Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Subject "oikeakielisyys"

Sort by: Order: Results:

  • Kattilakoski, Krista (2017)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata suomenkielisten peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyvien nuorten kykyä tuottaa ruotsin kielistä tekstiä sekä verrata eri oppimääriä opiskelevien nuorten kohdekielen hallintaa. Tarkemmat tutkimuskohteet olivat sanaston laajuus ja vaihtelevuus sekä oikeakielisyys. Lähtökohtana tutkimukselle olivat opettajan ammatillisen osaamisen kehittäminen ja vahvistaminen sekä oppilaiden tuentarpeen laajamittaisempi huomioiminen opetustyössä. Tutkimuksessa kartoitetaan kielitaidon osa-alueita, joiden opetusta kehittämällä ja tehostamalla mahdollisimman moni oppilas saisi tukea kielenopiskeluunsa ja kohdekielen osaaminen paranisi. Tutkimukseen osallistui 33 yhdeksäsluokkalaista, joista 12 oli osallistunut ruotsinkieliseen kielikylpyopetukseen esikoulusta lähtien, 7 oli opiskellut ruotsia vapaaehtoisena A2-kielenä 4. luokalta lähtien ja 14 opiskeli ruotsia 7. luokalla alkaneena pakollisena B1-kielenä. Osallistujat kirjoittivat lyhyen kohdekielisen tuotoksen itselleen tutusta aihepiiristä. Aineiston keruu toteutettiin sähköisesti siten, että oppilaat jakoivat tuotoksensa opettajalleen, joka kootusti toimitti aineiston tutkijalle. Näin oppilaiden henkilöllisyydet jäivät vain opettajan tietoon ja osallistujien anonymiteetti kyettiin takaamaan. Tutkimusaineiston sanastoa analysoitiin käyttämällä Björnsonin luettavuusindeksiä sekä sanavaihtelua mittaavaa TTR-arvoa. Oikeakielisyyttä puolestaan tutkittiin virheanalyysiä soveltaen. Tutkimus osoitti kielikylpyyn osallistuneiden ja A2-ruotsia opiskelleiden kielitaidon olevan lähes saman tasoista. B1-ruotsia opiskelevien sanastonhallinta oli puolestaan selkeästi heikompaa. Kohdekielen rakenteiden hallinnassa erottui kolme osa-aluetta, jotka aiheuttivat kaikkien oppimäärien opiskelijoille haasteita. Nämä osa-alueet olivat substantiivi- ja verbioppi sekä päälauseen sanajärjestys. Edellä mainittujen asioiden opetusta kehittämällä ja monipuolisempaa sanastoa käyttämällä voidaan parantaa kohdekielen hallintaa kaikissa oppimäärissä
  • Pohto, Essi (2019)
    Teknologiaa on viime vuosikymmeninä alettu yhä enenevässä määrin käyttää kielitaidon arvioinnissa. Tämä trendi on havaittavissa myös Suomessa, jossa ylioppilaskokeiden sähköistyminen on viime vuosina puhuttanut paljon. Kielten ylioppilaskokeisiin on kaavailtu kirjallisen kokeen oheen myös suullista osiota, joka olisi tarkoitus toteuttaa lähivuosina sähköisenä. Tämä tutkielma pyrkii ottamaan selvää siitä, onko lukiolaisten suullisessa tuotannossa eroja riippuen siitä, suorittavatko he kokeen kasvotusten arvioijan kanssa vai tietokoneen avulla. Tutkielma pyrkii lisäksi selvittämään, millaisia asenteita ja mielipiteitä lukiolaisilla on eri suoritusmuodoista. Tutkimukseen osallistui 15 opiskelijaa yhdestä pääkaupunkiseudun lukiosta. He suorittivat ensin kasvokkain tehtävän kokeen ja kolmen viikon kuluttua tietokonepohjaisen kokeen. Tulosten verrattavuuden vuoksi kokeet suunniteltiin siten, että ne ovat mahdollisimman samanlaiset. Molemmat kokeet koostuivat neljästä eri tehtävästä. Opiskelijoiden suoritettua kokeet heitä pyydettiin vastaamaan kyselyyn, jonka tarkoituksena oli selvittää, kummasta koemuodosta he pitivät enemmän ja miksi ja kummassa he kokivat pystyvänsä antamaan paremman näytön suullisesta kielitaidostaan. Ryhmähaastatteluissa opiskelijoita pyydettiin täydentämään kyselyssä antamiaan vastauksia, minkä jälkeen keskustelu eteni suullisen kielitaidon testaamiseen ja kokeiden sähköistymiseen liittyviin kysymyksiin. Opiskelijoiden suoritukset kahdessa eri koemuodossa litteroitiin, jonka jälkeen transkriptiot analysoitiin sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin menetelmin. Suorituksissa verrattiin oikeakielisyyden (accuracy), kieliopillisen sekä sanastollisen kompleksisuuden (complexity) sekä sujuvuuden (fluency) näkökulmista. Kyselyvastaukset käytiin läpi kysymys kerrallaan ja haastatteluista litteroitiin ne osat, jotka olivat analyysin kannalta merkityksellisiä. Tulokset osoittavat, että lukiolaisten suullisessa tuottamisessa on eroja eri koemuodoissa, mutta nämä erot jäivät pieniksi. Tutkimuksen pohjalta on kuitenkin mahdotonta päätellä, johtuvatko erot koemuodosta vai joistakin muista seikoista. Lukiolaiset tuottivat keskimäärin virheettömämpää englantia kasvokkain suoritettavassa kokeessa, ja osallistujat pitivät kyseisessä kokeessa vähemmän taukoja. Suuri osa opiskelijoista kuitenkin tuotti kompleksisempaa puhetta tietokonepohjaisessa kokeessa. Yksilöllisiä eroja oli tosin havaittavissa jokaisen mittarin kohdalla. Tutkimuksen tuloksista selvisi myös, että osallistujat suosivat kasvokkain suoritettavaa koemuotoa sen vuorovaikutuksellisuuden vuoksi. He pystyivät mielestään myös antamaan siinä paremman näytön suullisesta kielitaidostaan, kokivat sen olevan helpompi ja olivat vähemmän hermostuneita sitä suorittaessaan. Tätä aihetta tulee tutkia jatkossa enemmän erityisesti siksi, että suullisen kielitaidon testaamisella on suuret vaikutukset kielten ylioppilaskirjoituksiin, mikäli suullinen osio lisätään ja se suoritetaan tietokonekokeena.