa johtaa heikompaan tunnistustulokseen, jonka seurauksena tekstityksestä puuttuu sanoja tai sanat saavat vääriä sijapäätteitä. Myös puhekielinen sanelu johtaa usein huonompaan tunnistustulokseen. Viiveen lyhentämiseksi tehokkain keino on puheen tiivistäminen. Tiivistäminen on myös suomalaisen kielensisäisen tekstityksen käytäntöjen mukaista. Puhetta voidaan tiivistää esimerkiksi poistamalla puhutun kielen ilmiöitä, kuten epäröintiä, tai ajatuskokonaisuuksia, jotka eivät ole merkityksen kannalta olennaisia. Toinen tapa tiivistää on muokata sanomaa käyttämällä jotakin synonyymista ilmausta. Toisaalta tiivistäminen saattaa johtaa huonompaan tarkkuusarvoon. Poistot saattavat reaaliaikaisessa tekstityksessä kohdistua vahingossa tärkeääkin tietoa sisältäviin ajatuskokonaisuuksiin, tai ne saattavat esimerkiksi poistaa pronominin korrelaatin, mikä tekee lauseen ymmärtämisestä vaikeampaa. Tutkin myös mitkä tekstitysvalinnat aiheuttavat viivettä. Analyysin perusteella ei voi päätellä, pidentääkö alkuperäisen puheen tarkka toistaminen viivettä, sillä tulokset ovat ristiriitaiset. Tarkka sanelu saattaa johtaa pidentyneeseen viiveeseen, tai viive saattaa pysyä ennallaan. Pitkän viiveen välttämiseksi sanelu tulisi aloittaa heti, kun puhuja sanoo jotakin merkityksellistä, sen sijaan että tekstittäjä odottaisi voivansa sanella kokonaisia lauseita tai ajatuskokonaisuuksia. Tutkielman tulokset kertovat alustavasti, kuinka kielensisäisen tekstityksen ja sanelutekstityksen piirteitä yhdistämällä voidaan parantaa suorien lähetysten tekstityksen laatua Suomessa. Yksi suurimmista sanelutekstityksen haasteista Suomessa tulee olemaan tasapainoilu riittävän sisällön tarkkuuden ja toisaalta lyhyen viiveen välillä.